Lue keskustelun säännöt.
"– Lapset voivat jäädä perheessä ilman tukea ja turvaa, jos vanhemmat ovat työttöminä"
12.10.2016 |
Pistipä silmään tämä lause tuossa Vauva-lehden artikkelissa:
http://www.vauva.fi/artikkeli/lapsi/kasvatus/mika_on_tarkeinta_mita_voi…
Miksi työtön ei antaisi tukea ja turvaa, yleensähän heillä on paljon enemmän aikaa olla lapsen kanssa kuin työsskäyvillä? Mitä tuollaisen ajattelutavan takana oikein on? Työtön = epäkelpo kasvattaja?
Kommentit (24)
Olisikohan tälle Marille työttömyys niin kauhea asia että hän ahdistuisi ja masentuisi täysin eikä enää kykenisi toimimaan vanhempana vai mitä ihmettä? Työttömyys on kyllä niin yleinen ilmiö nyky-Suomessa, että suurin osa työttömistä on normaaleja aktiivisia kansalaisia, heillä vain ei ole (tällä hetkellä) työpaikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella outo kommentti! Mulla ei ole koskaan ole ollut niin paljon aikaa perheelle ja kotiin kuin silloin kun olin puolisen vuotta työttömänä, se oli elämäni parasta aikaa se. Osui vieläpä koulun kesälomaankin.
Vierailija kirjoitti:
Aika erikoinen heitto. Mielestäni parasta työttömyysaikana oli nimenomaan se että sai antaa aikaa lapsille ja lasten ei tarvinnut olla yksin/keskenään koulupäivän jälkeen. Ei työssä käydessä millään ehdi olla samalla tavalla läsnä.
Tästä täytyy olla samaa mieltä. Työttömyydessä oli juurikin tuo parasta.
Kyse on tilastollisista yhteyksistä. Tilastollisesti erilaiset käytöksen haasteet, sosiaaliset ongelmat, oppimisvaikeudet, mielenterveys- ja päihdeongelmat, tai syystä tai toisesta lasinen lapsuus aiheuttavat samanaikaisesti työttömyyttä ja myös puutteellista vanhemmuutta. Työ on monille keino nousta suosta, mutta se voi myös kertoa että syystä tai toisesta juuri kyseinen yksilö ei aio uusintaa vanhempiensa virheitä. Tuskin kukaan on sitä mieltä, että esimerkiksi kesätyötön opettajan sijainen olisi huono vanhempi. Harva sen sijaan löisi vetoa kahden pitkäaikaistyöttömän lapsen puolesta...
Tarkoittaa moniongelmaisia elämäntapatyöttömiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyse on tilastollisista yhteyksistä. Tilastollisesti erilaiset käytöksen haasteet, sosiaaliset ongelmat, oppimisvaikeudet, mielenterveys- ja päihdeongelmat, tai syystä tai toisesta lasinen lapsuus aiheuttavat samanaikaisesti työttömyyttä ja myös puutteellista vanhemmuutta. Työ on monille keino nousta suosta, mutta se voi myös kertoa että syystä tai toisesta juuri kyseinen yksilö ei aio uusintaa vanhempiensa virheitä. Tuskin kukaan on sitä mieltä, että esimerkiksi kesätyötön opettajan sijainen olisi huono vanhempi. Harva sen sijaan löisi vetoa kahden pitkäaikaistyöttömän lapsen puolesta...
Vanhanaikainen ja ahdasmielinen näkemys. Nykyajan työttömissä kun on vähän muunlaistakin porukkaa, kuin alkoholi-, tai mielenterveysongelmaisia. Jotkut ovat jopa vapaaehtoisesti työttömiä, jotta heillä olisi paljon aikaa perheensä kanssa, voitko edes kuvitella?!
Minä työtön ja multa saa tukea todella paljon. Kaksi teiniä. Preppaan kokeisiin, rapsuttelen joka päivä ja aina ruokaa saatavilla. En jaksaisi tätä kaikkea jos olisin töissä.
