Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Uuden VAKAVAN suhteen löytäminen eron jälkeen??
09.10.2016 |
Tietysti hätäilen toki liikaa - lopullinen eron vaihe ei vielä ole astunut edes voimaan.
Toisaalta, olen tehnyt ja surrut tätä niin monta vuotta, että itse koen henkisesti olevani valmis kyllä vakavaan suhteeseen.
En tiedä sitten, pelottaako tämä tilanteeni kuitenkin niitä mahdollisesti vakavaan suhteeseen valmiina olevia, vai miten...
Olen siis netistä ja tinderistä tapaillut miehiä, mutta niissä käy näin
- heti ekoilla kahveilla totean että itsekseni , tai ehkä kumpikin, että "ei jatkoon" (vaistoan että omituinen / haisee pahalle / kemiaa ei vain löydy / yhteydenottoa hänen puoleltakaan ei kuulu
- ollaan kerran sängyssä mutta jää siihen, puolin ja/tai toisin ei vaan kiinnosta (2 tämmöistä; kumpikaan ei kiinnosta enää itseäni erinäisistä syistä)
- ihastun ihan SILMITTÖMÄSTI mutta sitten enää uusia tapaamisia parin kerran jälkeen vaikea saada sovittua eli aina jotain syitä/tekosyitä hänen puolelta, viestejä tulee kuitenkin aina välillä (mikä on julmaa; jos ei kiinnosta ei sitten viestittäisi). Nyt nekin on loppuneet.
- tapaillaan hitaasti alkaen, ei ihan heti suudellen / sänkyyn. Luulen että tässä on vakava tarkoitus. Mutta alkaa kuulostaa että elämäntilanne tai joku sitten kuitenkin mietityttää kehittää vakavaa suhdetta. (MInähän olisin valmis muuttamaan vaikka tms. :) mun mielestä asiat on aina järjestelykysymyksiä jos tahtoa on. Mutta enhän voi sanoa toiselle ihan suoraan että hei kyllä mä voin jossain vaiheessa järjestää oman elämäni vähän hänenkin mukaansa.)
- löydän jonkun joka ihan jumalainen sängyssä, kuvittelen että osaan nyt itsekin pitää sen hauskanpitona. mutta vaikeaa se on kun huomaat että toinen on myös ihmisenä niin mukava...
- tapaan jonkun tosi kiinnostavan kerran, ja hänkin haluaisi tavata uudestaan, muttei ehdota mitään uusia aikoja / minun ei käy (eli hällä varmaan kierroksessa joku muu ja olen varalla :( )
Onko tämä tosiaan näin hankalaa tämä kumppanin löytäminen??? Eikö ihmiset enää sitoudu keski-iässä, jos yhdestä liitosta lähteneet???
Itse ainakin haaveilen kyllä suoraan sanoen ihan uudsta avioliitosta, en ole pidemmän päälle semmoista seikkailijasorttia.
Luulin että netti olisi hyvä tapa tutustua mutta ei sitten vissiin. MIkä sitten?? MItään semmoisia harrastuksia mulla ei ole missä miehiä tapaisia, eikä aikaa uusille harrastuksille enää tähän härdelliin lasten kanssa.
(Kuntosalilla käyn harvakseltaan mutta ei sielläkään ketään löydä.)
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsenäisty!
NoYRITÄN.
Ja kyllä mä aika itsenäinen olenkin.
Mutta...
1) tartten seksiä. TOISELTA IHMISELTÄ, läheisyyttä myös.
2) jos päätän että sitä varten saa sitten riittää nää satunnaissuhteet, en sitten kuitenkaan pysty siihen henkisesti näköjään! En vaan osaa olla ihastumatta. Toisaalta ne joihin en ihastu, ei enää sitten sytytkään mua toista kertaa.
