Lue keskustelun säännöt.
Ei niitä miehiä vaan löydy
09.10.2016 |
Nettiä myöden koluttu mutta ei . Pitääkö tässä jo luovuttaa ikää kuitenkin jo 36v. Mitään korkeita vaatimustasoakaan ei ole. Näinä hetkinä mietin vain exää ja sitä miksi ei halunnutkaan vanheta kanssani.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Nettiä myöden koluttu mutta ei . Pitääkö tässä jo luovuttaa ikää kuitenkin jo 36v. Mitään korkeita vaatimustasoakaan ei ole. Näinä hetkinä mietin vain exää ja sitä miksi ei halunnutkaan vanheta kanssani.
No oisko se syy tässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kuka tahansa mies kelpaa, kunhan hän saa minut unohtamaan eksäni. Oletko sinä se mies?"
No ei niin. Ei löydy ei. Ei ei ei. Pitää unohtaa koko homma.
Ei minustakaan kukaan mies ole ikinä välittänyt. Ehkä minusta puuttuu se jokin. Olen kyllä hyväksynyt kohtaloni elää yksin koko elämäni. Välillä vain hieman itkettää kun ainut unelmani oli juurikin päästä parisuhteeseen... N23
Miten te ihmiset ette löydä kumppaneita? Eri juttu jos asuu keskellä metsää eikä koskaan halua muuttaa sieltä pois, mutta en vaan ymmärrä. Itse olen aikuisiällä ollut max 1,5 vuotta sinkkuna enkä ole edes etsimällä etsinyt miestä. Kun elää tarpeeksi aktiivista elämää, niin kyllä niitä miehiä tapaan. Itse olen teinitytöstä asti seurustellut, silloin tuli seurusteltua parin koulukaverin kanssa. Sitten valmistuin ja menin töihin ja tapasin miehen, jonka kanssa olin vähän päälle 4 vuotta. Olin vuoden sinkkuna ja ihan vaan baarissa tapasin nykyiseni, jonka kanssa yhteiseloa 8 vuotta. Sinkkuna ollessani mulla oli myös deitti-ilmoitus ja kävinkin muutaman tyypin kanssa kahvilla, mutta ne olivat juuri sellaisia epätoivoisia parisuhteen metsästäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä naisiakaan löydy. Naisilla on nämä hommat vielä helppoja, aina sitä jonkun miehen saa, laadusta en tosin mene takuuseen, mutta kun on ihan fiksu ja komea sekä varakas mies Helsingistä, niin eipä niitä naisia vaan ole. Kaikki ovat syömässä pitsaa niiden pitkien miesten kainalossa siinä pankin omistamassa kämpässä. Naiset ovat tavattoman turvallisuushakuisia otuksia. Otetaan se ensimmäinen opiskeluaikainen kaveri mieheksi ja pusataan se 2,3 lasta sen kanssa. Sitten kärvistellään siinä liitossa eläkepäiviin saakka.
Vierailija kirjoitti:
Miten te ihmiset ette löydä kumppaneita? Eri juttu jos asuu keskellä metsää eikä koskaan halua muuttaa sieltä pois, mutta en vaan ymmärrä. Itse olen aikuisiällä ollut max 1,5 vuotta sinkkuna enkä ole edes etsimällä etsinyt miestä. Kun elää tarpeeksi aktiivista elämää, niin kyllä niitä miehiä tapaan. Itse olen teinitytöstä asti seurustellut, silloin tuli seurusteltua parin koulukaverin kanssa. Sitten valmistuin ja menin töihin ja tapasin miehen, jonka kanssa olin vähän päälle 4 vuotta. Olin vuoden sinkkuna ja ihan vaan baarissa tapasin nykyiseni, jonka kanssa yhteiseloa 8 vuotta. Sinkkuna ollessani mulla oli myös deitti-ilmoitus ja kävinkin muutaman tyypin kanssa kahvilla, mutta ne olivat juuri sellaisia epätoivoisia parisuhteen metsästäjiä.
No mä en vietä aktiivista elämää, tai elämäni pyörii hyvin pienessä piirissä. En tapaa uusia ihmisiä, enkä ole niin ulospäinsuuntautunut että mulle siunaantuisi suhde jonkun kaupassa vastaantulevan miehen kanssa kun vaan alkaa rupattelemaan. Olen ujo ja vähän hiljainen, tylsä ihminen. Sitä ei kompensoi edes hyvä ulkonäkö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nettiä myöden koluttu mutta ei . Pitääkö tässä jo luovuttaa ikää kuitenkin jo 36v. Mitään korkeita vaatimustasoakaan ei ole. Näinä hetkinä mietin vain exää ja sitä miksi ei halunnutkaan vanheta kanssani.
No oisko se syy tässä?
No tuskin en minä väntä kokoajan mieti. Vain näinä hetkinä kun tuntuu että niitä miehiä ei löydy.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sit etsit, hetikö aviomiestä?
