Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen kateellinen miehelleni
13.10.2016 |
Olen tällä hetkellä korkeakoulutettu työtön ja mieheni onnistui saamaan hyvin arvostetun työpaikan itselleen. Työnkuva sisältää paljon verkostoitumista ja erilaisten ihmisten kanssa työskentelyä. Juuri sellainen työ, mistä itsekin haaveilen. Kun mieheni onnistui saamaan ko. työpaikan, olin todella iloinen hänen puolestaan, sillä hän oli ollut jonkin aikaa työtön. Tämä iloni on pikkuhiljaa muuttunut kateudeksi (kyllä, myönnetään) ja tuntuu, että oma elämäni jumittaa paikoillansa. En ole kuitenkaan jäänyt tuleen makaamaan, vaan opiskelen paraikaa avoimessa yliopistossa täydentääkseni tutkintoani ja laajentaakseni osaamistani sekä osallistuin erilaisiin verkostoitumistapahtumiin. Etsin myös aktiivisesti ja jatkuvasti samanlaista työtä. Välillä kuitenkin tuntuu siltä, että mieheni loistaa ja minä jään sivusta seuraamaan hänen menestystään. Kyllä, kateellisena. Välillä myös tuntuu siltä, että haluan heittää hanskat tiskiin aivan kaiken suhteen. Kateus ei johdu siis rahasta, vaan siitä että pääsee muiden ihmisten työskentelemään.
Tiedän, että masentuneisuuteni ja kateuteni rassaa suhdettamme enkä halua sitä ongelmillani pilata. Olisi mukava kuulla, jos tällä palstalla on jollakulla samanlaista kokemusta. Miten selvisit tilanteesta? Kaikki neuvot otetaan mielellään vastaan.
Kommentit (20)
Heh, olipa nokkela kommentti sinulta.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö mies niillä verkostoillaa pysty auttamaan sua työnsaannissa. Sinne vaan mukaan kaikkiin avec-tilaisuuksiin.
Jos miehesi joutui olemaan työttömänä "jonkin aikaa", niin ei hän ole mikään huippuammattilainen. Eli turhaan olet kateellinen hänen tavisduunistaan.
No, en ole ollut kateellinen miehelle, mutta yhdelle naapurilleni kyllä. Olimme silloin molemmat työttöminä samalta alalta ja naapuri kertoi saaneensa työpaikan. Olisin voinut luopua toisesta munuaisesta, jos olisin saanut sen työn. Onniteltuani naapuria menin kotiin itkemään. Jonkun aikaa yritin vältellä häntä, mutta se ei oikein onnistunut, kun lapsemme olivat ystäviä.
Onneksi sitten itsekin työllistyin ja pari erilaista määräaikaisuutta tehtyäni sain tosi hyvän paikan.
Ap:lle virtuaalihali ja taputus olkapäälle, kyllä se siitä.
En ole päässyt tutustumaan miehen verkostoihin, koska ne eivät ole olleet avec-kutsuja.
Ja toiselle kommentoijalle tiedoksi, että kyseessä ei ole mikään tavisduuni.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, en ole ollut kateellinen miehelle, mutta yhdelle naapurilleni kyllä. Olimme silloin molemmat työttöminä samalta alalta ja naapuri kertoi saaneensa työpaikan. Olisin voinut luopua toisesta munuaisesta, jos olisin saanut sen työn. Onniteltuani naapuria menin kotiin itkemään. Jonkun aikaa yritin vältellä häntä, mutta se ei oikein onnistunut, kun lapsemme olivat ystäviä.
Onneksi sitten itsekin työllistyin ja pari erilaista määräaikaisuutta tehtyäni sain tosi hyvän paikan.
Ap:lle virtuaalihali ja taputus olkapäälle, kyllä se siitä.
Voi kiitos, virtuaalihalisi lämmitti mieltäni. Kai se siitä.
-AP
Olen verkostoitumisesta samaa mieltä kuin tämä professori: http://www.pollitasta.fi/2016/02/verkostoituminen-on-itsepetosta/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unohdin siellä sinulle 5 sanoa, että on tässä myös itsekin itkua tihrustettu tämän asian vuoksi.