3) seksiä olisi kiva saada silloin kun tekee mieli, kuten vaikka tämmöisenä laiskana sunnuntaipäivänä. Noiden satunnaissuhteiden kanssa hankalaa, pitää olla lapset hoidossa, pitää järjestellä asiat jne. Kun olisi elämänkumppani, voitaisiin asua yhdessä ja homma toimisi, hiipiä salaa makkariin päiväunille jne.
Tietysti arjen jakaminen, yhteiset lomat ja matkat ym. olisi ihanaa.
ap
Miehet eivät ole aivan yhtä herkkiä tarvitsevuudelle kuin naiset, mutta silmittömät ihastumiset, laskelmoiva viestittely ja "Olen valmis vaikka muuttamaan perässäsi!" -vibat ja innokkuus uuteen avioliittoon, kun erokaan ei ole vielä voimassa, eivät tapailun alkuvaiheessa tuota välttämättä toivottua tulosta, vaikka koettaisit niitä kätkeäkin. Jos olisit mies, sinun käskettäisiin rauhoittua ja opetella seisomaan ensin omilla jaloillasi ja olla tekemättä toisesta ihmisestä onnellisuutesi ehtoa.
hanska kirjoitti:
Miehet eivät ole aivan yhtä herkkiä tarvitsevuudelle kuin naiset, mutta silmittömät ihastumiset, laskelmoiva viestittely ja "Olen valmis vaikka muuttamaan perässäsi!" -vibat ja innokkuus uuteen avioliittoon, kun erokaan ei ole vielä voimassa, eivät tapailun alkuvaiheessa tuota välttämättä toivottua tulosta, vaikka koettaisit niitä kätkeäkin. Jos olisit mies, sinun käskettäisiin rauhoittua ja opetella seisomaan ensin omilla jaloillasi ja olla tekemättä toisesta ihmisestä onnellisuutesi ehtoa.
No toki mä vältän noita parhaani mukaan. Toisaalta tuntuu, että olen itse se aloitteellisempi tapaamisten ehdottamisessa ja sopivien aikojen järjestämisessä. En tiedä miten nopeasti hommat kuivuisi kasaan jos en ehdottaisi mitään.
Mutta mistä sen sitten tietää, mitä mies ylipäänsä hakee...? Vai onko se lähtökohta että esim tinderissä kaikki on kuitenkin vain satunnaissuhteiden perässä (vaikka olisivat vaivautuneet kertomaan profiilissa jotain itsestään / elämästään..)? Vai oikeastiko niille miehille riittää joku meininki että tavataan kerran kuussa jos niin sattuu tms. Ja pyörittävät montaa samanlaista ehkä?
Karua.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kokemus eli olen valmis suhteeseen pitkähkön sinkkukauden jälkeen, mutta ei löydy sopivaa miestä. Olen myös kokenut aikataulujen vaikeudet ja viestien hiipumiset, epävarmuuden, onko mies tosissaan vai pelkän seksin haussa. Sekin koettua, että mies kiinnostuu ja itse en. En hae asuinkumppania, vaan suhdetta samanhenkisen miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei Tinderissä olemisesta voi tehdä mitään oletuksia. Jotkut eivät hae sieltä mitään muuta kuin sosiaalista validaatiota, eikä heillä ole aikomustakaan koskaan tavata ketään. Toiset etsivät siittäjää lapselleen mahdollisimman nopeasti ja naimisiin ensi viikolla. Useimmat asettunevat johonkin tähän väliin.
Minusta paras tapa suhtautua deittailuun noin ylipäätään on avoimuus ja uteliaisuus. On mielenkiintoista tutustua uusiin ihmisiin, käydä treffeillä, nauttia toisen seurasta, ja katsoa ilman ennakko-oletuksia, mikä juuri tämän ihmisen kanssa on mahdollista. Jos on sitä mieltä, että jonkun tosi kivan tyypin löytäminen ja parisuhde olisi hieno juttu, mutta ilmankin pärjää, on tosi vahvoilla. Silloin projisoi sellaista itsevarmaa, ei-tarvitsevaa ja vapautunutta käyttäytymistä, joka koetaan yleisesti aika vetoavaksi. Ja sehän tuottaa sitten kiinnostusta myös niissä treffikumppaneissa.
