Tunnetko ihmisiä, jotka tuijottaa sua kuin idiootti, kun puhut heille?

Niin, siis tuijottaa kuin idioottia. Mistä lie johtuu...No No No No No No No

Jotkut vielä tulee seisomaan ihan viereen, melkein kiinni. Jos ottaa askeleen kauemmaksi, jotkut seuraavat perässä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, siis tuijottaa kuin idioottia. Mistä lie johtuu...No No No No No No No

Taidat olla kuvailemani kaltainen tuijottaja.

ap

Kyllä. Olen yläkoulun aineenopettaja.

Isäni puolestaan on sitä sorttia, että vaikka hänelle sanoisi mitä, hän tuijottaa halveksivasti kuin idioottia.

Mä olen huomannut tämän saman ilmiön lähinnä silloin kun vastapuolella ei ole mitään hajua mistä puhun.

Tuijotetaan suu auki sanomatta mitään. Kertoo kyllä kuulijasta enemmän tuo naamanvääntely kuin puhujasta.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vielä tulee seisomaan ihan viereen, melkein kiinni. Jos ottaa askeleen kauemmaksi, jotkut seuraavat perässä.

Olen huomannut saman ja miettinyt mistä se johtuu? Henkilö kokee itsensä vahvemmaksi ja astuu sinun tilaasi vai vain tapa? Toinen tapa,varsinkin nuorilla tytöillä,on tuijottaa kasvoissa jotakin "virhettä",kun puhut heille,tiedän siis jo etukäteen,että he eivät tule toimeen kanssani/arvosta,joten katsekontaktin sijaan tuijottavat näppyä tms.virhettä kasvoissa.Oletteko huomanneet samaa?

Kyllä. Kuulija ei ymmärrä mun huumoria tai sarkasmia. Pokerinaamalla puhun ja toinen tollottaa; uskoako vai ei? Parhaat 'sisäiset' naurut saan sellaisesta.

Mun perusilme on sellanen "are you fucking kidding me"-tyyppinen kurttukulma enkä voi naamalleni mitään, aito hymynikin on vittumainen vino virnistys, oikeasti hyi. Lisäksi olen suht ujo ihminen eli 2x pahempi vaikutelma kun naama on yrmy ja hiljaisuus tulkitaan siten, että luulen olevani jotenkin muiden yläpuolella enkä siksi "suostu" sanomaan mitään. Kuka maksaisi mulle naamansiirron? Tai edes jonkun kivan ja lempeän näköisen naamarin? Anyone?

Karmeinta on jos tällanen ihminen on työssä/roolissa, jossa on neuvojan/kuuntelijan asemassa. Terkut sille yritysneuvojalle, joka olisi heikommalta ihmiseltä tuhonnut unelmat :D.

Vierailija kirjoitti:

Karmeinta on jos tällanen ihminen on työssä/roolissa, jossa on neuvojan/kuuntelijan asemassa. Terkut sille yritysneuvojalle, joka olisi heikommalta ihmiseltä tuhonnut unelmat :D.

No sanopa muuta. Tuijottaja saattaa olla vaikkapa rekrytoija, asiakasneuvoja tai opettaja. Yritäpä siinä sitten antaa parastasi, kun vastapuolen sanaton palaute on sitä, että olet täys paska.

Tunnen. Irvistelijän lisäksi on sellainen tyyppi, joka tuijottaa herkeämättä kasvojasi ja silmiensä pienistä liikkeistä näet, että hän tsekkaa ja kartoittaa ihosi kunnon sentti sentiltä: silmänaluset, sibeliusryppy?, kulmat, mahdolliset viikset, hiusraja jne.

Tämä ihminen on hyvin huonolla itsetunnolla varustettu vaikka esittää rohkeaa ja ulospäinsuuntautunutta. Ilmeisesti rassu saa jotain tyydytystä, jos havaitsee jonkun "vian" :D Jään aina lumoutuneena tuijottamaan hänen napittavaa katsettaan ja sen vaeltelua. Mietin, että meniköhän mitään sanomastani perille..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut vielä tulee seisomaan ihan viereen, melkein kiinni. Jos ottaa askeleen kauemmaksi, jotkut seuraavat perässä.

Olen huomannut saman ja miettinyt mistä se johtuu? Henkilö kokee itsensä vahvemmaksi ja astuu sinun tilaasi vai vain tapa? Toinen tapa,varsinkin nuorilla tytöillä,on tuijottaa kasvoissa jotakin "virhettä",kun puhut heille,tiedän siis jo etukäteen,että he eivät tule toimeen kanssani/arvosta,joten katsekontaktin sijaan tuijottavat näppyä tms.virhettä kasvoissa.Oletteko huomanneet samaa?

Kuvailemani näppyjen etsijä on reilusti yli kolmekymppinen äiti-ihminen :D Jotkut ei vaan kasva Uggeistaan ulos..

.

Täällä meidän lähiössä noita tuijottajia näkyy olevan tuolla taloyhtiöitten pihoilla.  Näkö jää päälle, vaikke niille edes puhukaan mitään.  (no on kyllä muitakin neuroottisia pakkoliikkeitä tekeviä)

Itse arvelen syyksi jotain väärää mielialalääkitystä.  Ei normaali ihminen jää tuijottamaan ketään kovin pitkäksi aikaa.  Keskustellessa vielä jonkinlaisen katsekontaktin ymmärtäisin, olipa se sitten mitenkä tuijottava tahansa.

.

Noin 99.9% ihmisistä, joille puhun, tuijottaa minua kuin idioottia tai oikeastaan ihmeissään. Minä kun olen todella hiljainen ihminen ja puhun vain silloin, kun se on välttämätöntä, niin kai ihmiset luulevat, että olen niin vaikeasti kehitysvammainen tai jotain, että on ihme, että osaan puhua enkä puhu edes mitään ihan omituisia höpöpuheita.

Kakattaak tua?