Lue keskustelun säännöt.
Naiset aikaisemmin työelämään -> lapset voivat huonommin henkisesti..
11.10.2016 |
Pitääkö sinusta paikkansa?
Ihmettelen sitä, kun pienillä lapsilla henkinen hyvinvointi huononee koko ajan. Aina vaan aikaisemmin patistetaan äidit töihin, lapset päivähoitoon. Ja lopputulos on sitten tuollainen. Yhteiskunta menee ihan väärään suuntaan..
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa, miten sen nyt ottaa. Oikeus hoitovapaaseen ja kotihoidontukeen 3-vuotiaaksi asti on ollut hieman alle 30 vuotta. Voidaanko katsoa, että lapset, nuoret ja alle kolmekymppiset voivat nykyisin paremmin kuin aikaisemmin, kun oikeus hoitovapaaseen ja kotihoidontukeen oli alle 2 vuotta tai kun koko hoitovapaata ja kotihoidontukea ei vielä ollutkaan vaan ainoastaan noin 10 kk kestävä äitiysloma?
Sitä ennen oli ihan yleistä että naiset jäi kokonaan kotiin mentyään naimisiin.
Ns. virkaäitien aikaa kesti noin 70-luvun puolivälistä sinne 80-luvulle. Eli tämä äitien työssäkäynti ilman pitkiä hoitovapaita on koko lailla uutta - ja monet nykyäideistä onkin sitten näiden 70-luvun äitien kiintymyssuhdehäiriöisiä lapsia...
No oho! Tsekkaapa historiaa tarkemmin. Kyllä työväenluokissa töissä on käyty, lapset avaimet kaulassa naapurin emännän silmien alla. Ja itse varmaankin olen tällainen kiintymissuhdehäiriöinen (opettaja äitini oli sen virallisen 2 kk äitiyslomalla), niinkuin myös lapseni (olin 1 v äitiyslomilla ja jatkoin hoitovapaalla vuoteen) - kumma kun kaikki ollaan hyvin koulutettuja, terveitä niin henkisesti kuin fyysisesti, toisin kuin täällä enemmän valittaen aikaa viettävät kotiäidit ja heidän jälkeläiset?
Ja muitako luokkia ei ole kuin työväenluokka?
Siis lasten lukumäärässä muutama edustusvaimojen lapsi lastenhoitajineen ei merkitse mitään.
Keskiluokan ja yläluokan perheet on usein isoja. Meitäkin oli neljä. Täällä arvoalueella edelleen yleistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset voivat huonommin henkisesti siksi, että laiskat äidit ajattelevat edelleen että on heidän hommansa jäädä kotiin leikkimään lapsien kanssa. Entäs ne lasten isät, muistiko aloittaja edes että lapsilla on isäkin? Yhteiskunta toimii sillä oletuksella että tasa-arvo on totta. Silti äidit opettavat tyttärilleen että naisen paikka on kotona ja sieltä ei helpolla suostuta lähtemään. Siinä on moni pikkutyttö pää pyörällä, kun yhteiskunta odottaa hänen kouluttautuvan ja menevän töihin, kun taas se oma äiti opettaa jäämään kotiin paistamaan kotitekoisia sämpylöitä.
Vierailija kirjoitti:
Jaksan ihmetellä, kun äitejä patistetaan kilvan sinne "työelämään", että MIHIN työelämään?
Itse olen valinnut kotiäitiyden juuri siksi, etten ole akateemisesta tutkinnostani huolimatta PÄÄSSYT mihinkään koulutustani vastaavaan työpaikkaan, joten pakosta hoitelen lapsiani täällä työttömänä. Jospa arvon päättäjät loisivat niitä työpaikkoja, joihin voisin mennä, niin veisin lapseni ilomielin jo tarhaan ja rientäisin tienaamaan ja käyttämään osaamistani, jonka kerryttämiseen kului 7 vuotta ja jota ei kukaan työnantaja näytä huolivan.
