millä perusteella hylkäätte facebook-kaveripyyntöjä ?
Olen itse pitkään ollut ilman facebookkia, mutta nyt sitten tein jonkin aikaan sitten. Minusta on ollut positiivista mahdollisuus saada yhteys esimerkiksi vanhoihin koulu tai työkavereihin. Olen kuitenkin saanut aika monta hylkäävää päätöstä, ja olen miettinyt mistäköhän tämä mahtaa johtua.
Ymmärrän, että jotkut haluavat pitää facebookin intiiminä, vain joidenkin parhaiden 50 tutun kanavana, mutta hylkyjä on tullut myös niiltä joilla on monia satoja kavereita.
Itse kuitenkin näen lähinnä positiivisena, että halutessaan voisi kätevästi vaihtaa kuulumiset, jos pitkästä aikaa tahtoisi. En myöskään pidä itseäni maailman suurimpana kusipäänä, minkä takia, osa sitten jättäisi hävyksymättä :D
Kommentit (41)
On mullakin facebookissa jotain 400 kaveria ja oikeasti ne on kaikki sukulaisia tai ystäviä joiden kanssa pidän aktiivisesti yhteyttä tai edellämainittujen puolisoja, kavereita jotka asuu ulkomailla ja uusia vasta tavattuja tuttuja. Poistelen myös sitä mukaan kun tuntuu ettei me enää pidetä yhteyttä tai tulla varmaan enää näkemään. En todellakaan hyväksy mitään ala- tai yläaste tuttuja joiden kanssa ei olla vuosiin oltu yhteydessä tai ihmisiä joista tiedän korkeintaan nimen tms..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei siinä mitään, jokainen tekee kuin parhaaksi näkee, mutta jotenkin tietenkin tulee ajatus, että toinen ihminen ei halua enää koskaa olla missään yhteyksissä mikäli hylkää, vaikka en tosiaan tiedä pitääkö se paikkaansa.
ap
Ei haluakkaan olla tekemisissä. Ei kaikki halua olla tekemisissä ihmisten kanssa jotka on ehkä joskus kuulunut jollain lailla elämään. Miksi pitäisikään olla? En minä ainakaan saa mitään iloa kuulumisten vaihtamisesta. En halua jakaa elämääni ihmisten kanssa joista en välitä, eikä todellakaan kiinnosta vanhojen puolituttujen kuulumiset.
Tämä. Nykyisellä somen aikakaudella tulee helposti sellainen käsitys, että kaikkien muka pitäisi olla jatkuvasti kaikkien kanssa yhteydessä ja verkostoituneena, koska teknologia mahdollistaa sen. Se, että jotain on mahdollista tehdä, ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ko. tekeminen olisi jokain sosiaalinen normi. Monet ihmiset arvostavat yksityisyyttään, eikä sitä kannata ottaa mitenkään henkilökohtaisesti, AP.
Täysin tuntemattomat ja selvät feikkiprofiilit, näitä ei ole tullut sen jälkeen, kun muutin yksityisyysasetuksia ketkä voivat minut löytää ja pyytää kaveriksi.
Olen aika pieneltä paikkakunnalta ja kun liityin facebookkiin sain kaveripyyntöjä ihmisiltä joiden kanssa olen ollut samalla ylä- tai ala-asteella, mutta en juurikaan muissa tekemisissä. Osaa en tuntenut ollenkaan ja ainut yhdistävä tekijä oli, että oltiin samasta kaupungista kotoisin.
Kavereistani löytyy sukulaisia, niitä ihan kunnon vapaa-ajan kavereita, muutama työkaveri ja harrastuksista tuttuja ihmisiä. Alle 100 kaikkiaan. En ymmärrä miksi jotkut keräävät "kavereita" ja hyväksyvät kaikki kaveripyynnöt. Yksi kaveri (tai "kaveri", voisin oikeastaan poistaa tyypin...) on juuri tällainen, yli 1000 kaveria ja lisää tulee... On kyllä sitä tyyppiä joka instassa keikistelee ja pyllistelee kuvissa pelkät pikkarit jalassa käsi vähän tissien päällä joten kai nuo "kaverit" ovat lähinnä kuolaajia. Kai se tyttö koittaa tulla seuraavaksi Tuksuksi.
