Opitko mitään edellisistä suhteista/eroista?
Aika moni tuttuni sanoo, että jokaisesta suhteesta voi oppia jotakin. Itse olen oppinut:
- yläasteen "suhteesta": aina ei tarvitse olla kiltti ja sysätä syrjään omia tunteita sen takia, että miellyttäisi muita.
- lukion suhteesta: alunperin ajattelin, että kaikille tulee antaa toinen mahdollisuus. Kun sitten mies petti, tajusin etten vain pysty antamaan toista mahdollisuutta, koko mies kuvotti minua tilanteen jälkeen. (Eli tilanne on aina eri paperilla vs. kun se tulee eteen.)
Kommentit (16)
Että miehet vaihtaa aina nuorempaan.
Naisen kanssa ei kannata olla liian pitkään eikä ikinä muuttaa samaan kämppään asumaan.
hauskaa pitää pitää sen aikaa kun sitä kestää ja sitten vaihtaa toiseen.
En varmaan mitään, samat virheet toistuu...
Jätä pettäjä heti. Näin kyllä teinkin...
Vaikka mies kuinka tekeytyisi nössöksi nörtiksi, se on aina salaa jännämies. Todettu kolmeen kertaan.
Se, että kannattaa miettiä onko miehellä kunnianhimoa työhön ja pitkän tähtäimen parisuhteeseen.
Kyllä! Seuraavaa:
- Toisen kanssa yhdessäolemisen täytyy tuntua paljon paremmalta kuin yksinolo, jotta voisin koskaan edes harkita yhteenmuuttamista
- Seksuaalista kemiaa täytyy olla heti, koska se ei odottelemalla tule
- Toisellakin pitää olla intohimoja ja kiinnostuksenkohteita elämässään
- Pitää uskaltaa riidellä. Jos toinen välttelee riitoja, suhde ei tule onnistumaan.
Olin 22 vuotta uskollinen vaimolleni, mutta aivan turhaan , ja tilaisuuksia ja tarjouksia tuli useita lähes joka kerta kun olin viihteellä kavereiden kanssa ja oli sormus sormessa.
Parhaat nuoruus vuoteni meni haskuun, lapset 13 ja 11 v tyttäret ainoa pikku plussa
Nyt tasan 40v keski-iän kriisi päällä ja valtava vitutus
En enää aio tai edes yritä olla mukava tai kunnollinen jos satun jonkun löytämään, ei siitä mitään palkintoa saa kuitenkaan niin mitä turhaan .
Joo , kyllä olen vähän viddumainen ja katkeroitunut, mutta se pitäisi olla suht helppoa tajuta
Vierailija kirjoitti:
Anustappi peffaan välittömästi.
Tuo oli hyvä ..sinähän hauska Veikko olet 😀
Opin sen verran,että uskollisia miehiä ei ole .Olen ollut 12 vuotiaasta aina suhteessa ja jokaisessa suhteessa on miehellä ollut enemmän tai vähemmän sutinaa muiden kanssa. nyt olen 4 vuotta nauttinut sinkkuudesta ja olen siis 42 vuotias.
Himmentynyt tähti kirjoitti:
Olin 22 vuotta uskollinen vaimolleni, mutta aivan turhaan , ja tilaisuuksia ja tarjouksia tuli useita lähes joka kerta kun olin viihteellä kavereiden kanssa ja oli sormus sormessa.
Parhaat nuoruus vuoteni meni haskuun, lapset 13 ja 11 v tyttäret ainoa pikku plussa
Nyt tasan 40v keski-iän kriisi päällä ja valtava vitutus
En enää aio tai edes yritä olla mukava tai kunnollinen jos satun jonkun löytämään, ei siitä mitään palkintoa saa kuitenkaan niin mitä turhaan .
Joo , kyllä olen vähän viddumainen ja katkeroitunut, mutta se pitäisi olla suht helppoa tajuta
Kostat siis muille oman virheesi sen sijaan että yrittäisit parantaa elämääsi tästä eteenpäin? No hyvää loppuelämää, älä odota että se on yhtään parempi kuin edelliset vuosikymmenet :D
Opin lähinnä sen, että naiseen ei kannata yrittää tyytyä, mutta asian ongelma tuleekin siinä että sellaista naista johon ei koe tyytyvänsä ei ole mahdollista saada eli oppi on lähinnä turha.
Eka suhde: opin etten loppujenlopuksi pidä ollenkaan "amispojista/bensalenkkarimiehistä" ..ylipäätään mistään wt meiningistä. Se suhde oli vain miehen(=pojan) huomiosta nauttimista, tätä ei siis aiemmin ollut vielä tapahtunut. Silloin oli kyllä coolia ajella ympäriinsä subbarin hyppiessä takakontissa, vetää röökiä autossa ja vetää autokännejä. Ei ollut loppujenlopuksi minun juttuni.
Toka suhde: opin että keskusteleminen on suhteen yksi peruspilareista, opin että kaipaan keskustelua muustakin kuin konkreettisista asioista. Suhteen jälkeen myös opin että minun seksuaaliset halut olivatkin oikeasti aika paljon kiinni miehen keskustelutaidottomuudesta, luulin ettei minua vain seksi kiinnosta. Opin myös että miehen täytyy omata riittävä yleissivistys, jotta on kykenevä monipuoliseen kanssakäymiseen
Kolmas suhde(nykyinen): Olen oppinut että pärjään kyllä yksinkin ja maailma ei kaadu jos mies on omissa menoissaan. Tämän suhteen ehkä tullessa päätökseen olen oppinut että luota intuitioosi alusta alkaen, mies on mikä on eikä muuksi muutu. Anna hälytyskellojesi soida heti ensimmäisen sovinistisen(huumori) kommentin jälkeen. Älä anna anteeksi völinpitämättömyyttä tapailuvaiheessa tai lyttääviä, alistavia, ilkeitä sanoja. Ylipäätään jos saat tunteen suhteen alussa että mies kohteli huonosti tai tavalla, jolla et halua itseäsi kohdeltavan, ÄLÄ JÄÄ ROIKKUMAAN JA ELÄTTELEMÄÄN TOIVEITA, JOOKO!? Olen oppinut että jos kohtaan vielä miehen, joka kunnioittaa, on vilpittömästi ystävällinen, kannustava ja osaa iloita toisten puolesta sekä tuntuu AIDOLTA, niin osaan arvostaa sitä todella todella paljon!
Jokainen on huumorintajuinen mutta näiden tajujen pitää olla samalla taajuudella eli jos suhteen alussa ilo ja nauru arkielämässä on vähissä niin ei kannata jatkaa.
sen että yksi suhde kerrallaan on viisainta