Onko yhteiskunnan syytä ettet kalliista koulutuksesta huolimatta ole päässyt töihin? Sinulla - koulutussuuntautumisellasi, taidoillasi, työkokemuksellasi, asuinpaikan valinnallasi - ei ole mitään tekemistä asian kanssa? Harvemmin töihin kotoa haetaan, ja siihen työllistymiseensä voi hyvin paljon vaikuttaa itsekin aktiivisuudellaan ja joustavuudellaan. t. akateeminen äiti, töissä uralla edeten äitiyslomat poislukien koko valmistumisen jälkeisen ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaa, miten sen nyt ottaa. Oikeus hoitovapaaseen ja kotihoidontukeen 3-vuotiaaksi asti on ollut hieman alle 30 vuotta. Voidaanko katsoa, että lapset, nuoret ja alle kolmekymppiset voivat nykyisin paremmin kuin aikaisemmin, kun oikeus hoitovapaaseen ja kotihoidontukeen oli alle 2 vuotta tai kun koko hoitovapaata ja kotihoidontukea ei vielä ollutkaan vaan ainoastaan noin 10 kk kestävä äitiysloma?
Sitä ennen oli ihan yleistä että naiset jäi kokonaan kotiin mentyään naimisiin.
Ns. virkaäitien aikaa kesti noin 70-luvun puolivälistä sinne 80-luvulle. Eli tämä äitien työssäkäynti ilman pitkiä hoitovapaita on koko lailla uutta - ja monet nykyäideistä onkin sitten näiden 70-luvun äitien kiintymyssuhdehäiriöisiä lapsia...
No oho! Tsekkaapa historiaa tarkemmin. Kyllä työväenluokissa töissä on käyty, lapset avaimet kaulassa naapurin emännän silmien alla. Ja itse varmaankin olen tällainen kiintymissuhdehäiriöinen (opettaja äitini oli sen virallisen 2 kk äitiyslomalla), niinkuin myös lapseni (olin 1 v äitiyslomilla ja jatkoin hoitovapaalla vuoteen) - kumma kun kaikki ollaan hyvin koulutettuja, terveitä niin henkisesti kuin fyysisesti, toisin kuin täällä enemmän valittaen aikaa viettävät kotiäidit ja heidän jälkeläiset?
Ja muitako luokkia ei ole kuin työväenluokka?
Siis lasten lukumäärässä muutama edustusvaimojen lapsi lastenhoitajineen ei merkitse mitään.
Keskiluokan ja yläluokan perheet on usein isoja. Meitäkin oli neljä. Täällä arvoalueella edelleen yleistä.
Kyllä, mutta niitä edustusvaimoja on erittäin harvassa, menestyvillä miehillä on usein menestyvä vaimo, ei kotonakyhnöttäjää.
Vierailija kirjoitti:
Nyt äidit ovat enemmän lasten kanssa kuin koskaan. Suomessa ei ole ikinä ollut kotiäitikulttuuria. Maaseudulla ei äitiyslomia tunnettu vaan äidit oli hommissa aamulypsystä iltamyöhään. Lapsia hoiti kuka ehti eikä aina ehtinyt.
Suomessa lapset ovat muuhun Eurooppaan verrattuna todella vähän nykyään päivähoidossa. Mihin ap perustaa väitteensä?
Ajallisesti näin voi olla, mutta yllättävän suuri osa äideistä ja isistä roikkuu samaan aikaan digiviestimissä, ts. ei ole oikeasti läsnä lapselle, ei kommunikoida ja keskustella lasten kanssa, ei lueta ääneen satuja jne. Tämä näkyy jo puheenkehityksen viivästyminä ja tunne-elämän häiriöinä. Puheterapiaan tulee lapsia, jotka eivät osaa kommunikoida, joiden sanavarasto on huomattavan vähäinen ja joilla ei ole mielikuvitusta. Mielikuvitus on tärkeä mm., koska ratkomme asioita aina ensin mielikuvissamme. Jos ei sitä ole, ratkomme asiat kehollamme.
Sanavarasto säätelee, kuinka hyvin esim. havainnoimme ympäristöä, ilmaisemme tunteitamme ja viestimme itsestämme. Jos ei ole sanoja esim. vihantunteilla, keho puhuu kyllä, ja jälki voi olla rumaa.
Sanoilla myös ikään kuin piirrämme toiselle hänen persoonansa ääriviivat. Näkee lapsia ja aikuisia , jotka ovat ns. kutistuneita ihmisiä. Vähäinen kommunikointi saa aikaan ikävää jälkeä.
