Pekka Hyysalo, sankarini.

Vierailija kirjoitti:

Laskiko tietoisesti ilman vakuutuksia?

Tuskin mikään vakuutusyhtiö vakuuttaa tämmöisiä jos vammautumisriski on lähempänä 100%.

Vierailija kirjoitti:

Toivon todella että Pekan ikääntyessä säilyttää edes osan tuosta positiivisuudesta. Tilanteen lopullinen tajuaminen, tai oikeastaan sisäistäminen vie vuosia ja taas vuosia. Jossain vaiheessa sitten kolahtaa ja kovaa.

Tämä! Töissä nähnyt tämän ilmiön sivusta. Niin kauan kuin kuntoutus etenee ja tila kohenee, niin toivoa riittää. Sitten kun kuntoutuminen jämähtää paikoilleen, niin epätoivo usein alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Aiheutti itse oman onnettomuutensa. Yltiöpäisyys ja extreme-lajit eivät ole kovin terve yhdistelmä.

Asenteelle nostan hattua mutta sankari hän ei ole sen enempää kuin Michael Schumacherkaan tai muut adrenaliininarkkarit.

Pekka Hyysalo ja Michael Schumacher toteuttivat unelmaansa. Ammattiaan mutta pääosin unelmaansa. Tiesivät riskit ja ottivat riskin.

Minäkin eläisin mieluummin noin; täysillä nauttien joka ikisestä hetkestä välittäen jokaisesta riskistä.

Parempaa tuo elämä kuin peläten jokaista risahdusta, varovasti varoen ja nätisti ollen.

Minä en halua enää pelätä tai varoa. Minä haluan elää. Ihan yhtä varmana ja rohkeana kuin Pekka elää!!!

Valitettavasti vain yhteiskunta sitten maksaa tällaisten unelmiensa toteuttajien riskien kustannukset. Aika paljon resursseja vie yhdenkin aivovammapotilaan jatkuvat kuntoutuspalvelut ja loppuiän sairauseläke. Noissa hoidoissa on kuitenkin aika paljon ruuhkaa potilaista, jotka eivät ole millään tavalla itse itse aiheuttaneet vammautumistaan, joten tuntuu aavistuksen epäreilulta, että niin tehnyt henkilö ikään kuin nostetaan jalustalle.

Mitä tarkoitat tuolla "nostetaan jalustalle"? Kysehän on siitä että hän on omalla työllään ja asenteellaan tullut kansan tietoisuuteen, ja sen myötä ihmiset ovat inspiroituneet hänestä ja siksi puhuvat hänestä. Ihan kuten sinäkin nyt ja omalta osaltasi nostat häntä "jalustalle".

Esimerkki:

"Et ole pelkästään esikuvani tai sankarini. Olet tuuli, joka minua ohjaa. Oikeasti.

En ilennyt häiritä sinua kesken aamupalasi eräänä aamuna erään hotellin aamupalalla. Harmittaa vieläkin, mutta todellakin olisin halunnut sinulta nimmarin ja halauksen. En vain uskaltanut.

Olet sankarini!"

No jos AP:n avaus ei ole sankaripalvontaa ja jalustan päälle nostamista, niin en tiedä mikä on.

Ihan medialukutaidon nimissä huomauttaisin myös, että jos jostain ihmisestä puhutaan, se ei tarkoita automattisesti sitä, että keskustelun kohteena oleminen tarkoittaisi myös sitä, että kohde olisi automaattisesti inspiroinut muita tai että kaikki mielipiteet olisivat varauksettoman positiivisia. Esim. Matti Nykäsestä ja Vesä Keskisestä puhutaan usein.

Otatko kaiken noin kirjaimellisesti ja yleistäen? Tämä aloittajan kirjoitus on vain hänen mielipiteensä ja hänen tapansa ilmaista ihailunsa Hyysaloa kohtaan. Osaan kyllä suodattaa tällaiset mielipiteet ilman suurempaa tunnereaktiota. Myös niissä tapauksissa kun en olisi samaa mieltä. Miksi itse otat tämän hehkutuksen niin henkilökohtaisesti, vaikket olisi samaa mieltä?

