Lue keskustelun säännöt.
Voisiko lapsellani olla asperger?
11.10.2016 |
Koko taustaa en jaksa selventää, mutta päälle 5v lapseni on ollut alusta asti vaativa. Olemme todellakin tehneet parhaamme ja kaksi muuta lastamme ovat "normaaleja ". Lapsella on todettu aistiyliherkkyys ja tuntoerottelussa vaikeutta, on toimintaterapiajonossa. Olen alkanut epäillä, että lapsella on jotain muutakin. Esimerkkinä lapsi alkaa karjua suoraa huutoa, jos joku puhuu, kun hänellä on "ajatus kesken". Alkaa vaan huutaa aivan kuin häntä hakattaisi. Ollaan selitetty että muut ei voi olla aina hiljaa, ei saa huutaa noin kovaa kun se tuntuu muista pahalta. Lapsi ahdistuu metelistä ja kovista äänistä mutta karjuu itse päivittäin jopa 2h yhteensä. Syyt noille on monesti epäloogisia ja järjettömiä. Sitten naps ja lapsi on hyvällä tuulella. Lisäksi lähtemiset, pukemiset ja siirtymät on olleet aina vaikeita. Olen alkanut väsymään ja avuton lapsen ihmeellisen raivon edessä :(!
Kommentit (11)
Vierailija kirjoitti:
Hyvin todennäköisesti. Tarkkaile, onko aspergersilmät. Ne paljastavat aina.
Aspergersilmät? Mitä ne ovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin todennäköisesti. Tarkkaile, onko aspergersilmät. Ne paljastavat aina.
Aspergersilmät? Mitä ne ovat?
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
"Hän voi kaihtaa silmiin katsomista ja olla ei-sanallisilta tunneilmaisultaan hyvin niukka tai kömpelö. Oireyhtymästä kärsivillä on tavallista vaikeampaa ymmärtää huumoria tai jakaa iloa toisten ihmisten kanssa. Vaikeus tunnistaa toisten tunteita ja vaikeus ilmaista omia tunteitaan johtaa helposti erilaisiin vaikeuksiin sosiaalisessa vastavuoroisuudessa."
Tutkitaan mm. siten, että näytetään kohtausta, jossa ihmiset suutelevat: Aspergerin silmät harhailee minne sattuu, terveen keskittyy suutelevien kasvoihin ja ilmeisiin.
Lasten parissa työskennelleenä olen aika useinkin törmännyt tuohon, että lapsi ei kestä keskeytystä (yleensä kyseessä monilapsisen perheen lapsi, joka jatkuvasti joutuu mukautumaan toisiin ja sietämään ettei omaa aikaa, tilaa, rauhaa ns. ole.
Siirtymiset, pukemiset ovat useilla tuon ikäisillä vaikeita. Helppojakin lapsia toki on, mutta keskimäärin homma on tuskaista ja hidasta. Joko vastustetaan koko ajatusta tai toimitaan kuin täit tervassa. Olen ollut päiväkodissa töissä, kertomasi perusteella varmaan 70% pitäis luokitella aspergeneiksi.
Lääkäriin, siellä toivottavasti selviää normaalin ja sairaan rajat. Tosin 5 -vuotiaasta kun kyse niin vaikea on diagnosoida.
On eirlaisia persoonallisuuksia, toiset luonteeltaan haastavampia ja se voi olla aivan normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Lasten parissa työskennelleenä olen aika useinkin törmännyt tuohon, että lapsi ei kestä keskeytystä (yleensä kyseessä monilapsisen perheen lapsi, joka jatkuvasti joutuu mukautumaan toisiin ja sietämään ettei omaa aikaa, tilaa, rauhaa ns. ole.
Siirtymiset, pukemiset ovat useilla tuon ikäisillä vaikeita. Helppojakin lapsia toki on, mutta keskimäärin homma on tuskaista ja hidasta. Joko vastustetaan koko ajatusta tai toimitaan kuin täit tervassa. Olen ollut päiväkodissa töissä, kertomasi perusteella varmaan 70% pitäis luokitella aspergeneiksi.
Lääkäriin, siellä toivottavasti selviää normaalin ja sairaan rajat. Tosin 5 -vuotiaasta kun kyse niin vaikea on diagnosoida.
On eirlaisia persoonallisuuksia, toiset luonteeltaan haastavampia ja se voi olla aivan normaalia.
Kiitos tästä!
Onko lapselta otettu kilpirauhasverikokeita? Mulla oli ennen lääkityksen saamista mm. just noita ajatuskatkoksia ja ärsytti suunnattomasti, kun tein vaikka läksyjä/kirjoitin jotain äikän ainetta ja ajatus katkes, kun oli joku hyvä lause mielessä. Samoin ääniyliherkkyys oli pahana silloin ja edelleen, jos lääkitys ei ole tasapainossa. Jostain tavaratalon jouluryysiksestä pitänyt joskus oikein lähteä karkuun, kun en kestänyt sitä. Samoin kaupungin pääkadulla kaikki kovat äänet ja valot otti silmiin ja korviin. Nyt on ok, kun lääkitys on ok. Lapsena oli tosi tarkkaa, ettei mikään lappu saanut vaatteissa kutittaa tai raapia. Tosin edelleen on vähän sellaista, että sukat täytyy heti kotona saada riisuttua pois ja on ehkä vieläkin joitain "yliherkkyyksiä", mut ei niin pahoja.