Kotona enismmäiset vuodet (0-6)kasvaneet lapset,jos asiat muuten ovat ok, ovat tasapainoisempia ja kieleltään ja erityisesti mieleltään rikkaampia, kuin meluisissa päiväkodeissa kasvaneet. Päivähoidon laatua on heikennetty liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tosiassa ei ole näin.
Eikä ole mitään todistetta, että pienet lapset voisivat huonommin. Lasten tilastoja kurjistaa iso määrä traumalapsia, joilla on kokemusta sodasta jne. Tällaisiin asioihin ei voi vaikuttaa äitien kotiin jäämisellä.
Naisten onnellisuus on laskenut 50-luvulta asti. Lisäksi mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin noista ajoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiassa ei ole näin.
Eikä ole mitään todistetta, että pienet lapset voisivat huonommin. Lasten tilastoja kurjistaa iso määrä traumalapsia, joilla on kokemusta sodasta jne. Tällaisiin asioihin ei voi vaikuttaa äitien kotiin jäämisellä.
Naisten onnellisuus on laskenut 50-luvulta asti. Lisäksi mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin noista ajoista.
Mielenterveysongelmista ei juuri puhuttu ennen 50-lukua eikä hoitoa ollut pahemmin tarjolla. Siitä johtuu se "räjähtäminen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiassa ei ole näin.
Eikä ole mitään todistetta, että pienet lapset voisivat huonommin. Lasten tilastoja kurjistaa iso määrä traumalapsia, joilla on kokemusta sodasta jne. Tällaisiin asioihin ei voi vaikuttaa äitien kotiin jäämisellä.
Naisten onnellisuus on laskenut 50-luvulta asti. Lisäksi mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin noista ajoista.
Mielenterveysongelmista ei juuri puhuttu ennen 50-lukua eikä hoitoa ollut pahemmin tarjolla. Siitä johtuu se "räjähtäminen".
Et ole psykohistoriaa tainnut pahemmin lueskella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan ihmetellä, kun äitejä patistetaan kilvan sinne "työelämään", että MIHIN työelämään?
Itse olen valinnut kotiäitiyden juuri siksi, etten ole akateemisesta tutkinnostani huolimatta PÄÄSSYT mihinkään koulutustani vastaavaan työpaikkaan, joten pakosta hoitelen lapsiani täällä työttömänä. Jospa arvon päättäjät loisivat niitä työpaikkoja, joihin voisin mennä, niin veisin lapseni ilomielin jo tarhaan ja rientäisin tienaamaan ja käyttämään osaamistani, jonka kerryttämiseen kului 7 vuotta ja jota ei kukaan työnantaja näytä huolivan.
Onko yhteiskunnan syytä ettet kalliista koulutuksesta huolimatta ole päässyt töihin? Sinulla - koulutussuuntautumisellasi, taidoillasi, työkokemuksellasi, asuinpaikan valinnallasi - ei ole mitään tekemistä asian kanssa? Harvemmin töihin kotoa haetaan, ja siihen työllistymiseensä voi hyvin paljon vaikuttaa itsekin aktiivisuudellaan ja joustavuudellaan. t. akateeminen äiti, töissä uralla edeten äitiyslomat poislukien koko valmistumisen jälkeisen ajan.
Olen osittain eri mieltä, osittain en. Koulutusta vastaavaa työtä voi olla todella vaikea saada näinä aikoina, vaikka olisi miten aktiivinen ja aina valmis muuttamaan uuteen kaunpunkiin työn perässä. Työkokemusta ei saa, jos sitä ensimmäistä työpaikkaa ei millään tahdo löytyä. Ja sitten kun löytyy ja se menee alta, huomaa että uuden saaminen on aivan yhtä vaikeaa kuin ensimmäisen.
On kuitenkin aivan väärä asenne luovuttaa ja jäädä kotiin. Se ei mitenkään edistä mitään, opettaa vain siihen leppoisaan kotona oleiluun. Ja mikä pahempaa, opettaa lapsille aivan väärän ajattelutavan. Eli että nainen hoitaa kotia eikä edes pyri työelämään. Ja kun yhteiskunnan odotukset ovat aivan toiset, lapselle tulee ongelmia tuosta mallista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiassa ei ole näin.