Ja juu ei tarkoita ei, mutta lienee selvää että Hyysalosta puhutaan juuri siksi, että hän on inspiroinut ihmisiä? Ei Tauski tai Nykänen liity tähän asiaan nyt mitenkään. Yleensä ihmisistä puhutaan heidän aiheuttamien tunnereaktioiden takia, kuten tässäkin tapauksessa (myös omalla kohdallasi).

Pekka taitaa feikata itselleenkin. Jossain vaiheessa kun todellisuus iskee tajuntaan, loppuu pirteily. Tai ehkä se on nytkin loppu aina silloin kun ei ole muita näkemässä.

Hyväksyä oma kohtalonsa, myös syyt, jotka kohtaloon vaikuttivat. Se on taito, jonka joutuu opettelemaan kuin uudelleen kävelemisen. Arvostan kuntoutumista, sisua ja hyväntekeväisyyttä. Vierastan vimmaa pakko olla edelleen in, huippu-urheilija. Ne päivät menivät itse valitulla polulla. Perheelle on hyvä ja tärkeintä, että rakas läheinen on edelleen lähellä. Nimmareita vaan ei pyydetä enää niin usein kuin huippuaikoina. Se täytyy osata hyväksyä, löytää muuta tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskiko tietoisesti ilman vakuutuksia?

Tuskin mikään vakuutusyhtiö vakuuttaa tämmöisiä jos vammautumisriski on lähempänä 100%.

Mutuilusi huipussaan. Itsekin ihmettelin mitä tarkoitti, kun sanoi dokkarissa moneen kertaan, että "jos olisi ollut vakuutus". Mitä tarkoitti tuolla?

Vierailija kirjoitti:

Mihin te vedätte "itse aiheutetun" onnettomuuden rajan? Jos vammautuu urheillessa, onko se sitten aina itse aiheutettua ja on huono juttu, että yhteiskunta maksaa kuntoutuksen kalliita kuluja? Vai koskeeko tämä vain joitakin urheilulajeja? Kielletään urheilu?

Jos on ammattimainen extremelaskija ja toistuvasti hakeutuu laskemaan merkkaamattomiin rinteisiin joiden turvallisuusolosuhteet ovat käytännössä olemattomat, niin kyllä minä sanoisin, että mahdollinen onnettomuus on hyvinkin pitkälle itseoikeutettu. Mikään ei pakota ihmistä tuollaisen urheilulajin (ja käytän tässä aika väljästi sanaa 'urheilu') pariin, ja sen harrastajat toimivat siinä tavoitellen vain omia henkilökohtaisia ansioita (raha, mainen, kuuluisuus, ennätysten rikkominen). En sano, etteikö Hyysalon kaltaisia ihmisiä pidä kuntouttaa - tottakai pitää, jokaisella ihmisellä on yhdenvertaiset oikeudet ja velvollisuudet  yhteiskunnasssamme! - mutta on kovin sääli, että hänen kaltaisensa nuori mies tieten tahtoen ja turhan vuoksi hankkiutuu tilanteeseen, jossa vammautuu, kun vastaavasti joku tavisperheenisä saa autonsa kylkeen hirven samalla lopputuloksella.

Vierailija kirjoitti:

Toivon todella että Pekan ikääntyessä säilyttää edes osan tuosta positiivisuudesta. Tilanteen lopullinen tajuaminen, tai oikeastaan sisäistäminen vie vuosia ja taas vuosia. Jossain vaiheessa sitten kolahtaa ja kovaa.

Toivottavasti säilyttää, eiköhän tuossa jo 6,5vuoden aikana totuus ole nuoreen mieheen monta kertaa iskenyt.

Vierailija kirjoitti:

Toivon todella että Pekan ikääntyessä säilyttää edes osan tuosta positiivisuudesta. Tilanteen lopullinen tajuaminen, tai oikeastaan sisäistäminen vie vuosia ja taas vuosia. Jossain vaiheessa sitten kolahtaa ja kovaa.

Siis mikä kolahtaa? 

Näin aivovamman saaneiden kanssa läheisesti tekemisissä olleena voin kertoa, että suuri osa aivovammoista saadaan kännissä koikkelehtiessa tai autoa ajaessa tai vaikka ajaessa pyörää ilman kypärää. Kansantaloudellisesti viina, huono ruokavalio, tupakka ja holtiton liikennekäyttäytyminen aiheuttavat paljon enemmän kustannuksia kuin extreme-urheilijat. Siltikään en ole lätkäisemässä esim läski-veroa ylipainoisille.

