Lue keskustelun säännöt.
Mitä sanot koulukiusaajallesi, kun kohtaatte vuosien jälkeen?
10.10.2016 |
Törmäsin fb:ssa kirjoitukseen, jossa entinen koulukiusattu oli saanut kutsun luokkakokoukseen. Hän oli vastannut aika nasevasti, erittäin rohkeasti kiusaajilleen.
Kun olin lukenut artikkelin, huomasin, että fb ehdottaa kaverikseni entistä koulukiusaajaani.
Mietin hetken mitä hänelle sanon, jos kohtaamme. Selvästikin meillä on yhteisiä kontakteja.
Pidin täällä kotona hänelle mielikuvituspuheen. Ensin kysyisin, muistaako kuka minä olen. Olemme kerran aikuisiällä kohdanneet työasioissa, mutta hän ei tunnistanut minua.
Mielikuvituspuheeni oli tosi rankasti syyllistävä. Siinä sitten mietin, että olimme 13-vuotiaita, kun se kaikki tapahtui. Todella rankkaa kiusaamista. Ja nyt olemme 42. Tuli fiilis, että miten voin 42-vuotiaana käydä niin rajusti 13-vuotiaan kimppuun, vaikka kuulijana olisikin sama ihminen 42-vuotiaana.
Oma tyttäreni on 13. Olen kertonut hänelle kokemastani. Hän reagoi sanomalla aidosti ihmeissään:"Kuka tekee toiselle ihmiselle noin?" Hän ei voinut käsittää saman ikäisen kiusaajani julmuutta.
Fb-kirjoitus nosti muistot pintaan. En noita asioita kovin aktiivisesti muistele, joskin kokemani vaikuttaa minuun edelleen tiettyjen sosiaalisten tilanteiden pelkona. Yritän taas kerran saada siihen ammattiapua. Viimeksi yrittäessäni minulle sanottiin, että en tarvitse terapiaa.
Kommentit (2)
Varmaan morjestaisin ja kysyisin kuulumisia. Päätin vuosia sitten antaa yksipuolisesti anteeksi kaikenlaista historiassa tapahtunutta enkä koe enään tarvetta vatvoa menneitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiusaamista ei kohdistettu mitenkään erityisesti minuun, mutta yksi poika oli tosi ilkeä monelle ja kiusasi vähän kaikkia mahdollisia kaveripiirinsä ulkopuolelta. En sanoisi yhtään mitään, hänen vanhemmilleen ehkä, mutta en oikein osaa syyllistää lasta mitenkään pahaksi ihmiseksi... Ja kuten moni tietää, usein kiusaamisen takana on jotain. Kiusaaja ei välttämättä edes kykene tajuamaan lapsena kunnolla kiusaamisensa seurauksia, hän ei ole saanut sellaista tunnepuolen kasvatusta mitä suurin osa lapsista saa. Ymmärrän monen katkerat tunteet, mutta niiden "yli" on myös joskus hyvä nähdä. Voisin ehkä jossain sopivassa tilanteessa korkeintaan kysyä, mikä häntä todella silloin vaivasi. Miksi hän oli sellainen.