Eikä ole mitään todistetta, että pienet lapset voisivat huonommin. Lasten tilastoja kurjistaa iso määrä traumalapsia, joilla on kokemusta sodasta jne. Tällaisiin asioihin ei voi vaikuttaa äitien kotiin jäämisellä.
Naisten onnellisuus on laskenut 50-luvulta asti. Lisäksi mielenterveysongelmat ovat räjähtäneet käsiin noista ajoista.
Mielenterveysongelmista ei juuri puhuttu ennen 50-lukua eikä hoitoa ollut pahemmin tarjolla. Siitä johtuu se "räjähtäminen".
Et ole psykohistoriaa tainnut pahemmin lueskella.
No en. Valistapa minua.
Mitkään tilastot eivät kuitenkaan tue tätä. Tilastollisesti lasten pahoinvointi on kasaantunut tiettyihin perheisiin, yhdistävänä tekijänä usein vanhempien työttömyys. Tilastojen valossa vanhempien työnteko suojaa lasta syrjäytymiseltä. Ja toisaalta pitkiä kotijaksoja seuraa tilastojen mukaan herkemmin äidin työttömyys. Lisäksi suomalaiset lapset ovat tilastojen valossa useammin päivähoidon ulkopuolella kuin muissa länsimaissa. Silti pahoinvointi on keskittynyt nimenomaan Suomeen, perheisiin joissa työttömyyttä.
En ymmärrä miten tilastojen valossa tästä voisi syyttää äidin työssäkäyntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Asia ois eri, jos lapsi voisi viettää isovanhempien tai muun lähisukulaisen kanssa sen ajan, kun vanhemmat on töissä. Mutta ei, ne haluaa rällätä rahansa maailmalla ja mennä, kun on kerrankin aikaa ja rahaa. Niinpä turvaverkkoa ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Naiset hehkuttavat, kuinka samaan aikaan opiskellaan ja käydään töissä, tai työn lisäksi rakennetaan Fitness kroppaa. Perheellisiä monetkin. En tiedä millä ajalla he ovat lasten kanssa sitten. Lapset ja nuoret voivat huonosti, ovat omillaan.
No niimpä, miten tavallisessa toimistotyössä voisi ehtiä noita kaikkia, jos työ loppuu 4- 5 , sitten on jonkun pakko tehdä ruokaa, ehkä käydä kaupassa, niin juoksetko välissä vetämään jotkut hikutreenit ja kirmaat lasten kanssa ulkona,
joku noista jää pois ja usein se on se että lapset ja yhteinen aika.
Mutta jos taloudellinen pakko on tehdä töitä 40 h viikossa, niin eihän se yhteiskunta anna mahdollisuuttta muuhun.
Sitten syötetään vain että on se hyvä että sentään on töitä ja tätä mantraa kuuntelet töissä ja lapset jäävät taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö sinusta paikkansa?
Ihmettelen sitä, kun pienillä lapsilla henkinen hyvinvointi huononee koko ajan. Aina vaan aikaisemmin patistetaan äidit töihin, lapset päivähoitoon. Ja lopputulos on sitten tuollainen. Yhteiskunta menee ihan väärään suuntaan..
Nyt mä sitten haluaisin että ap ja muut ketjun voivottelijat laittaisivat linkin niihin tutkimuksiin, joihin perustavat taas tämän valitusvirtensä.
Kun ihan tutkitusti asia on niin, että suomalaiset nuoret voivat paremmin kuin koskaan, käyttävät vähemmän päihteitä ja ovat vähemmän mt-ongelmaisia kuin koskaan. Sitten on se pieni joukko, joka voi huonosti, ja sille puolestaan on kasaantunut enemmän ja vaikeampia ongelmia kuin aiemmin.
Tosi vaikea olisi uskoa että se pieni joukko olisi just niiden työhän varhain palanneiden vanhempien lapset.