Pekka on ollut nuori poika, kun on vammautunut ja ollut harrastamassa itselleen tuttua lajia. Huono tuuri käynyt, nyt hän siitä maksaa. Pekka on hienosti tuonut kasvot ja nostanut tietoisuutta aivovammoista, asiasta joka on monelle loppupeleissä hyvin tuntematon. Aivovammoista nykyäänkin harvoin hyvin toivutaan, siksi tärkeämpää on ennaltaehkäisy. Kypärän käyttö ei ole pelkkä vitsi.

Ja tuosta Schumin vammautumisesta haluan huomauttaa sen, että hän oli auttamassa pulaan joutunutta seurueen jäsentään. Että tiedä sitten, kuinka "ansaittua" tuo vammautuminenkin sitten oli.

Dokkarissa kerrottiin, että joutuu kustantamaan itse kuntoutuksensa, koska vakuutuksia ei ollut. Sen vuoksi ideoi tämän fight backin, jonka avulla voi kerätä varoja omaan kuntoutukseensa JA auttaa muita vastaavaan tilanteseen joutuvia. Ei mikään turha jätkä todellakaan. Sitkeys ja periksiantamattomuus huipussaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskiko tietoisesti ilman vakuutuksia?

Tuskin mikään vakuutusyhtiö vakuuttaa tämmöisiä jos vammautumisriski on lähempänä 100%.

Mutuilusi huipussaan. Itsekin ihmettelin mitä tarkoitti, kun sanoi dokkarissa moneen kertaan, että "jos olisi ollut vakuutus". Mitä tarkoitti tuolla?

Oli mukana perheen vakuutuksessa ja oli umpeutunut hänen täytettyään 18. En tiedä miksi ei ollut hankittu uutta, että oliko jäänyt huomaamatta vai unohtunut vain uusia. Googlaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin te vedätte "itse aiheutetun" onnettomuuden rajan? Jos vammautuu urheillessa, onko se sitten aina itse aiheutettua ja on huono juttu, että yhteiskunta maksaa kuntoutuksen kalliita kuluja? Vai koskeeko tämä vain joitakin urheilulajeja? Kielletään urheilu?

Jos on ammattimainen extremelaskija ja toistuvasti hakeutuu laskemaan merkkaamattomiin rinteisiin joiden turvallisuusolosuhteet ovat käytännössä olemattomat, niin kyllä minä sanoisin, että mahdollinen onnettomuus on hyvinkin pitkälle itseoikeutettu. Mikään ei pakota ihmistä tuollaisen urheilulajin (ja käytän tässä aika väljästi sanaa 'urheilu') pariin, ja sen harrastajat toimivat siinä tavoitellen vain omia henkilökohtaisia ansioita (raha, mainen, kuuluisuus, ennätysten rikkominen). En sano, etteikö Hyysalon kaltaisia ihmisiä pidä kuntouttaa - tottakai pitää, jokaisella ihmisellä on yhdenvertaiset oikeudet ja velvollisuudet  yhteiskunnasssamme! - mutta on kovin sääli, että hänen kaltaisensa nuori mies tieten tahtoen ja turhan vuoksi hankkiutuu tilanteeseen, jossa vammautuu, kun vastaavasti joku tavisperheenisä saa autonsa kylkeen hirven samalla lopputuloksella.

Ihmisten, jotka haluavat elää tuttua ja turvallista, hyvin rutinoitunutta elämää, on vaikea ymmärtää vaikka extreme-urheilijaa. Kaikki eivät saa rutiineista elämäänsä sisältöä, moni tarvitsee jotain enemmän. Se on jo aivojen kemiaa. Moni maksaa lajia harrastaessaan vakuutuksista ekstraa.

Täytyy huomauttaa tässä, että tilastojen valossa esim ratsastus on laskettelua ja motocrossailua vaarallisempi laji. Harvemmin siitä silti kohistaan ja osoitetaan syyttävällä sormella ratsastaja-tyttöjä.

