Onko teillä kokemusta mononukleoosista?

Minä sairastin mononukleoosin 15-vuotiaana eikä muistaakseni kurkussa ollut peitteitä. Tauti oli kuin pitkittynyt kuumeflunssa muuten, mutta kaulan imusolmukkeet olivat turvoksissa ja kuumeen jatkuminen vei voimat. Olisikohan kuume jatkunut pari viikkoa. Minullekin tuli sisäelinten turvotusta kuten eräällä aikaisemmalla kirjoittajalla ja jouduin sairaalaan reiluksi viikoksi. Luulen, että kannattaa vain seurata teinin vointia ja pistää pienetkin muutokset voinnissa ja oireissa merkille. Pienistäkin lisäoireista kannattaa mennä lääkäriin silläkin uhalla että koet vähättelyä asiasta.

Onko kenenkään mononukleoosi tarttunut eteenpäin?

Miten tuo sisäelinten turvotus on teillä havaittu? Siis ihan ulkokautta nähtävää turvotusta? Jokuhan kertoi, että oli kuin raskaana.

Jaa niin ja lääkäri kirjoitti viime keskiviikkona vain kuukauden koululiikuntakieltoa. Onko se mielestänne riittävästi? Mietin siis noiden sisäelinten kannalta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

3 oliko sulla vaarana hengityksen salpautuminen? Tuliko tuo vaihe nopeasti.

Ei muistaakseni. Kurkkuni turpoaa melkein aina sairastaessani. Kurkussa oli peitteitä jonkin verran. Ei tarttunut kehenkään läheiseen. Mahani ei turvonnut. Painoni laski kolmisen kiloa, nesteitä varmaan. Nukuin myös melki koko ajan.

Kurkku oli niin ummessa ja kipeä, että en saanut nieltyä edes vettä kunnolla. Jouduin nestehukan takia sairaalaan ja olin siellä 6 päivää yhteensä. Samassa rytäkässä napsaistiin nielurisat, oli angiinakierre takana.

Kiitos kiinnostavista kokemuksista ja vinkeistä. Luen lisääkin mielelläni.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kurkku oli niin ummessa ja kipeä, että en saanut nieltyä edes vettä kunnolla. Jouduin nestehukan takia sairaalaan ja olin siellä 6 päivää yhteensä. Samassa rytäkässä napsaistiin nielurisat, oli angiinakierre takana.

Lisään vielä, että kuumetta oli usempi päivä kotona 40 ja olin tosiaan ollut käytännössä 3-4 päivää kunnolla juomatta, kun jouduin sairaalaan. Ikää oli 17.

Kylläpä on osalla rankkojakin kokemuksia tuosta taudista. Eikö kellään ole tauti tarttunut muihin perheenjäseniin? Yritettiinkö sitä jotenkin ehkäistä tarttumasta?

Ap

Minä sairastin kolmekymppisenä ja pari viikkoa oli kurkku niin kipeä ja turvonnut että syöminen ja juominen oli vaikeaa. Muutama viikko meni kaikkineen sairastaessa, mutta lääkäri sanoi että pari kuukautta pitää ottaa rauhallisemmin, koska näin vanhana jälkitaudit voi olla vaarallisia.

Pojalla oli parikymppisenä. Nielu turvonnut ja katteinen Harmaata katetta joka haisi mädäntyneelle. Kuumetta yli 39 viikon verran. Kävimme kerran päivässä terveyskeskuksessa saamassa tipan kautta nestettä ja kipulääkettä kun ei nieleminen onnistunut. Sanoo vieläkin että pahinta mitä tähän mennessä kokenut.

Ystävälläni oli mononukleoosi viime keväänä, 21-vuotiaana. Hänen suunsa, nielunsa ja ilmeisesti keuhkoputkensakin tulehtuivat, puhe kuulosti siltä kuin olisi kuuma peruna suussa. Hän oli kipeänä kaikenkaikkiaan kuukauden. Kovat särkylääkkeet ja antibiootit sai, kurkku oli lähellä turvota umpeen. Ikävä tauti varsinkin, jos sen saa vasta aikuisiällä.

Kiitos jälleen! Kertokaa vaan lisää vinkkejänne vielä.

Kertoisitteko myös, tarttuiko se lähipiiriin ja varoitteko tarttumista jotenkin.