Toinen asia on se, että ei oikeasti voi vetää mitään korrelaatiota päivähoidossa olemisen ja henkisen pahoinvoinnin kanssa, tai sitten maailmassa olisi aika paljon tosi pahoinvoivaa jengiä. Hassua että se on vain suomalaislapsi joka ei kestä päivähoitoa vaan sekoaa, kun lähes kaikissa länsimaissa on huomattavast yleisempää mennä aikaisin päivähoitoon tai kouluun. Ja kyllä, ryhmäkootkin on ihan toista, esim Ranskassa kaverini lapsi on ryhmässä, jossa on 30 lasta ja 1 opettaja, ja lapset on 3-vuotiaita. En ole vielä huomannut kaverin lapsen olevan sekoamassa.
"Yleisesti nuorten hyvinvointi on parantunut Suomessa 2000-luvulla. Suhteet vanhempiin ovat kehittyneet myönteisesti. Koulun fyysiset työolot ja työilmapiiriin liittyvät tekijät ovat parantuneet. Nuoret kokevat terveydentilansa paremmaksi. Monet terveystottumukset ovat kohentuneet, tupakointi ja humalajuominen ovat vähentyneet ja liikunnan harrastaminen lisääntynyt."
Isompi lähde:
https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/elama…
Saksassa on äideillä taloudellinen oikea mahdollisuus olla kotona niin kauan kuin haluaa, kiitos perheverotuksen. Toki n. 4 vuotiaana lapset tavallisesti menevät kuitenkin osa-aikaisesti lastentarhaan.
Siellä ainakin lapset voivat suht' hyvin, kun sosiaaliturva on niin järjestetty, että perheet saavat itse päättää miten asian hoitavat ja se on taloudellisesti järjestyksessä.
Takapajula-Suomessa oma valinta on paljon vaikeampaa.
Lisäksi työelämä ei kannusta naisia mitenkään töihin, oletetaan vain että.nainen tekee kaiken mitä eteen annetaan.Esim itse en ole saanu palkankorotusta koko urani aikana kertaakaan.
Silti minun odotetaan tekevän yli kaikkeni. Ei se tarkoita että jos olen urani jollain palkalla joskus aloittanut, se on koko loppuikäni palkka.
Eikö muka kokemukseni ole karttunut työssä.
Siten en yhtään ihmettele, että töihin ei ole hinkua jos joutuu tekemään hommia mininikorvauksella suhteessa äitiyspäivärahaan . Enemmin pyöräytetään lapsia tusina , niin kaikista saa rahaa.
Kyllä se kannustin pitää olla työnantajanki päässä ja raha se yleensä on koska en ole ilmaistyövoimaa 7 vuoden koulutuksella.
Mulla on vain omakohtainen kokemukseni, mutta siis kyllä. Oma äitini ihan omaehtoisesti jäi yksinhuoltajaksi kolmelle lapselle. Työpäivät matkoineen tarkoitti sitä, että illalla äiti oli aivan väsynyt eikä tehnyt muuta kuin katsoi telkkaria. Ei jaksanut lapsia tai kotia, ja silloin kun oli pakko laittaa ruokaa tai vähän siivota, tehtiin se mäkättäen ja lapsia syyllistäen. Se oli kyllä aivan hirveää elämää, koin itseni ihan pikkulapsesta saakka taakaksi ja huonoksi ihmiseksi, ja tämä on varjoastanut koko loppuelämääni. Kotona oli ahdistavaa olla.
Luonnollisesti kaikki viikonloput ja lomat olivat äidin omaa hermolomaa.
Kun olimme kaikki lapset alle kouluikäisiä, olimme kaiket päivät tarhassa tai jonkun vaihtuvan lastenhoitajan kanssa (koin tämänkin hyvin ahdistavaksi, sillä pelkäsin vieraita ihmisiä). Tarhaan ja hoitajalle jääminen herätti aina kamalan pakokauhun ja menettämisen pelon.
En muista kotona ollessa ikinä toivoneeni muuta kuin että mulla olisi sellainen tavallinen ja kunnollinen äiti joka jaksaa. Tuntui että kaikilla pihapiirin lapsilla oli ihan toisenlainen äiti.
