Lue keskustelun säännöt.
Millaista käytöstä 19-vuotiaalta voi odottaa?
09.10.2016 |
Kysymys tulikin jo otsikossa: saako melkein 19-vuotias näsäviisastella ja sanoa vastaan kuin teini vai pitääkö olla jo "aikuismainen" ymmärrys siitä, miten käyttäytyä? Olen hämmentynyt sukulaispojasta, joka käyttäytyy nenäkkäästi ja ärhentelee muille, ikään kuin koko ajan vähän huonolla tuulella. Jos pyytää tekemään jotain, tekee kyllä, mutta aina vasta pienen vastaansanomisen jälkeen. Nuoremmille sisaruksille myös ilkeä. Kuuluuko ikään vai pitäisikö ottaa tiukka linja?
Kommentit (19)
Toisaalta jos murkku alkanut myöhään 15-16v. niin voi hyvinkin olla raakile 19vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kuulostaa vähän lapsellisesta 19-vuotiaan tavaksi. Kyllä kai hänelle kannattaa sanoa, että aikuiset eivät käyttäydy noin.
Sanottu on, toteaa vaan olevansa oma itsensä. Pienempänä ollut aina tosi kiltti ja rauhallinen, nyt kuin pahainen teini. Mietin vaan että koska murrosiän pitäisi olla pojilla ohi ja voisi olettaa kypsempää käytöstä. Vai onkohan masentunut? Ei ole koskaan seurustellut eikä kavereitakaan kauheasti ole.
Voin kyllä kertoa, että 19-vuotias hyvinkin todennäköisesti alkaa ärhennelllä, jos satunnaiset sukulaiset "ottavat tiukan linjan" ja yrittävät kasvattaa.
Pojille on normaalia, että murkkuikä on myöhässä, eli vertaa muutamaa vuotta nuorempaan tyttöön. Toki jos ei edes kavereiden kanssa ole kivaa, voi olla huolissaan myös masennuksesta.
Onko hänellä ongelmia (opiskelu, raha, kaveri..). Purkaa pahaa oloa? Kannattaa jutella ystävällisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voin kyllä kertoa, että 19-vuotias hyvinkin todennäköisesti alkaa ärhennelllä, jos satunnaiset sukulaiset "ottavat tiukan linjan" ja yrittävät kasvattaa.
En ole yrittänyt mitään vaan tarkkaillut sivusta ihmetellen. Vanhempansa kasvattavat ja puuttuvat sen minkä puuttuvat.
Ap
Eihän toi nenäkkyys mitään haittaa, olisin huolissani jos 29 vuotias olisi tuollainen mut antakaa pojan kypsyä vähän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa olla murrosikä myöhässä, mutta ei murrosikä minkäänikäisellä ole hyväksyttävä selitys käytöstapojen puutteelle.
Ei kannata huolestua. Tuntemani 30 v. käyttäytyy noin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tehdä niin kuin siskoni perheessä. Nyksän poika eksänsä kanssa alkoi murkkuilemaan tuossa iässä vasta , koska äitinsä luona ei uskaltanut. Isälleen muutti 17 v ja ilmeisesti tunsi olonsa liian turvalliseksi. Tuloksena oli että poika heivattiin yksin asumaan lähiöön ja loppu perhe jatkoi onnellisena elämäänsä. Nyt 8v myöhemmin poika on yhä samassa yksiössä yksin, masennuslääkkeellä, ei työtä/koulutusta. Arvaa mitä tapahtui kun siskoni omat lapset murkkuilivat parikymppisenä. Ei mitään, rahaa annetaan vitt##lusta ja uhkailuista huolimatta . Kännissä ajetaan mopolla/autoilla ja sanktioita ei tule.
!9 -vuotta on jatkoa näille kamalille ikävaiheille. - Ensimmäinen on noin 15-16 vuotiaana kun useimmat päättävät ja osa enempi -vähempi joutuu ensimmäisen kerran, että mihin menevät opiskelemaan. - Osa sanoo menevänsä lukioon, koska se antaa tavallaa aikaa miettiä ja kypysä. Muutama vuosi ja hups. lukio käytynä ja pitäsi entistä enemmän tietää, mitä tehdä omalle elämälle. Osalla on tuossa vaiheessa murrosikä kesken, mutta ei se auta.
- Tulisi tietää, mihn sitä suuntaa seuraavasti, mutta se ei kaikille ole niin helppoa, kuin mitä äkkiseltään luulisi. -Tai voi olla, että itse tietäsikin, mutta jäät vaille sitä 1- vaihtoehtona pitämääsi opiskelupaikkaa, jota vanhemmat ja sukulaiset kovasti haluaisivat sinun ottavan vastaan, kun taas itse emmit, että onkohan se sittenkään sinun juttusi, vallankaan ottamalla paikan vastaan menetät oaikkasi ns. ensikertalaisten kiintiössä, eli tulevana vuonna hakeminen ja paikan saanti olisi entistä vaikeampaa. Vanhemmat kohtlee edelleen kuin nuorempaa lasta, kun sisarukset (muka) kärsii, jos kuljet omissa menoissasi. Pian pitäsi mennä armeijaan, vaikka oikeasti on alkanu miettiä sivariin siirtymistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kertokaa joku suunnilleen samanikäisistä nuoristanne? Millainen elämäntilanne ja millaisia ovat? Omat lapseni pieniä vielä, joten ehkä miellän 19-veen aikuisemmaksi kuin onkaan, mutta minä asuin tuossa iässä jo omillani ja oli selvät sävelet opiskelujen ym suhteen. Tämä kyseinen nuori mies yrittää opiskella mutta pääosin istuu kotona ja pelaa pleikkaa, tulee luolastaan esille vain ruoka-aikaan ja silloinkin puhuu lähinnä murahtelemalla. Äitinsä on minulle läheinen joten hieman ihmettelin tätä äidille. Hän sanoi kaikkien tuon ikäisten olevan tuollaisia eikä edes itse tunnu rekisteröivän, miten epäkunnioittavasti poikansa kaikille puhuu. Minun asiani ei ole puuttua tilanteeseen, kunhan täältä kyselen näkemyksiä kun en tosiaan muita tuon ikäisiä tunne ja yhdessä vietetystä päivästä eilen jäi tosi outo fiilis.
nuoret miehet on juuri tuollaisia.mä oon 19 ja nainen.asun omillani ja huolehdin itsestäni, mutta perusluonne on vielä melko lapsellinen.ei tuonikäiseltä voi täysin aikuismaista käytöstä odottaa!ja jokaisen perusluonne on yksilöllinen.
Vierailija kirjoitti:
nuoret miehet on juuri tuollaisia.mä oon 19 ja nainen.asun omillani ja huolehdin itsestäni, mutta perusluonne on vielä melko lapsellinen.ei tuonikäiseltä voi täysin aikuismaista käytöstä odottaa!ja jokaisen perusluonne on yksilöllinen.
Mutta ei kai luonne tai lapsellisuus oikeuta huonoa käytöstä? Meillä on osattu sanoa alle kouluikäisenä kiitos/kiitos ei ruokapöydässä, tämä kaveri sanoo "Hyi yök en todellakaan halua" jos hänelle tarjoaa ruokaa josta ei pidä. Oikeastiko teini-ikäiset/lähes aikuiset on nykyään tällaisia?
Ap
No kuulostaa vähän lapsellisesta 19-vuotiaan tavaksi. Kyllä kai hänelle kannattaa sanoa, että aikuiset eivät käyttäydy noin.