Tähän ymmärtääkseni perustuu se väite, että kun lakkaa vimmaisesti etsimästä kumppania, löytää sellaisen.
Ikäsi on ? Vaikuta aika maaniselta tuon asian suhteen, miehiä riittää.
Itse olen jo 8 v ollut eroonneena ja löytämättä mitään vakavampaa suhdetta.
Muutama lyhyt kokeilu oli ja meni. Elo voi olla merkityksellistä ilman sitä toistakin, vaikka joskus kaipaisi sitä. Lopulta kaikki kuitenki joutuu puolisostaan luopumaan ennemmin tai myöhemmin. Mielikuvasi maailmasta on onnesi, muuta sitä. Muita et voi muuttaa, he etsivät omaa onneaan tai sitä mitä siksi luulevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytettyä elämää, kirjoitti:
Ikäsi on ? Vaikuta aika maaniselta tuon asian suhteen, miehiä riittää.
Itse olen jo 8 v ollut eroonneena ja löytämättä mitään vakavampaa suhdetta.
Muutama lyhyt kokeilu oli ja meni. Elo voi olla merkityksellistä ilman sitä toistakin, vaikka joskus kaipaisi sitä. Lopulta kaikki kuitenki joutuu puolisostaan luopumaan ennemmin tai myöhemmin. Mielikuvasi maailmasta on onnesi, muuta sitä. Muita et voi muuttaa, he etsivät omaa onneaan tai sitä mitä siksi luulevat.
Olen päälle 40 jo...
Ja uskon siihen prinssiin :) että lopulta sekin löytyy. Siis se minulle sopiva prinssi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä deittailun aloitettuani luulin, että hyvin pian tapaan jonkun, ja heti tietää että tässä se nyt oli. Ja kaikki loksahtaa paikoilleen ja pääsen naimisiin ja olemaan maailman paras puoliso. Mutta. Ei se ollutkaan niin yksinkertaista.
Jotkut miehet odottavat itse kenties liikoja? Kaikki on ollut täydellistä, mutta koska mies ei ole ollut aivan 100000 % varma, niin ei halua kehittää suhdetta. Selvä.
Olen kokeillut olla innostunut ja easy going. Ei ole johtanut mihinkään. Olen ollut vaikeasti tavoiteltava. Ei toivottuja tuloksia.
Eli tapailuun on suhtauduttava oman itsensä takia kevyesti. Luotettava siihen, että kaikki kyllä järjestyy kun on oikea aika, siihen saakka voi tutustua uusiin ihmisiin ja pitää hauskaa. Ei odota enää mitään joka treffeiltä. Nauttii vain päivästä tietäen, että joku kerta sitten... tulee se päivä kun kaikki muuttuu.
Kyllähän sitä voi suhtautua kevyestikin, jos.... on määrättömästi aikaa.
Mutta kun oma vapaa-aika on tosi kortilla, täytyy jokaisia merkityksettömiä tapaamisia varten katsoa milloin saa lapset hoitoon (ex:än osallistuminen kuvioon äärimmäisen häilyväistä, enkä voi koko ajan vaivata muutamaa tuttuakaan etenkin kun tarvitsen paljon lastenhoitoapua öidenkin yli jo ihan työni takia), on vähän turhauttavaa vaan deittailla ja käydä kahveilla jne.
Tosi kuluttavaa myös henkisesti. Sopii nuoremmille ehkä mutta ei mulle, pidemmän päälle, olihan tää aikansa hauskaa mutta tää pari kuukautta alkaa riittää...
kUn tarttisin oikeasti niitä lapsivapaita hetkiä hyödyntää muuhunkin, kuten työhöni keskittymiseen, kodin laittoon, omiin muihin harrastuksiin...