Kirjaudu vaikka foorumillle www.kilpirauhanen.com. Sieltä saat ohjeita, miten mennä verikokeisiin sekä niiden tulkinnasta. Lääkärit ei aina diagnosoi/välitä kuin vasta jos on tosi paha tilanne, vaikka potilas voisi jo oikeasti tarvita lääkityksen. Viitearvojen sisällä olevat arvot ei ole aina yhtä kuin hyvät arvot, vaikka niin sanottaisiin ja aina noista perusverikokeista ei käy kaikkea ilmi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin todennäköisesti. Tarkkaile, onko aspergersilmät. Ne paljastavat aina.
Aspergersilmät? Mitä ne ovat?
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
"Hän voi kaihtaa silmiin katsomista ja olla ei-sanallisilta tunneilmaisultaan hyvin niukka tai kömpelö. Oireyhtymästä kärsivillä on tavallista vaikeampaa ymmärtää huumoria tai jakaa iloa toisten ihmisten kanssa. Vaikeus tunnistaa toisten tunteita ja vaikeus ilmaista omia tunteitaan johtaa helposti erilaisiin vaikeuksiin sosiaalisessa vastavuoroisuudessa."
Tutkitaan mm. siten, että näytetään kohtausta, jossa ihmiset suutelevat: Aspergerin silmät harhailee minne sattuu, terveen keskittyy suutelevien kasvoihin ja ilmeisiin.
Siis tuolla tavalla tutkitaan? Ujot ihmiset katsovat ehkä toisaalle, samoin riippuu kenen seurassa suutelukohtauksia katsotaan... lapsi ei välttämättä ymmärrä tai välitä tai asia ei kiinnosta kuten aikuinen ajattelee. Huh huhjos tuo on mittari!
Yksi lapsista oli vaikea juuri 4-7- vuotiaana, jopa vielä toisella luokallakin. Juuri kuvailemiasi tapahtui päivittäin. Olimme aivan nääntyneitä toisinaan. Sitten alkoi käänne ja on mitä sosiaalisin, urheilullisin, hyvä koulussa, nuorukainen nykyään.
Ei kannata säikähtää jos on putkahtanut perheeseen jotain erilaista, se voi tuo kaikki tahmeus ja jääräpäisyys kenties tarkkuus muuttua positiiviseksi voimavaraksi hänelle ja teillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsista oli vaikea juuri 4-7- vuotiaana, jopa vielä toisella luokallakin. Juuri kuvailemiasi tapahtui päivittäin. Olimme aivan nääntyneitä toisinaan. Sitten alkoi käänne ja on mitä sosiaalisin, urheilullisin, hyvä koulussa, nuorukainen nykyään.
Ei kannata säikähtää jos on putkahtanut perheeseen jotain erilaista, se voi tuo kaikki tahmeus ja jääräpäisyys kenties tarkkuus muuttua positiiviseksi voimavaraksi hänelle ja teillekin.
En ole aloittaja, mutta kiitos sinulle lämpimistä sanoistasi. Meilläkin viisivuotias, jolla tahtoa ja perfektionismia vaikka muille jakaa, ja joka tuntuu oikein uhkuvan pyhää vihaa kaikkea ja varsinkin kaikkia "kivoja yllätyksiä" kohtaan.
Samassa näen lapsessa älyttömän paljon älykkyyttä, tunteita, rehellisyyttä ja neuvottomuutta oman pienuutensa edessä. Pelottavaa ja hienoa katsoa, miten hän omaan persoonaansa tarttuu.
Ongelma on, että seurataan ja etsitään vikaa, ja valitettavasti monet ,miten sen sanoisi, älykkäämmät ovat vaikeita lapsina. Eli pitäisi paremmin tunnistaa myös tuo puoli, eikä aina ajatella negatiivisen ja diagnoosien kautta, mikä on nyt vallalla oleva "trendi".
Tuollainen vaikea lapsi, joka pitää jo tuossa iässä oman päänsä voi olla huippu arkkitehti tai suunnittelija tai mikä vaan tulevaisuudessa, koska ei tee kompromisseja ja pohtii itse rauhassa loppuun saakka. Niin hankalaa kuin se perheelle tuossa hetkessä onkin !
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sosiaaliset suhteet? Toiset lapset kyllä aistivat, kuka on normaali.
T: as-lapsen äiti
Hyvin todennäköisesti. Tarkkaile, onko aspergersilmät. Ne paljastavat aina.