Juuri rapsuttelen toista lasta ja hän laski laskuja vieressäni, kun tein laskuja hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä työtön ja multa saa tukea todella paljon. Kaksi teiniä. Preppaan kokeisiin, rapsuttelen joka päivä ja aina ruokaa saatavilla. En jaksaisi tätä kaikkea jos olisin töissä.
Juuri rapsuttelen toista lasta ja hän laski laskuja vieressäni, kun tein laskuja hänelle.
Ja todellakin haluan teinit lukioon.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on tilastollisista yhteyksistä. Tilastollisesti erilaiset käytöksen haasteet, sosiaaliset ongelmat, oppimisvaikeudet, mielenterveys- ja päihdeongelmat, tai syystä tai toisesta lasinen lapsuus aiheuttavat samanaikaisesti työttömyyttä ja myös puutteellista vanhemmuutta. Työ on monille keino nousta suosta, mutta se voi myös kertoa että syystä tai toisesta juuri kyseinen yksilö ei aio uusintaa vanhempiensa virheitä. Tuskin kukaan on sitä mieltä, että esimerkiksi kesätyötön opettajan sijainen olisi huono vanhempi. Harva sen sijaan löisi vetoa kahden pitkäaikaistyöttömän lapsen puolesta...
Tuossa artikkelissa oli erikseen mainittu mielenterveys- ja päihdeongelmat, jolloin siis työttömyys yksinään nähtiin ongelmallisena, ja se oli varsin erikoista. Pitkäaikaistyöttömyyskin on nykyisin hyvin tavallinen ilmiö, eikä suinkaan heillä kaikilla ole muita ongelmia. Esim Nokian jäljiltä meillä on valtavasti pitkäaikaistyöttömiä, joista useimmat eivät ole millään lailla syrjäytyneitä saati huonoja vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä se, kun talouden epävarmuus vie voimavaroja. Saat aina miettiä, miten selviät seuraavaan tilipäivään, et voi suunnitella ihmeellisiä harrastuksia tai lomamatkoja lapsille. Kun hommaat heille jotain, on se automaattisesti pois jostain muusta. Ehkä näin ei ole, jos työttömyys on väliaikaista ja itse valittua tai jos puolisolla on töitä ja tienaa ihan kohtuudella. Tavallaan ymmärrän artikkelin pointin, mutta totta on sekin puoli, että työttömänä jos milloin on aikaa olla lasten kanssa. Jos saa vielä ansiosidonnaista, voi rahaakin olla kohtalaisesti. Köyhien leimaaminen huonoiksi vanhemmiksi on syvältä. Varakkaammilla on aina paremmat kulissit, mutta koskaan et voi tietää, mitä niitten seinien sisällä oikeasti tapahtuu.
Työttömien leimaaminen on aika vanhanaikaista. Kyllä munkin lasten kouluterkan kyselyssä kysytään onko perheessä ongelmia esim. työttömyyttä. Alkoholistit on usein työttömiä, mutta suuri osa työttömistä ei kyllä ole alkoholisteja. Ehkä noikin voisi herätä tähän päivään ja ymmärtää, että ihan tavalliset, aktiiviset ihmiset voi olla työttömänä ja silloin sen perheen lapset nauttivat ehkä suurinta turvaa ja huolenpitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pistipä silmään tämä lause tuossa Vauva-lehden artikkelissa:
http://www.vauva.fi/artikkeli/lapsi/kasvatus/mika_on_tarkeinta_mita_voi…Miksi työtön ei antaisi tukea ja turvaa, yleensähän heillä on paljon enemmän aikaa olla lapsen kanssa kuin työsskäyvillä? Mitä tuollaisen ajattelutavan takana oikein on? Työtön = epäkelpo kasvattaja?