Niin olisi tosi mukavaa, jos olisi joku vakituinen seurustelukumppani, ja hommassa edes olisi lähtökohtaisesti se meininki että tutustutaan vakavalla mielellä (ja ei tapailla muita).
Tietäisi että voi soitella / viestitellä jonkun kanssa vaikkei se vielä heti olisikaan elämässä koko ajan läsnä. Voisi puhua tunteistakin. Olisi romantiikkaa. Voisi suunnitella edes jotenkin tulevaa, vaikka pientä lomareissua... Voisi edes esitellä sen lapsille niin voisi olla joskus yötä vaikka lapsetkin paikalla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos keksit jonkun keinon, niin olen yhtenä korvana... Just nyt olisi niin ihana jakaa tämä ilta jonkun kanssa..soittaa sille jollekin ja sanoa, että nyt just tarvitsen halauksia, voitko tulla.
Lapset pudottaa / laskee hyvänkin naisen tai miehen PARISUHDE MARKKINA-ARVOA
Varsinkin ikähaarukassa 25-45v
Tämän jo kaikki kyllä tietävät.
Paras kumppani olisi sellainen joka ei halua tai voi saada omia lapsia tai sitten on jo oma lapsiluku täysi. Sellaisen löytäminen vaan voi olla vaikeaa.
Finderella kirjoitti:
No jos keksit jonkun keinon, niin olen yhtenä korvana... Just nyt olisi niin ihana jakaa tämä ilta jonkun kanssa..soittaa sille jollekin ja sanoa, että nyt just tarvitsen halauksia, voitko tulla.
Finderella oon pari kertaa lukenut sun blogia ja tuntuu jotenkin tosi lohduttomalta... en haluaisi edes lukea... että totako se tosiaan on ihan vakiona, kaikilla. ITse halusi pitää vielä pientä illuusiota päällä että näissä jutuissa muka olisi ollut tai voinut olla jotain merkitystä tai oli vaan sattumaa...
MInkä ikäinen muuten olet?
Ja siis, eihän tää maailma VOI olla tämmöinen ettei ihmiset enää pariudu?! TErapeutti nimenomaan suositti mulle nettiä että ne on kuulemma hyviä ne nettitreffipalvelut?! just joo...
Eilenkin yksi teki ihan oharit (ei tullut sovittuun paikkaan, olisi pitänyt yhdestä baarista etsiä mutten löytänyt edes, kuulin puhelimesta että taisi olla kännissä, en halunnut enää edes nähdä... tämmöiseen säätöön sitten tuhlaantui sekin lapsivapaa ilta. Laitat ittes nätiksi ja käytät aikaa ja rahaa matkustaaksesi stadin keskustaan... oisin voinut tehdä jotain muuta hyödyllistä ja järkevää silläkin ajalla kuin saada vielä pahan mielen.)
Eli... sitä "kepeää deittailua" kun ei vaan jaksa ihan käytännön syistäkään.
ap
Voi kuule kun tämä on niin kamalan vaikea asia. Tiedätkö että on ihmisiä jotka ei ikinä elämässään ole löytäneet pitempiaikaista kumppania eikä yhtään tiettyä syytä voida edes nimetä. Niin vain käy.
Ota oman loman kannalta se lapsivapaa ilta. Jos deittimies tekee oharit, niin voithan silti mennä leffaan, kahville, kuntosalille tai shoppaamaan. Mun mielestä vaan hajotat itseäsi tuolla seksin jahtaamisella muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Ota oman loman kannalta se lapsivapaa ilta. Jos deittimies tekee oharit, niin voithan silti mennä leffaan, kahville, kuntosalille tai shoppaamaan. Mun mielestä vaan hajotat itseäsi tuolla seksin jahtaamisella muutenkin.
Niin olisin VOINUT tehdä jotain noista. Siinä kohtaa kun odotat jo stadissa ja toteat että lähdenpä tästä takaisin, on kello lopulta niin paljon ettet enää jaksa / ehdi järkevästi noista mitään.
ap
Alue: Aihe vapaa
upp