En.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te ihmiset ette löydä kumppaneita? Eri juttu jos asuu keskellä metsää eikä koskaan halua muuttaa sieltä pois, mutta en vaan ymmärrä. Itse olen aikuisiällä ollut max 1,5 vuotta sinkkuna enkä ole edes etsimällä etsinyt miestä. Kun elää tarpeeksi aktiivista elämää, niin kyllä niitä miehiä tapaan. Itse olen teinitytöstä asti seurustellut, silloin tuli seurusteltua parin koulukaverin kanssa. Sitten valmistuin ja menin töihin ja tapasin miehen, jonka kanssa olin vähän päälle 4 vuotta. Olin vuoden sinkkuna ja ihan vaan baarissa tapasin nykyiseni, jonka kanssa yhteiseloa 8 vuotta. Sinkkuna ollessani mulla oli myös deitti-ilmoitus ja kävinkin muutaman tyypin kanssa kahvilla, mutta ne olivat juuri sellaisia epätoivoisia parisuhteen metsästäjiä.
No mä en vietä aktiivista elämää, tai elämäni pyörii hyvin pienessä piirissä. En tapaa uusia ihmisiä, enkä ole niin ulospäinsuuntautunut että mulle siunaantuisi suhde jonkun kaupassa vastaantulevan miehen kanssa kun vaan alkaa rupattelemaan. Olen ujo ja vähän hiljainen, tylsä ihminen. Sitä ei kompensoi edes hyvä ulkonäkö.
Missä kaupassa käyt? Sopisiko jos tulen juttelemaan sulle ja ostan kahvipaketin josta voimme keitellä sumpit, tai voi olla teetäkin? Vapaana olevia naisia ei vain näy koskaan missään :/
Katso peiliin. Sieltä löytyy syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te ihmiset ette löydä kumppaneita? Eri juttu jos asuu keskellä metsää eikä koskaan halua muuttaa sieltä pois, mutta en vaan ymmärrä. Itse olen aikuisiällä ollut max 1,5 vuotta sinkkuna enkä ole edes etsimällä etsinyt miestä. Kun elää tarpeeksi aktiivista elämää, niin kyllä niitä miehiä tapaan. Itse olen teinitytöstä asti seurustellut, silloin tuli seurusteltua parin koulukaverin kanssa. Sitten valmistuin ja menin töihin ja tapasin miehen, jonka kanssa olin vähän päälle 4 vuotta. Olin vuoden sinkkuna ja ihan vaan baarissa tapasin nykyiseni, jonka kanssa yhteiseloa 8 vuotta. Sinkkuna ollessani mulla oli myös deitti-ilmoitus ja kävinkin muutaman tyypin kanssa kahvilla, mutta ne olivat juuri sellaisia epätoivoisia parisuhteen metsästäjiä.
No mä en vietä aktiivista elämää, tai elämäni pyörii hyvin pienessä piirissä. En tapaa uusia ihmisiä, enkä ole niin ulospäinsuuntautunut että mulle siunaantuisi suhde jonkun kaupassa vastaantulevan miehen kanssa kun vaan alkaa rupattelemaan. Olen ujo ja vähän hiljainen, tylsä ihminen. Sitä ei kompensoi edes hyvä ulkonäkö.
No tylsyys on aika iso turn off, hanki joku harrastus, tule ulos sieltä comfort zonestasi. Mitä sulla on tarjottavaa potentiaaliselle kumppanille jos et puhua pukahda tai suhtaudu intohimoisesti mihinkään
Jännä juttu. Tätä olen aina ihmetellyt. Hirveän moni ihminen valittaa yksinäisyyttä, kumppanin puutetta. Vaikka näkisi oikeasti vaivaa löytääkseen sellaisen. (Käy ulkona, netin treffipalstat..) Miten on mahdollista, että ette siltikään löydä itsellenne kumppania?? Oletteko liian kranttuja?
Itse aloin seurustelemaan 17-vuotiaana nykyisen kumppanini kanssa. Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta. Silti vuosien varrella olen tutustunut useaan mieheen, tottakai vain ystävänä. Ja nämä tutustumiset ovat tulleet aika lailla sattuman kautta, sillä itse olen luonteeltani melko ujo ja siitä syystä jollain tapaa "epäsosiaalinen". Viihdyn paremmin kotona kuin ulkona. En käy ikinä baareissa. Siitä huolimatta olen saanut elämääni upeita miehiä (ystävinä edelleen), jotka olisivat kaikki aivan mahtavia aviomiehiä ja isiä, hyvännäköisiä, fiksuja, kilttejä. Moni heistä on minuun rakastunut vaikka olenkin varattu, mutta tunteille ei voi tietenkään mitään. Joidenkin kanssa ystävyys toimii vielä tänäkin päivänä, jotkut ovat jääneet kelkasta pois koska eivät ole voineet elää tunteidensa kanssa olemalla silti pelkkä ystävä kanssani. Harmillista mutta ymmärrettävää. Mutta siis, pointti oli se, että itse en näe mahdollisena, että jäisin yksin, jos joskus tulisi tilanne, että eroaisin miehestäni.
