Kerroin ystävälle että tuleva lapseni on poika, kommentti oli "no voi ei"

Tiedän yhden kaverin joka sanoi että haluaa vain tyttöjä. Kun itse sain esikoiseni (pojan) hän surkutteli asiaa. Silloin hänellä ei ollut vielä omia lapsia. Kun sain toisen lapsen (tytön) hän onnitteli PALJON. Nyt hänellä itsellään on kaksi poikaa eikä tyttöä ja suree asiaa mutta mies ei halua kolmatta lasta...

Meillä taas anoppi kokee, että kiusallani synnytän tyttöjä. Hän kun olisi toivonut poikia. Itse olen todella iloinen ja mieheni myös näistä tyttösistä.

Itse toivoin poikaa, mutta emme tienneet sukupuolta ennen kuin lapsen syntyessä. Sain parhaalta kaveriltani aika paljon vastaavia kommentteja. "Et kai sä nyt poikaa halua" "Eikö tyttö olis ihana. Sen kanssa vois tehdä sitä tätä ja tota" jne. En edes tajunnut loukkaantua, kun huomasin kaverin itse toivovan kummilapsestaan tyttöä. No, lapsi on tyttö ja olemme kaikki tyytyväisiä. :)

Meillä molemmat isovanhemmat hyväksyvät vain poikalapset. Tytöt ovat ei toivottua jätettä. Olen ymmärtänyt että poikalapset ovat joka puolella toivotumpia?

Meille vanhemmille on aivan se ja sama, kumpi tulokas on, pääasia että on terve.

Emme ole antamassa tätä lasta kyllä hoitoon kumpaankaan mummolaan. Liian vaarallista.

Vierailija kirjoitti:

Anopin reaktio kun meidän esikoinen, hänen ensimmäinen kauan kinuttu lapsenlapsensa oli poika. Me soitetaan onnea puhkuen sairaalasta iloiset uutiset kertoaksemme ja anoppi sanoo pettyneesti että aha.

Sittemmin meille on syntynyt kaksi poikaa lisää, anopin mielestä ihan vaan hänen kiusakseen niitä synnyttelen.

Mutta onneksi pojat ovat huippuja ja poikien äitinä on ihanaa! 

Siis ihanko oikeasti aikuinen ihminen käyttäytyy noin?! Järkyttävää, ei voi muuta sanoa.

Itse en halua lapsia, mutta jos pitäisi valita ottaisin 100 kertaa mielummin pojan.

Ihan luonnollinen reaktio. Suomessa kaikki miehet yritetään pakottaa orjiksi valtion tappamiskoneistoon, minkä takia kukaan vastuuntuntoinen suomalainen ei synnytä poikalasta.

Pojat ovat niin paljon helpompia ja vilpittömimpiä. 

Tyttöä minäkin molemmista toivoin, mutta tää poika on se JOKIN. Aivan ihana!

Mulle oli ihan sama kumpia ovat, mutta nykyään olen iloinen että toinenkin lapsi oli poika. Nämä kaksi ovat kuin paita ja peppu, vaikka persoonallisuuksilta ovat hyvin erilaisia,  leikit, harrastukset ja ajatukset menevät yhteen ja kaveripiirikin osin samaa. Vaatteet ja välineetkin kierrättyvät mukavasti. Kavereilla joilla on samalla ikäerolla molempia sukupuolia, ei sisarukset ole lähimainkaan yhtä läheisiä toisilleen, niin selkeästi poika hylkii tytön juttuja ja tyttö pojan.

Saahan niitä toiveita ja odotuksia olla, mutta lapsen sitten syntyessä siitä "pettymyksestä" pitäisi olla päästy yli.

Mä jotenkin aina kuvittelin itseni vain poikien äidiksi, mutta nyt meillä on kaksi tyttöä ja lapsiluku täynnä.

Mua jotenkin jopa huvittaa nuo mun poika-ajatukset, lapsen persoona se on mikä ottaa valtaansa, ei sukupuoli. Nää tytöt on ihan mahtavia, en ikinä vaihtaisi mihinkään.