- en tunne ollenkaan
- ei olla enää tekemisissä
- merkityksetön hyvänpäiväntuttu
- en halua jakaa elämääni henkilön kanssa
- eksän tms kaveri
- kiusasi aikanaan koulussa
- kaverin kaveri
Siinä omia syitä. Onkohan niiden multikaverillisten fb-aika alkanut silloin kun hyväksyttiin vähän kaikki ja nykyään rajoittavat tutun tuttujen määrää, mulle on esim käynyt näin.
Ehkä he eivät haluaisi listalleen niitä 200 turhaa ihmistä, mutta eivät viitsi poistaakaan. Ainakaan eivät ota lisää.
Vierailija kirjoitti:
ihan hyviä ja järkeviäkin perusteluja.
en tosiaan ole ketään sellaista pyytänyt kaveriksi ketä en olisi tavannut koskaan.
ja suurin osa, keltä ilmeisesti hylkyjä on tullut, on kyllä ollut sellaisia että viimeisen kymmenen vuoden aikana ollaan kyllä ihan vapaaehtoisesti vapaa-ajallakin toisinaan tavattu, mutta sittemmin yhteydet hiipuneet. Ja nyt itsestäni olisi vaan mukava vaihtaa kuulumiset, tai edes katsoa joskus sieltä fiidistä että mitähän heidän elämiinsä nykyään kuuluu.
Hylkyjä on tullut myös parilta keihin olen törmännyt viimeisen vuoden aikana ja jäänyt vaihtamaan kuulumisiakin.
Ei siinä mitään, jokainen tekee kuin parhaaksi näkee, mutta jotenkin tietenkin tulee ajatus, että toinen ihminen ei halua enää koskaa olla missään yhteyksissä mikäli hylkää, vaikka en tosiaan tiedä pitääkö se paikkaansa. Itse olen sillä tavoin helposti lähstyttävä, etten pitäisi yhtään omituisena vaikka joku ottaisi vuosien takaa yhteyttä. Näin kuitenkin tapahtuu erittäin harvoin. Ja olen toki ajatellut että osa syynä on juurikin ollut tämä facebookittomuus, sillä voi olla hankala saada yhteyttä. Itse hyväksyn kyllä kaikki kenet tunnen, tuntemattomia en.
ap
Kokeile kaveripyynnön sijasta laittaa yksityisviestejä. Monilla on asetukset siten, että yksityisviestiä pystyy laittamaan muutkin kuin kaverit. Kuulumisia voit kysellä näinkin, harvahan toisen kuulumisia muutenkaan omalla tai kaverin seinällä kyselee.
Käytännössä hyväksyn kaikki, jotka tunnen. FB on minusta tietynlainen pinnallinen verkostoitumiskanava. En käytä sitä mihinkään merkittävään viestintään paitsi yksäreillä. Olen sillä tavoin utelias ja sosiaalinen, että mielelläni vilkaisen, kuinka monta lasta tuolla alakoulun luokkakaverilla olikaan ja ei haittaa, jos näkee, että minulla on koira, jos kiinnostaa.
Entiset kiusaajat ovat laittaneet useita kaveripyyntöjä, en ole hyväksynyt. Niinkuin en myöskään erästä netissä raiskaajia puolustanutta muslimimiestä.
Olen ollut loukkaantunut, kun nämä eivät ole hyväksyneet minua kaveriksi fb:ssä
-kaverin sisko, jota nähtiin aina teini-ikäisenä paljon. Ei toki oltu läheisiä, mutta tämä sisko on fb-kaveri
toisen tuon ajan kaverini kanssa, siksi tuntuu ikävältä
-enon vaimo. Poisti enon kautta olevia sukulaisia fb-kavereistaan selityksellä "haluan pitää siellä vain työkontakteja". Hänellä on kuitenkin fb-kavereina loppujen lopuksi myös noita enoni suvun puolta. En tiedä, onko hän niin vanha, ettei ymmärtänyt, että voi rajata, mitä kellekin näkyy
Suoraan hylkään ihmiset, joita en tunne ja hoitolasten vanhemmat (olen lto). Muiden suhteen harkitsen asiaa tarkemmin.
Omalla kohdallani hylky ei tarkoita sitä, että en pitäisi ihmisestä taikka haluaisi olla hänen kanssaan tekemisissä, vaan haluan vain pitää kaveripiirin pienenä. Hoitolasten vanhempien suhteen perusteluni on se, että olen ammatillisessa suhteessa heihin, vaikka jutellaan monesti vähän muutakin kuin ainoastaan lapseen liittyviä kuulumisia. Jotenkin tuntuu, että jos hyväksyisin yhden vanhemman fb-kaverisi, pitäisi hyväksyä kaikki, jotta en vaikuttaisi siltä että suosin tiettyjä perheitä. Paras ratkaisu on olla hyväksymättä ketään.