Tiedän, että alapeukkuja alkaa sataa, koska kuulostan siltä että pönkittäisin omaa "paremmuuttani". Mutta ei, se ei ole tarkoitus. Kunhan jäin vain ihmettelemään, että mistähän se johtuu, että joillekin naisille riittää miehiä vaikkei tekisi mitään sen eteen, vaikka ei edes HALUAISI ketään. Toiset taas eivät löydä puolisoa vaikka kääntäisivät nurin kivet ja kannot ja etsimällä etsisivät. Todella outoa ja epäreilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä olet tehnyt miehen löytämiseksi? Mennyt Tinderiin ja odottanut että miehet aloittaa keskustelun ja kertovat kuinka ihana olet? Mennyt baariin istumaan ja odottanut että ihana mies tulee juttelemaan ja kertomaan kuinka ihana olet?
Vierailija kirjoitti:
Jännä juttu. Tätä olen aina ihmetellyt. Hirveän moni ihminen valittaa yksinäisyyttä, kumppanin puutetta. Vaikka näkisi oikeasti vaivaa löytääkseen sellaisen. (Käy ulkona, netin treffipalstat..) Miten on mahdollista, että ette siltikään löydä itsellenne kumppania?? Oletteko liian kranttuja?
Itse aloin seurustelemaan 17-vuotiaana nykyisen kumppanini kanssa. Olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta. Silti vuosien varrella olen tutustunut useaan mieheen, tottakai vain ystävänä. Ja nämä tutustumiset ovat tulleet aika lailla sattuman kautta, sillä itse olen luonteeltani melko ujo ja siitä syystä jollain tapaa "epäsosiaalinen". Viihdyn paremmin kotona kuin ulkona. En käy ikinä baareissa. Siitä huolimatta olen saanut elämääni upeita miehiä (ystävinä edelleen), jotka olisivat kaikki aivan mahtavia aviomiehiä ja isiä, hyvännäköisiä, fiksuja, kilttejä. Moni heistä on minuun rakastunut vaikka olenkin varattu, mutta tunteille ei voi tietenkään mitään. Joidenkin kanssa ystävyys toimii vielä tänäkin päivänä, jotkut ovat jääneet kelkasta pois koska eivät ole voineet elää tunteidensa kanssa olemalla silti pelkkä ystävä kanssani. Harmillista mutta ymmärrettävää. Mutta siis, pointti oli se, että itse en näe mahdollisena, että jäisin yksin, jos joskus tulisi tilanne, että eroaisin miehestäni.
Tiedän, että alapeukkuja alkaa sataa, koska kuulostan siltä että pönkittäisin omaa "paremmuuttani". Mutta ei, se ei ole tarkoitus. Kunhan jäin vain ihmettelemään, että mistähän se johtuu, että joillekin naisille riittää miehiä vaikkei tekisi mitään sen eteen, vaikka ei edes HALUAISI ketään. Toiset taas eivät löydä puolisoa vaikka kääntäisivät nurin kivet ja kannot ja etsimällä etsisivät. Todella outoa ja epäreilua.
Sitä se elämä on.
Silti he joiden kanssa olen ollut pitkissä parisuhteissa niin ovat kehumeet miten ihana olen jne. En siis ymmärrä miksi en kelpaa kenellekään nykyisin.
Ap
Jokin kohtaamattomuusongelma tässä nyt on..
Olen nimittäin melkein viisikymppinen, pyöreä ja onnunkin vielä kävellessä..eli ei mikään varsinainen "löytö", mutta miehiä on riittänyt. Nettideiteissä oli jopa tungostakin, piti oikeasti poistaa koko profiili, että sai vähän miettiä. Lisukkeena asun vielä ihan korvessa pienellä paikkakunnalla. Tulijoita olisi kyllä ollut.
Tietysti mukaan mahtui työttömiä, mielenterveyseläkeläisiä, duunareita, mutta jokunen opettaja ja virkamieskin..eli melkein laidasta laitaan.
Nyt elän parisuhteessa, eikä ole tarvetta testata markkina-arvoa, mutta ihmettelen vain, miten terveet naiset ei muka miestä löydä...vai ollaanko me rammat ja sairaat halutumpia..
Lihava nainen etsii miljonäärimallia. No shit Sherlock, ei löydy ei.
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt miehen löytämiseksi? Mennyt Tinderiin ja odottanut että miehet aloittaa keskustelun ja kertovat kuinka ihana olet? Mennyt baariin istumaan ja odottanut että ihana mies tulee juttelemaan ja kertomaan kuinka ihana olet?
Meinaat että naiset tekisivät kategorisesti jotain muuta?
Mitä sit etsit, hetikö aviomiestä?