Liittyy henkiseen pääomaan ja heikkoon sosioekonomiseen asemaan liittyviin henkisiin resursseihin. Työttömät ja syrjäytyneet vanhemmat eivät pysty tarjoamaan lapsille sellaisia virikkeitä, tapoja ja "eväitä", joilla he pärjäisivät elämässä hyvin.
Nimenomaan niinpäin että elämänhallintaongelmat voivat aiheuttaa työttömyyttä mutta työttömyys ei suinkaan tarkoita että olisi elämänhallintaongelmia. Ei ole myöskään harvinaista olla korkeastikoulutettu ja jopa varakaskin työtön. Artikkelin haastatellun henkilön näkemys työttömyydestä on säälittävän vanhoillinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistipä silmään tämä lause tuossa Vauva-lehden artikkelissa:
http://www.vauva.fi/artikkeli/lapsi/kasvatus/mika_on_tarkeinta_mita_voi…Miksi työtön ei antaisi tukea ja turvaa, yleensähän heillä on paljon enemmän aikaa olla lapsen kanssa kuin työsskäyvillä? Mitä tuollaisen ajattelutavan takana oikein on? Työtön = epäkelpo kasvattaja?
Liittyy henkiseen pääomaan ja heikkoon sosioekonomiseen asemaan liittyviin henkisiin resursseihin. Työttömät ja syrjäytyneet vanhemmat eivät pysty tarjoamaan lapsille sellaisia virikkeitä, tapoja ja "eväitä", joilla he pärjäisivät elämässä hyvin.
Syrjäytynyt on eri asia kuin työtön. Vain pieni osa työttömistä on syrjäytyneitä ja yhtä lailla myös työssäkäyvä voi olla syrjäytynyt tai vaikka päihdeongelmainen. Mutta tuon ymmärtämiseen tarvitaan toki sitä henkistä pääomaa, jota kaikilla ei ole, vaikka töissä kävisikin.
"Kuka minua sitten kuljettaa harkkoihin, jos sinä menet töihin?"
Näin kysyi lapseni kerran, kun kolmesti viikossa piti käydä iltaisin harjoituksissa. Isällä oli kokopäivätyö ja vielä muita hommia sen lisäksi, ja minä olin ainoa jolla oli aikaa. Muutenkin lapsilla oli mukava tulla kotiin, kun siellä oli joku.
Henkisen pääoman vähyyteen ei työttömyys vaikuta, jos on ehtinyt hankkia hyvä akateemisen koulutuksen, kuten minä noin 400 opintopistettä. Sosioekonominen asema ei valitettavasti kohonnut koulutuksen tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyse on tilastollisista yhteyksistä. Tilastollisesti erilaiset käytöksen haasteet, sosiaaliset ongelmat, oppimisvaikeudet, mielenterveys- ja päihdeongelmat, tai syystä tai toisesta lasinen lapsuus aiheuttavat samanaikaisesti työttömyyttä ja myös puutteellista vanhemmuutta. Työ on monille keino nousta suosta, mutta se voi myös kertoa että syystä tai toisesta juuri kyseinen yksilö ei aio uusintaa vanhempiensa virheitä. Tuskin kukaan on sitä mieltä, että esimerkiksi kesätyötön opettajan sijainen olisi huono vanhempi. Harva sen sijaan löisi vetoa kahden pitkäaikaistyöttömän lapsen puolesta...
Vanhanaikainen ja ahdasmielinen näkemys. Nykyajan työttömissä kun on vähän muunlaistakin porukkaa, kuin alkoholi-, tai mielenterveysongelmaisia. Jotkut ovat jopa vapaaehtoisesti työttömiä, jotta heillä olisi paljon aikaa perheensä kanssa, voitko edes kuvitella?!