Ap

Suurin osa aikuisista on sairastanut sen nuoruudessaan ja on immuniteetti. Meillä teinillä oli mononukleoosi nyt elokuussa eikä kukaan muu perheessä sairastunut siihen.

Meidän teini pääsi aika helpolla, ei tullut edes kuumetta.

Kamalin sairastamani tauti. Mulla oli se viime keväänä ja olin lähes kolme viikkoa kuumeessa. Syömisestä ei tullut mitään (oksensin kaiken) ja parin viikon jälkeen olin niin huonossa kunnossa, että jouduin sairaalaan. Pääsin jo seuraavana päivänä kotiin, mutta olin vielä viikon kuumeessa. Kurkku oli pari viikkoa tosi kipeä ja yleisesti heikotti niin paljon, että tarvitsin apua jopa leivän voiteluun, jos sellaista yritin syödä. Niin ja olin ja olen 22v.

Tsempit ja paranemisia teinillesi. Ole ymmärtäväinen äippä, tuo tauti voi olla todella kamala myös henkisesti. Tuntuu ettei se lopu ikinä.

Lisään vielä, että lääkäri määräsi antibiootit angiinaan ja siitä nousi sitten kamala ihottuma. Niitähän ei saisi määrätä mononukleoosiin.

Huonon kuntoni takia asuin perheeni luona sairastelun ajan, mutta keneenkään ei tauti tarttunut, ei edes pari vuotta nuorempaan siskoon. Eikä yhteenkään mua hoitaneeseen kaveriin.

T. Tuo 22v

Lapsellani oli muutama vuosi sitten. Monta viikkoa meni väsymyksen merkeissä :-(

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuo 20-vuotiaana. Se kesti n. viikon, ja olin silloin ulkomailla. Sain jotain pulveria, jota piti sekoittaa veteen ja purskutella. En tiedä, mitä se oli ja auttoiko, mutta n. viikon tätä kesti. Kuulemma se menee ihan itsestään ohi vaikkei tekisi mitään. Mutta sen aikaa kun sitä kesti, niin oli vaikeaa syödä tai juoda yhtään mitään, kun kaikki kirveli ihan saatanallisesti: suola, sokeri, hapan, mausteet... suunnilleen riisipuuro oli ainoa jota saattoi silloin syödä.

Siis kurkku oli niin kipeä ja täynnä aamulla limaa että luulin tukehtuvani. Mitään ei voinut syödä, eikä sitä erittyvää limaa niellä. Yli viikon se pahin vaihe kesti. Äiti antoi ruokalusikallisen lopulta fernet brancaa ennen syömistä, että saine des jotain alas, se puudutti kurkkua edes vähän. Puoli vuotta olin sitten huonossa kunnossa, väsynyt ja toipilas ja jatkuvasti sairasti jotain muuta pienempää. Vie vastustuskyvyn ja muut taudit pääsevät jylläämään. Rauhaset olivat turvoksissa vuoden. Rankka sairaus. Jos menee oliko pernaan ja munuaisiin, niin siihen voi kuolla. Yhden äidin vanhemman työkontaktin lapselle oli käynyt niin aikaa sitten. Ei uskaltanut meille puhua asiasta ennenkuin oli toipunut akuutista vaiheesta.

Olisiko kaksi viikkoa ollut 40 astetta kuumetta ja kurkku niin tulehtunut ja turvonnut, etten pystynyt syömään tai juomaan. Kuulemma jos pari päivää vielä olisi jatkunut niin olisin joutunut tiputukseen, koska kroppa kuivui niin pahasti. Jatkuva uupumus pari kuukautta ja vieläkin kerääntyy limaa kurkkuun epätavallisen paljon...

Erityisen kivaahan mononukleoosissa on se, ettei sille voi oikeen tehdä mitään.

Kiitos tiedoistanne jälleen. Onpa tuo pitkäkestoinenkin sairaus joskus. Ikävää, kun jää koulussa nyt pahasti jälkeen, jos kauan joutuu olemaan pois.

Voikohan oloa yrittää kohentaa jollain muullakin. (Särkylääkettä jo ottaa.)

Joku vielä kertoi, että sitten pitkän aikaa sai muita tauteja, kun vastustuskyky oli tämän takia laskenut.

Onkohan tosiaan niin, että ei sitten yleensä ole tarttunut muihin perheenjäseniin?

Ap