Mikä ärsyttää nyt just?

Suoraan sanottuna vituttaa kaikki, mutta ei oo järkeä valittaa, kuollaan kumminkin, joten väliäkö sillä!

Se, kun huikkaan isälleni hyvänyöntoivotukset ja tämä alkaa ärhentelemään minulle unettomuudesta kärsivän siskoni nukkumisajoista ja alkaa uhkailla huoneemme sulakkeiden kiskomisella jos ei homma muutu (johtuuhan kaikki mahdolliset ongelmat tietokoneella roikkumisesta). Mitä nöyrimmät pahoittelut etten häntä tai hänen nukkumisiaan kontrolloi.

Oon niin hemmetin yksin ja useampi juotu kalja takana. Vaikka huomenna taas työaamu. En vain sopeudu tähän muuttoon toiselle puolen Suomea, kauas ystävistä ja läheisistä vaikka oman alani työn sainkin. Kuinka aikuinen hankkii ystäviä, kun työkaveritkin täysin eri-ikäisiä, eri sukupuolta ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita ei vain löydy?

Yksinäisyys. Olen 44 joten tuskin tässä enää miestä löytyy. Olen odottanut koko ikäni, hyväksynyt lapsettomuuden ja perheettömyyden kun oli pakko. Mutta vaikealta tuntuu ettei voi halata, helliä miestä. Jutella ja jakaa asioita, tehdä jotain kivaa yhdessä.. miksi joidenkin kohtalo on tulla tuomituksi ikuiseen yksinäisyyteen?

Älkää vaan ihmiset neuvoko piristymään ja menemään ihmisten ilmoille sillä sitä teen koko ajan, mutta yrityksistä huolimatta olen ns vanhapiika. Taistelen kovasti katkeroitumista vastaan koska inhoan sitä piirrettä, mutta niin monesti hylättynä tulee välillä itku. Reippaallakin ihmisellä...

Ärsyttää kun en yhtään tiedä mihin suuntaan edetä ja kenen kanssa. Vai johtaako mikään mihinkään.

Finderella kirjoitti:

Ärsyttää kun en yhtään tiedä mihin suuntaan edetä ja kenen kanssa. Vai johtaako mikään mihinkään.

Kokeile vähän kaikkia kuten tähän asti.