-AP
Miehille se on helpompaa. Sinun on aika tehdä lapsi ja olla kotona muutama vuosi. Lämmin ruoka odottaa miestä, kun tulee töistä kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ärsyttää suunnattomasti tämä nykyaikaisen työelämän verkostoitumispakko. Juu, olen sitä kautta saanut työtarjouksia mutta jokaiselle olen sanonut "ei". Huomenna ratkeaa saanko taas kurssin+duunipaikan ihan omin voimin ilman mitään verkostoitumisia - omien ominaisuuksieni/entisten suoritusteni vuoksi, ei sen takia joku "tuntee" minut.
Ap ei hankkinut tarpeeksi oikeita ystäviä aikoinaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää suunnattomasti tämä nykyaikaisen työelämän verkostoitumispakko. Juu, olen sitä kautta saanut työtarjouksia mutta jokaiselle olen sanonut "ei". Huomenna ratkeaa saanko taas kurssin+duunipaikan ihan omin voimin ilman mitään verkostoitumisia - omien ominaisuuksieni/entisten suoritusteni vuoksi, ei sen takia joku "tuntee" minut.
Silloin kun ei vielä ole mitään entisiä suorituksia niin ne suhteet voi auttaa alkuun.
Vierailija kirjoitti:
Olen tällä hetkellä korkeakoulutettu työtön ja mieheni onnistui saamaan hyvin arvostetun työpaikan itselleen. Työnkuva sisältää paljon verkostoitumista ja erilaisten ihmisten kanssa työskentelyä. Juuri sellainen työ, mistä itsekin haaveilen. Kun mieheni onnistui saamaan ko. työpaikan, olin todella iloinen hänen puolestaan, sillä hän oli ollut jonkin aikaa työtön. Tämä iloni on pikkuhiljaa muuttunut kateudeksi (kyllä, myönnetään) ja tuntuu, että oma elämäni jumittaa paikoillansa. En ole kuitenkaan jäänyt tuleen makaamaan, vaan opiskelen paraikaa avoimessa yliopistossa täydentääkseni tutkintoani ja laajentaakseni osaamistani sekä osallistuin erilaisiin verkostoitumistapahtumiin. Etsin myös aktiivisesti ja jatkuvasti samanlaista työtä. Välillä kuitenkin tuntuu siltä, että mieheni loistaa ja minä jään sivusta seuraamaan hänen menestystään. Kyllä, kateellisena. Välillä myös tuntuu siltä, että haluan heittää hanskat tiskiin aivan kaiken suhteen. Kateus ei johdu siis rahasta, vaan siitä että pääsee muiden ihmisten työskentelemään.
Tiedän, että masentuneisuuteni ja kateuteni rassaa suhdettamme enkä halua sitä ongelmillani pilata. Olisi mukava kuulla, jos tällä palstalla on jollakulla samanlaista kokemusta. Miten selvisit tilanteesta? Kaikki neuvot otetaan mielellään vastaan.
Mee amikseen saat varmasti töitä. Esimerkiksi LVI alalla on vaikka kuinka paljon tai sitten ota lainaa http://www.edullinenpikavippi.com
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ärsyttää suunnattomasti tämä nykyaikaisen työelämän verkostoitumispakko. Juu, olen sitä kautta saanut työtarjouksia mutta jokaiselle olen sanonut "ei". Huomenna ratkeaa saanko taas kurssin+duunipaikan ihan omin voimin ilman mitään verkostoitumisia - omien ominaisuuksieni/entisten suoritusteni vuoksi, ei sen takia joku "tuntee" minut.
Silloin kun ei vielä ole mitään entisiä suorituksia niin ne suhteet voi auttaa alkuun.
No eipä ollut mitään suhteita kun aikoinani hain ns oikeisiin hommiin. Ellei sitä lasketa että firma oli kutsunut opintoryhmäni saunailtaan ja sain myytyä itseni siellä yhdelle pomoinsinöörille, mutta häntäkään en siis tuntenut koskaan aikaisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Miehille se on helpompaa. Sinun on aika tehdä lapsi ja olla kotona muutama vuosi. Lämmin ruoka odottaa miestä, kun tulee töistä kotiin.
Sitten ap on 35v ilman mitää työkokemusta ja ihmettelee miksi vastavalmistuneet 25veet saa työpaikat nenän edestä.
