Onko teidän mahojanne tuijotettu uteliaina? Tarkoitan,että

Ensin se tuntui jotenkin ärsyttävältä, ikäänkuin omaa yksityisyyttä ei olisi enää lainkaan! Kaikki ventovieraatkin kyselevät että kohta on varmaan synnytys lähellä. Just joo, nippa nappa puolen välin tässä vasta ollaan! On niitä hämmästyneitä ilmeitä sitten toisaalta mukava seurava, mutta kun tietää jo etukäteen että keskustelut menevät aina saman kaavan mukaan.

- onpa sulla sitten iso vatsa jo

- joo, mutta kun on kaksoset tulossa

- ai jaa, voi kauheeta! Tai siis onneksi olkoon (aina ei tule tota jälkimmäistä)



Se ärsyttää eniten että monikkoraskautta pidetään ihan hirveänä asiana, niinkuin olisi kuolemaan tuomittu! Yleensä vastaan siihen että joo monta vuotta yritettiin raskautta, raskaat hoidot käyty läpi, tuhansia euroja mennyt rahaa niihin ja kuin ihmeen kaupalla lopulta onnistuttiin! Ja ollaan AIVAN ONNEMME KUKKULOILLA kun saadaan kaksi vauvaa kerrallaan. Siitä ne yleensä hiljenee :)



Hilmis rv 23

Ihmiset päivittelivät ja kyselivät, joko laskettuaika on mennyt etc. Ja toisiaan tuijotusta ei osattu edes peittää mitenkään. Monet puhuivatkin " siitä pienestä tytöstä, jolla on valtava maha" .. Tiesinhän mä itsekin, että olin melkein pelkkää mahaa ja olin todella ylpeä masustani, mutta kyllä silti hetkittäin meinasi hermo mennä. Jäi muuten viimeiseksi uimahallikäynniksi..:))

paras esimerkki on viikolta 32 jolloin lapset sitten syntyivätkin kun menin Naistenklinikalle pysäyttelyyn (ambulanssilla siirryin aluesairaalasta). Tädit vastaanotossa olivat ohjaamassa suoraan kovaa vauhtia käynnistykseen..... Eivätkä uskoneet, ennen kuin lukivat papereista, että viikkoja on vasta 32 kasassa. No, ehkä ne sitten vahingossa antoikin estotippojen sijaan supistustippoja....



Töissä peittelin mahan lähes puoleen väliin saakka kaapupukeutumisella - työskentelen " miesten maailmassa" ja näkyvästi raskaana ollessani sainkin sitten lässytystilanteen aikaiseksi - eli asiallisuus karisi. Ei nuo kaavut enää valtavaa vatsaa peittäneet mutta hei ! miehet on miehiä ja ei kukaan tajunnut mitään.... Puolessa välissä vetäisin yksi päivä tiukan trikoopaidan päälle ja miehet olivat valmiina lähtemään kuskiksi laitokselle vaikka siltä istumalta.



155 cm rungolla oli tuossa vaiheessa vatsassa kantaminen vaikka kaksi kuukautta jäi vajaaksi...



Voimia vatsan kanteluun, toivottavasti pääset vielä piiiitkän aikaa eteenpäin!

Maha + nappulat 9,5 kk

kommetoivat ja koskevat. tosin toi lääppiminen on vähentynyt sitä mukaa kun maha on kasvanut. nyt se on jo niin iso, ettei monet enää varmaan uskalla :)

aluksi kommentointi ja kysely ärsytti, sitten siihen alkoi suhtautua ihan neutraalisti ja nyt loppuraskaudesta ilmeisesti hormonien vaikutuksesta se ärsyttää taas suunnattomasti.

kerta kaikkiaan en millään jaksa jakaa koko ajan tietoa maitokaupan kassaa myöten:

" milloin on laskettu aika?"

" miten on noin iso maha?"

" onko selkä kipeä?" (no mitä veikkaat..?)