Vierailija kirjoitti:

Pekka taitaa feikata itselleenkin. Jossain vaiheessa kun todellisuus iskee tajuntaan, loppuu pirteily. Tai ehkä se on nytkin loppu aina silloin kun ei ole muita näkemässä.

Nämä vie niin kauan aikaa myöntää lopulliset seuraukset itselleen, että ei lasketa aina edes vuosissa. Voisi luulla, että ensin tapahtuu pahin järkytys ja sen jälkeen hiljalleen tulisi sinuiksi asian kanssa. Käytännössä lähes päin vastoin. Itseltään totuuden kieltäminen jatkuu ja jatkuu, koska todellisuus on liian rankka kestää. Taakkaa voi entisestään lisätä itselleen ja muille esittäminen. Pahoin pelkään, että vuosikymmenen päästä kaveri on huomattavasti onnettomampi. Tietoisuus siitä, että elämää voi olla edessä vaikka 50 vuotta ilman toivoa paremmasta saa luonnollisesti jossain vaiheessa hymyn hyytymään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Aiheutti itse oman onnettomuutensa. Yltiöpäisyys ja extreme-lajit eivät ole kovin terve yhdistelmä.

Asenteelle nostan hattua mutta sankari hän ei ole sen enempää kuin Michael Schumacherkaan tai muut adrenaliininarkkarit.

Tämä. Kunnioitettavaa, että hän on sisukkaasti kuntouttanut itseään ja perustanut myös vastaavista vammoista kärsiville tsemppausjärjestön. Olen myös kerran ollut kuuntelemassa hänen pitämäänsä puhetta, fiksu kaveri puheidensa perusteella. En vain voi olla ajattelematta, että tietoinen hakeutuminen noin isoihin riskeihin joissa vammautuu (välineuhreiluyksilölajin temppuvideon kuvaus, jolla tarkoitus ansaita itselle rahaa ja kasvattaa julkisuutta) himmentää aika paljon mahdollista sankarin sädekehää. Minusta sankaruus on sitä, että jos riskejä on otettava, se tehdään pyyteettömistä lähtökohdista muiden hyväksi. Esim. arvostan maailman kriisialueille töihin lähteviä vapaaehtoisia lääkäreitä ja terveydenhuoltohenkilöstöä huomattavasti enemmän kuin Hyysaloa.

Eli kriisialueille lähtevät ihmiset, jotka tietävät vaarat ja menevät silti, joutuvat kranaatin silpomaksi, ovat enemmän sankareita kuin esim Hyysalo? Mitenmitenmiksimitenjamiksi? 

Jokainen kriisialueelle menevä tietää riskinsä, samoin kuin jokainen ovensa ulkopuolella tietää omansa. Miksi jonkun riski on isompi kuin toisen? Koska nyt tiedetään, että riski on freestylessa, koulumatkassa, kotimatkassa, ravintolareissussa, patikointiretkessä..

Vierailija kirjoitti:

Näin aivovamman saaneiden kanssa läheisesti tekemisissä olleena voin kertoa, että suuri osa aivovammoista saadaan kännissä koikkelehtiessa tai autoa ajaessa tai vaikka ajaessa pyörää ilman kypärää. Kansantaloudellisesti viina, huono ruokavalio, tupakka ja holtiton liikennekäyttäytyminen aiheuttavat paljon enemmän kustannuksia kuin extreme-urheilijat. Siltikään en ole lätkäisemässä esim läski-veroa ylipainoisille.

Yleensähän se meneekin niin päin, että joku ehdottaa läskiveroa ensin, johon toinen vastaa että urheiluvammat verolle myös. Sitten eka postaaja ei enää yllättäen kannatakaan omavastuuperiaatetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Aiheutti itse oman onnettomuutensa. Yltiöpäisyys ja extreme-lajit eivät ole kovin terve yhdistelmä.

Asenteelle nostan hattua mutta sankari hän ei ole sen enempää kuin Michael Schumacherkaan tai muut adrenaliininarkkarit.

Pekka Hyysalo ja Michael Schumacher toteuttivat unelmaansa. Ammattiaan mutta pääosin unelmaansa. Tiesivät riskit ja ottivat riskin.

Minäkin eläisin mieluummin noin; täysillä nauttien joka ikisestä hetkestä välittäen jokaisesta riskistä.