Viime aikoina on tullut hylättyä kaveripyyntöjä seuraavilta:
- entinen luokkakaveri, jonka poistin jo aikoinaan facesta, koska hän kävi ärsyttäväksi
- samaan fb-ryhmään kuuluva ulkomaalainen nuorimies, joka tykkää kaikesta, mitä ryhmään julkaisen (en ole koskaan tavannut tyyppiä)
- isän entinen työkaveri, jota en ole koskaan tavannut, mutta jonka tiedän nimeltä ja ulkonäöltä
- exä, joka on kyllä kaikilla muillakin tavoilla yrittänyt ottaa yhteyttä
Onkohan noita muitakin. No noi tuli ainakin heti mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kavereita kolmisen tuhatta, lisää tulee tasaiseen tahtiin. Muusikko. En silti hyväksy kaikkia, vaan tarkastan kaikki kaveritarjokkaat käymällä niiden sivuilla.Pitää joko olla toinen ammattimuusikko eli mahdollinen työkontakti, tai sit yhteisiä kavereita pitää löytyä vähintään n.10-15 ( itse asiassa oon hylännyt enemminkin kaverein, jos yhteiset kaverit ei oo ollu vakuuttava kaveriotos), profiilissa ei saa olla mitään turnoffia (esim. jonkun ääriliikkeen edustaja, kylähullu, seuraa etsivä tyrkky tms.). Yleensä noilla pärjään. Tällä hetkellä odottavia kaveripyyntöjä on n.75. Pidän niitä jonossa, koska en oo ollu niiden kaverimotiiveista ihan varma, ja haluan tovin harkita. Suoraan oon hylännyt useimmat, ja niitä lukuja en nää.
Omituisia kriteerejä. Minulla ei kyllä kovinkaan montaa kaveria olisi, jos olisi pelkästään työkontaktit ja sellaiset, joiden kanssa on vähintään 10 yhteistä kaveria. Esimerkiksi viimeisin poikaystävä olisi jäänyt kyllä listalta pois näillä kriteereillä.
Hylkään kaikki ne joita en tunne. Miksi haluaisin tuntemattomia kaverehini, vaikka en kyllä mitään facessa koskaan tee. Selailen vain ryhmiä.
Tulee iham hirveästi pyyntöjä joiltakin ulkomaalaisilta (arabeilta), en ole hyväksynyt yhtäkään.
No ootkos koskaan ajatellu että vaikka julkaisisit niin juttusi ei ketään edes kiinnostaisi.Erikoista tuollainen kyttään toisia mutten kerro itestäni yhtään mitään.Uteliaaksi kyyläksi kutsuisin.
Entisen luokkakaverin, vuodelta 85, mutsi. Epäilen että sillä itsellään on sormi väpättänyt kun on pyynnön lähettänyt.
Ja sitten toki näihin täysin tuntemattomiin ukkoihin en reagoi mitenkään.
1. En tunne henkilöä
2. Tunnen henkilön, mutta niin huonosti, ettei minulla ole häneen oikein mitään suhdetta
3. Tunnen henkilön, mutta en pidä hänestä
En ole aktiivinen fb:ssa, enkä halua sinne puolituttuja, vaikka minulla ei mitään heitä vastaan olekaan. Olen siellä lähinnä parin ryhmän takia.
Minä en ole Facebookissa kovin aktiivinen, vaikka kavereita on suhteellisen paljon. Joskus kaveripyyntöjä ehtii kertyä useita, ja ”pinon pohjimmaiseksi” saattaa jäädä pyyntö, jota en huomaa. FB ei mitenkään varsinaisesti muistuttele, eikä se myöskään ole virheetön. Hyväksyn aivan kaikki tutut ja ammattiverkostoista myös tuntemattomat. Jossain vaiheessa naamakirjasta tuli alallamme ammatillisen verkostoitumisen väline.
En yleensä hyväksy salanimiä käyttäviä, enkä juuri koskaan ulkomaisia tuntemattomia. Ne ovatkin lähinnä niitä ”amerikkalaisia” ”upseereita” :D
Jos siis olemme tavanneet, enkä ole hyväksynyt pyyntöäsi, anteeksi kovasti!
Haluan rajata fb-kaverini akateemisiin ihmisiin.