" onko sulle vauva tulossa?" (öö ei, oon vaan keskivartalosta tosi lihava)

" paljonko sulle on tullut painoa?"

" ai kaksoset? eli ootte käyneet hoidoissa?"

ihmeellisin kysymys, ihan normaalin näköinen n. 50v rouva tyttärineen:

" ai kaksoset vai? pelaat siis koripalloa?" (liittyy mihin???)



ihmisten ilmeet kertoo paljon. jotkut sympatiseeraa katseellaan ja toiset selvästi kiittävät luojaansa etteivät ole mun housuissa :)



työni on/oli asiakaspalvelua, jossa saattoi turista pidempäänkin kulloisenkin asiakkaa kanssa. silloin sateli neuvoja ja vinkkejä kaksosten kasvatukseen:

" kaksosia ei koskaan kannata viedä yhtä aikaa ruokakauppaan"

" varsinkin kaksosille kannattaa lukea paljon ääneen"

" kaksosten kanssa ei parane matkustaa etelä-eurooppaan"



innolla odotan mitä sitten tapahtuu ja kuulee, kun kaksoset syntyy.



maqika 32+3

sitä katseita keräsi, mutta onneksi ihmiset älysivät kuitenkin pitää suunsa kokolailla kiinni. Huvittavinta oli katsoa ihmisten ilmeitä, kun kysyivät laskettua aikaa (luullen sen olevan piankin). Siinä kun heinäkuussa pamautit että la on 17.10., ihmiset eivät vaivautuneena osanneet sanoa enää yhtään mitään =D. Kun sitten kerroin, että kahta odotellaan, näyttivät jotenkin helpottuneilta =D? Ja pääasiassa onnitteluja sain osakseni ja kuulin monta kaksostarinaa (" silloin vuonna -59 Kälviällä meidän naapurin kummin kaimalla oli kaksoset..." ).



Nyt lasten syntymän jälkeen tuota tuijottelua ja kommentteja ja avointa ihmettelyä on sitten enemmän. Välillä tuntee olevansa kaupassa kuin joku yleinen freek show. Se tuntuu jotenkin hassulta ja pahana päivänä ärsyttää ihan helvetisti.

Ihan vedet silmissä luin ja hihittelin noille kommenteille mitä olette kuulleet masustanne! Että ihmiset voi olla typeriä! Näin kun ei ole omalle kohdalle (vielä) sattunut niin kuullostaa tosi hassuilta jutuilta. Ennen pitkää noita kommentteja varmaan alkaa itsellekin sadella ja se ei varmaan enää naurata... nyt vasta rv 13+2.

Johtuen kai siitä, että mahani oli ihan " normaalimitoissa" . Kohdunpohjan korkeus tietysti kaksosmitoissa, mutta maha muuten kuin yksöstä odottaessa, ympärysmitta " pahimmillaan" vain 109 cm. Painoa tuli kaksosten kanssa kaikkiaan 14 kg, joista 10 kg jäi synnytyspöydälle. Esikoisen kanssa tuli vain 4,5 kg.

Raskauden viime kuukausina uinti oli ainoa hyvältä tuntuva liikuntamuoto, joten kävin ahkerasti uimahallissa. Sekin ihanalta tuntunut polskuttelu oli pakko lopettaa viikolla 32 (synnytin vk36), kun en kerta kaikkiaan enää kestänyt ventovieraiden tuijotusta ja uteluita. Joka mummon oli pakko kommentoida kuinka suuri mahani on ja varmaan on juuri käsillä laskettu aika ja sitten kun ei ollutkaan niin se piti saada tietää ja siinä sitä sitten päiviteltiin että onpa vielä pitkä aika jäljellä ja kylläpä on hurjaa.

Mielestäni maha ei edes ollut niin kauhean suuri, mutta kun itse olen pieni... Ylpeä olin hienosta mahastani loppuun saakka, mutta ei vain enää huvittanut jakaa elämääni koko kulmakunnan kanssa.