Naisten miehiä korkeampi ja kalliimpi koulutus konkretisoituu hyvin harvoin yhteiskunnan, veronmaksajien tai naisten itsensäkään hyväksi. MOT.
Ensimmäinen työ jonka saa on harvoin se unelmatyö josta haaveilee. Jos näin kävi miehellesi niin onnea.
Kannattaa itse kuitenkin yrittää hakea työkokemusta sen pelkän opiskelun ja verkostoitumisen lisäksi. Silloin paremmat mahdollisuudet itsekin löytää se unelmatyö...
Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Olen verkostoitumisesta samaa mieltä kuin tämä professori: http://www.pollitasta.fi/2016/02/verkostoituminen-on-itsepetosta/
Asiallista keskustelua tuolla. Tuntemistani menestyneistä monimiljonääreistä ei yksikään ravaa verkostoitumassa.
Täällä kakkonen (joka siis on kateellinen nykyiselle miehelle vain tämän erinomaisesta vaimosta).
Ensimmäinen pitkä (25 v.kestänyt) parisuhteemme pikku hiljaa tuhoutui ehkäpä juuri noihin keskinäisen kateuden tunteisiin. Olimme kateellisia vuoroin ja ehkä yhtä aikaakin toisillemme. Aluksi minä menestyin upeasti kaikessa mihin ryhdyin, opinnoissa, kesätöissä, harrastuksissa, sosiaalisen verkoston luomisessa - mies kadehti minulta tätä (minkä ymmärsin vasta jälkeen päin koska ei hän sitä silloin sanonut enkä minä parikymppisenä tajunnut), sitten olinkin lasten äiti ja sain olla pari vuotta kotona, kadehdin miestä joka teki uraa ja opiskeli ja hän varmaan minua joka sain olla kotona... sitten palasin töihin, hän kadehti minun palkkaani ja minä hänen opiskeluaan ja opiskelijan vapauttaan... ja sitten tapahtui asioita, minä tenin välillä uralla ja välillä oli työt katkolla, mies perusti yrityksen joka ensin tökki, sitten meni hyvin ja sitten taas tökki.
Semmoista se oli meidän elämä. Kateudesta ei ikinä puhuttu ääneen. Siitä ei yritetty päästä yli. Pikkuhiljaa se johti nimeämättömään kilpailuun, itsetuntovaurioihin molemmin puolin, toveruuden väistymiseen avioliitosta, valheeseen ja pettämiseen, joka lopulta päätti koko kuvion (olihan siinä mukana sairautta, pahoinpitelyä, mustasukkaisuutta, taloudellista hallitsematomuutta, name it).
En tiedä olisko mikään voinut millään mennä toisin. Tiedän että rakastettiin aluksi toisiamme paljon, ja rakastan sitä tyyppiä tietyllä tavalla "pikkuveljenä" vieläkin, vaikka en voi ikinä enää kunnioittaa enkä arvostaa kaiken jälkeen. Mutta mahdollisuudet yhteiseen vanhuuteen ja keskinäiseen kunnioitukseen jotenkin hukattiin.
Ehkä viestini sinulle on, että puhu tunteistasi, älä syyttele ketään, ota itse vastuu kuitenkin omasta elämästäsi. Onni täällä vaihtelee taivaan Isä suojelee vai miten se nyt meni. Olisin toivonut itse osanneeni silloisessa liitossa olla niin viisas kuin nyt. No, eihän se ollut kumppanikaan viisas, kakruja oltiin kun yhteen mentiin...
Nykyisin olen itsenäinen ja varma. Olen tietoinen siitä että kohtaloni ja valintani ovat minun. Toisella on toisen. Rakastan ja olen rakastettu. Eletään rinnakkain mutta ei olla kietoutuneita.
Tsemppiä sinulle ap, pieni kulta. Tee sinnikkäästi omaa uraasi, omaa tietäsi. Olet hyvä semmoisena kuin olet, sinunkin vuoro tulee vielä.
(Vaikka kieltämättä kismittää vieläkin tää naisten lasikatto. Ja se, että väitöskirjaa tekevän miehen vaimo tietty uurastaa ja puurtaa kun taas mies todellakaan ei... (eli olenkohaan vieläkään viisas?))
Alue: Aihe vapaa
Mä olen myös kateellinen miehelleni. Lähinnä siksi koska hänellä on niin ihana vaimo.