Eihän nämä tunnetilat minusta ikinä ulospäin näkyneet, kun en kehdannut niitä näyttää. Ajattelin että äiti on valmiiksi niin kiireinen ja väsynyt että mä vaan pahennan tilannetta jos käyttäydyn jotenkin epänormaalisti tai ilmaisen tarpeeni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö sinusta paikkansa?
Ihmettelen sitä, kun pienillä lapsilla henkinen hyvinvointi huononee koko ajan. Aina vaan aikaisemmin patistetaan äidit töihin, lapset päivähoitoon. Ja lopputulos on sitten tuollainen. Yhteiskunta menee ihan väärään suuntaan..
Nyt mä sitten haluaisin että ap ja muut ketjun voivottelijat laittaisivat linkin niihin tutkimuksiin, joihin perustavat taas tämän valitusvirtensä.
Kun ihan tutkitusti asia on niin, että suomalaiset nuoret voivat paremmin kuin koskaan, käyttävät vähemmän päihteitä ja ovat vähemmän mt-ongelmaisia kuin koskaan. Sitten on se pieni joukko, joka voi huonosti, ja sille puolestaan on kasaantunut enemmän ja vaikeampia ongelmia kuin aiemmin.
Tosi vaikea olisi uskoa että se pieni joukko olisi just niiden työhän varhain palanneiden vanhempien lapset.
Toinen asia on se, että ei oikeasti voi vetää mitään korrelaatiota päivähoidossa olemisen ja henkisen pahoinvoinnin kanssa, tai sitten maailmassa olisi aika paljon tosi pahoinvoivaa jengiä. Hassua että se on vain suomalaislapsi joka ei kestä päivähoitoa vaan sekoaa, kun lähes kaikissa länsimaissa on huomattavast yleisempää mennä aikaisin päivähoitoon tai kouluun. Ja kyllä, ryhmäkootkin on ihan toista, esim Ranskassa kaverini lapsi on ryhmässä, jossa on 30 lasta ja 1 opettaja, ja lapset on 3-vuotiaita. En ole vielä huomannut kaverin lapsen olevan sekoamassa.
"Yleisesti nuorten hyvinvointi on parantunut Suomessa 2000-luvulla. Suhteet vanhempiin ovat kehittyneet myönteisesti. Koulun fyysiset työolot ja työilmapiiriin liittyvät tekijät ovat parantuneet. Nuoret kokevat terveydentilansa paremmaksi. Monet terveystottumukset ovat kohentuneet, tupakointi ja humalajuominen ovat vähentyneet ja liikunnan harrastaminen lisääntynyt."
Isompi lähde:
https://www.thl.fi/fi/web/hyvinvointi-ja-terveyserot/eriarvoisuus/elama…
Mitäs toi että ruokailutottumukset ovat alati huonontuneet, ylipaino lisääntynyt, yksinäisyys lisääntynyt. Tietenkään näille ja monille muille vastaaville asioille ei voida vedenpitävästi osoittaa syyksi poissaolevia äitejä, mutta on tuo mulle aika ilmiselvää että äiti on useimmille lapsille ensimmäinen läheinen ihminen, jonka pohjalta sosiaaliset taidot ja elämänasenne rakennetaan.
Vierailija kirjoitti:
Saksassa on äideillä taloudellinen oikea mahdollisuus olla kotona niin kauan kuin haluaa, kiitos perheverotuksen. Toki n. 4 vuotiaana lapset tavallisesti menevät kuitenkin osa-aikaisesti lastentarhaan.
Siellä ainakin lapset voivat suht' hyvin, kun sosiaaliturva on niin järjestetty, että perheet saavat itse päättää miten asian hoitavat ja se on taloudellisesti järjestyksessä.
Takapajula-Suomessa oma valinta on paljon vaikeampaa.
Saksalaiset lapset voivat huonommin kuin suomalaiset. Saksalaisilla kiintymyssuhteet ovat tutkitusti huonommat kuin suomalaisilla. Saksalaiset lapset ovat tutkitusti vähemmän onnellisia kuin lapset muissa maissa.
Ottakaa suomalaisten haukkujat asioista selvää. Ulkomaalaiset eivät ole yhtään sen parempia ihmisiä kuin suomalaisetkaan.
Siis lasten lukumäärässä muutama edustusvaimojen lapsi lastenhoitajineen ei merkitse mitään.