Näin, ja silloinkin kun työttömät ovat olleet lähinnä elämänhallintaongelmista kärsiviä päihderiippuvaisia oli se varsinainen ongelma, se mikä teki lapsuudesta turvatonta, ne elämänhallintaongelmat ja riippuvuudet eikä työttömyys. Perheelle on vain voimavara jos toinen vanhempi voi olla täysipäiväisesti kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistipä silmään tämä lause tuossa Vauva-lehden artikkelissa:
http://www.vauva.fi/artikkeli/lapsi/kasvatus/mika_on_tarkeinta_mita_voi…Miksi työtön ei antaisi tukea ja turvaa, yleensähän heillä on paljon enemmän aikaa olla lapsen kanssa kuin työsskäyvillä? Mitä tuollaisen ajattelutavan takana oikein on? Työtön = epäkelpo kasvattaja?
Liittyy henkiseen pääomaan ja heikkoon sosioekonomiseen asemaan liittyviin henkisiin resursseihin. Työttömät ja syrjäytyneet vanhemmat eivät pysty tarjoamaan lapsille sellaisia virikkeitä, tapoja ja "eväitä", joilla he pärjäisivät elämässä hyvin.
Saisiko esimerkin heikkoon sosioekonomiseen asemaan liittyvistä henkisistä resursseista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistipä silmään tämä lause tuossa Vauva-lehden artikkelissa:
http://www.vauva.fi/artikkeli/lapsi/kasvatus/mika_on_tarkeinta_mita_voi…Miksi työtön ei antaisi tukea ja turvaa, yleensähän heillä on paljon enemmän aikaa olla lapsen kanssa kuin työsskäyvillä? Mitä tuollaisen ajattelutavan takana oikein on? Työtön = epäkelpo kasvattaja?
Liittyy henkiseen pääomaan ja heikkoon sosioekonomiseen asemaan liittyviin henkisiin resursseihin. Työttömät ja syrjäytyneet vanhemmat eivät pysty tarjoamaan lapsille sellaisia virikkeitä, tapoja ja "eväitä", joilla he pärjäisivät elämässä hyvin.
Syrjäytynyt on eri asia kuin työtön. Vain pieni osa työttömistä on syrjäytyneitä ja yhtä lailla myös työssäkäyvä voi olla syrjäytynyt tai vaikka päihdeongelmainen. Mutta tuon ymmärtämiseen tarvitaan toki sitä henkistä pääomaa, jota kaikilla ei ole, vaikka töissä kävisikin.
Kyllähän jokainen voi olla elämässään pätkän työtön, mutta tavanomaisesti kykenevät ihmiset saavat töitä jossain vaiheessa. Pitkäaikaistyöttömät vanhemmat ovat usein syrjäytyneitä. Eri arvioiden mukaan noista kortistojen työttömistä lähes 10% voisi olla jopa lievästi kehitysvammaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistipä silmään tämä lause tuossa Vauva-lehden artikkelissa:
http://www.vauva.fi/artikkeli/lapsi/kasvatus/mika_on_tarkeinta_mita_voi…Miksi työtön ei antaisi tukea ja turvaa, yleensähän heillä on paljon enemmän aikaa olla lapsen kanssa kuin työsskäyvillä? Mitä tuollaisen ajattelutavan takana oikein on? Työtön = epäkelpo kasvattaja?
Liittyy henkiseen pääomaan ja heikkoon sosioekonomiseen asemaan liittyviin henkisiin resursseihin. Työttömät ja syrjäytyneet vanhemmat eivät pysty tarjoamaan lapsille sellaisia virikkeitä, tapoja ja "eväitä", joilla he pärjäisivät elämässä hyvin.
Saisiko esimerkin heikkoon sosioekonomiseen asemaan liittyvistä henkisistä resursseista?
Esim se iltalehden eilinen ns köyhä perhe. Äiti elämäntapatyötön, isä sairaslomalla. Lapsia neljä. Köyhää ja näköalatonta. Omilla huonoilla valinnoilla sössitty lastenkin elämä.
Aika erikoinen heitto. Mielestäni parasta työttömyysaikana oli nimenomaan se että sai antaa aikaa lapsille ja lasten ei tarvinnut olla yksin/keskenään koulupäivän jälkeen. Ei työssä käydessä millään ehdi olla samalla tavalla läsnä.