Parempaa tuo elämä kuin peläten jokaista risahdusta, varovasti varoen ja nätisti ollen.

Minä en halua enää pelätä tai varoa. Minä haluan elää. Ihan yhtä varmana ja rohkeana kuin Pekka elää!!!

Valitettavasti vain yhteiskunta sitten maksaa tällaisten unelmiensa toteuttajien riskien kustannukset. Aika paljon resursseja vie yhdenkin aivovammapotilaan jatkuvat kuntoutuspalvelut ja loppuiän sairauseläke. Noissa hoidoissa on kuitenkin aika paljon ruuhkaa potilaista, jotka eivät ole millään tavalla itse itse aiheuttaneet vammautumistaan, joten tuntuu aavistuksen epäreilulta, että niin tehnyt henkilö ikään kuin nostetaan jalustalle.

Mitä tarkoitat tuolla "nostetaan jalustalle"? Kysehän on siitä että hän on omalla työllään ja asenteellaan tullut kansan tietoisuuteen, ja sen myötä ihmiset ovat inspiroituneet hänestä ja siksi puhuvat hänestä. Ihan kuten sinäkin nyt ja omalta osaltasi nostat häntä "jalustalle".

Esimerkki:

"Et ole pelkästään esikuvani tai sankarini. Olet tuuli, joka minua ohjaa. Oikeasti.

En ilennyt häiritä sinua kesken aamupalasi eräänä aamuna erään hotellin aamupalalla. Harmittaa vieläkin, mutta todellakin olisin halunnut sinulta nimmarin ja halauksen. En vain uskaltanut.

Olet sankarini!"

No jos AP:n avaus ei ole sankaripalvontaa ja jalustan päälle nostamista, niin en tiedä mikä on.

Ihan medialukutaidon nimissä huomauttaisin myös, että jos jostain ihmisestä puhutaan, se ei tarkoita automattisesti sitä, että keskustelun kohteena oleminen tarkoittaisi myös sitä, että kohde olisi automaattisesti inspiroinut muita tai että kaikki mielipiteet olisivat varauksettoman positiivisia. Esim. Matti Nykäsestä ja Vesä Keskisestä puhutaan usein.

Otatko kaiken noin kirjaimellisesti ja yleistäen? Tämä aloittajan kirjoitus on vain hänen mielipiteensä ja hänen tapansa ilmaista ihailunsa Hyysaloa kohtaan. Osaan kyllä suodattaa tällaiset mielipiteet ilman suurempaa tunnereaktiota. Myös niissä tapauksissa kun en olisi samaa mieltä. Miksi itse otat tämän hehkutuksen niin henkilökohtaisesti, vaikket olisi samaa mieltä?

Ja juu ei tarkoita ei, mutta lienee selvää että Hyysalosta puhutaan juuri siksi, että hän on inspiroinut ihmisiä? Ei Tauski tai Nykänen liity tähän asiaan nyt mitenkään. Yleensä ihmisistä puhutaan heidän aiheuttamien tunnereaktioiden takia, kuten tässäkin tapauksessa (myös omalla kohdallasi).

No itse en kyllä lainkaan ota tätä henkilökohtaisesti eikä tämä keskustelu herätä minussa myöskään mitään valtavia tunnereaktioita. Pyysit selvennöstä kommenttiini ja koetin sen sinulle antaa, rekatiostasi päätellen epäonnistuen. Olet ilmeisesti eri mieltä kanssasi ja se on sinun oikeutesi.

Kuten aiemmin tässä ketjussa olen jo kirjoittanut, kunnioitan Hyysalon sisukkuutta ja pidän häntä älykkäänä ihmisenä. En kuitenkaan olen (esimerkiksi) AP:n kanssa samaa mieltä siitä, että Hyysalo olisi varauksetta kaikkien ihmisten/dokumentin katojein/tätä keskustelua seuraavien ihmisten mielestä ns. sankari. Hienoa toki, jos hän pystyy inspiroimaan muita, mutta ymmärräthän, ettei se väistämättä ole se ainoa olemassaoleva tunnereakatio ihan kaikilla ihmisillä? Itselläni päällimmäinen tunne on sääli, että nuori ihminen on ikävä kyllä omalla - mielestäni hupsulla - toiminnallaan vaikuttanut siihen, että hän joutuu loppuelämänsä kamppailemaan terveytensä kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Aiheutti itse oman onnettomuutensa. Yltiöpäisyys ja extreme-lajit eivät ole kovin terve yhdistelmä.

Asenteelle nostan hattua mutta sankari hän ei ole sen enempää kuin Michael Schumacherkaan tai muut adrenaliininarkkarit.

Tämä. Kunnioitettavaa, että hän on sisukkaasti kuntouttanut itseään ja perustanut myös vastaavista vammoista kärsiville tsemppausjärjestön. Olen myös kerran ollut kuuntelemassa hänen pitämäänsä puhetta, fiksu kaveri puheidensa perusteella. En vain voi olla ajattelematta, että tietoinen hakeutuminen noin isoihin riskeihin joissa vammautuu (välineuhreiluyksilölajin temppuvideon kuvaus, jolla tarkoitus ansaita itselle rahaa ja kasvattaa julkisuutta) himmentää aika paljon mahdollista sankarin sädekehää. Minusta sankaruus on sitä, että jos riskejä on otettava, se tehdään pyyteettömistä lähtökohdista muiden hyväksi. Esim. arvostan maailman kriisialueille töihin lähteviä vapaaehtoisia lääkäreitä ja terveydenhuoltohenkilöstöä huomattavasti enemmän kuin Hyysaloa.

Eli kriisialueille lähtevät ihmiset, jotka tietävät vaarat ja menevät silti, joutuvat kranaatin silpomaksi, ovat enemmän sankareita kuin esim Hyysalo? Mitenmitenmiksimitenjamiksi? 

Jokainen kriisialueelle menevä tietää riskinsä, samoin kuin jokainen ovensa ulkopuolella tietää omansa. Miksi jonkun riski on isompi kuin toisen? Koska nyt tiedetään, että riski on freestylessa, koulumatkassa, kotimatkassa, ravintolareissussa, patikointiretkessä..

Tietysti joku sotilas on sankari. Hänet lähetetään tai menee vapaaehtoisesti vaaralliseen  paikkaan jonkun yhteiskunnan näkemän syyn takia.

Se ei ole sankaruutta että hyppii itsensä teholle ja varsinkin kun on niin todennäköistä että.

Ratsastus on tilastojen valossa motocrossailua ja laskettelua vaarallisempi laji.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Aiheutti itse oman onnettomuutensa. Yltiöpäisyys ja extreme-lajit eivät ole kovin terve yhdistelmä.

Asenteelle nostan hattua mutta sankari hän ei ole sen enempää kuin Michael Schumacherkaan tai muut adrenaliininarkkarit.

Pekka Hyysalo ja Michael Schumacher toteuttivat unelmaansa. Ammattiaan mutta pääosin unelmaansa. Tiesivät riskit ja ottivat riskin.

Minäkin eläisin mieluummin noin; täysillä nauttien joka ikisestä hetkestä välittäen jokaisesta riskistä.

Parempaa tuo elämä kuin peläten jokaista risahdusta, varovasti varoen ja nätisti ollen.

Minä en halua enää pelätä tai varoa. Minä haluan elää. Ihan yhtä varmana ja rohkeana kuin Pekka elää!!!

Valitettavasti vain yhteiskunta sitten maksaa tällaisten unelmiensa toteuttajien riskien kustannukset. Aika paljon resursseja vie yhdenkin aivovammapotilaan jatkuvat kuntoutuspalvelut ja loppuiän sairauseläke. Noissa hoidoissa on kuitenkin aika paljon ruuhkaa potilaista, jotka eivät ole millään tavalla itse itse aiheuttaneet vammautumistaan, joten tuntuu aavistuksen epäreilulta, että niin tehnyt henkilö ikään kuin nostetaan jalustalle.

Tulihan se veronmaksajakortti sieltä. No, onneksesi Hyysalo on tienannut selviytymistarinallaan jo sen verran, että alkaa olla ne "verorahojen väärinkäytöt" maksettu veroina jo takas.

Sanoisin, että Pekka on tälle yhteiskunnalle myös henkisesti sinua hyödyllisempi, tuoden ympärilleen enemmän kiitollisuuden ja toivon tunnetta kuin sinä ikinä.