Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
18-vuotiaana ja 23-vuotiaana äidiksi. Mielipiteesi?
07.10.2016 |
Itse olen tullut tuon ikäisenä äidiksi ja ihmetellyt ennemmin sitä, miten aina jotkut muut jaksaa ihmetellä ja haukkua että miksi oon niin nuorena hankkinu lapseni. Jotkut jopa pitää 23-vuotiasta liian nuoreksi äidiksi! Minusta on aivan normaalia, että yli täysi-ikäiset ihmiset saa lapsia, kun he itsekään eivät enää normaalisti oo holhouksen alaisia. 18-vuotiaana olin täysin kypsä tulemaan äidiksi, mulla jo murrosikä alkoi 9-vuotiaana, 10-vuotiaana alkoi kuukautiset, pahimmat mielialan myllerrykset 11-12vuotiaana ja ylä-asteella alkoi jo mieli tasaantumaan ja aloin olla kypsempi. 16-vuotiaana muutin kaupunkiin opiskelemaan ja samalla omaan ensimmäiseen asuntoon. Ammatin opiskelu tietysti jäi vähän kesken, mutta se ei haitannut mua yhtään ja kun vähän oli vaan opintoja jäljellä, niitä oli helppo jatkaa myöhemminkin. Moni yli 30-vuotiaskin nykyään opiskelee vanhemmalla iällä uuden ammatin, kun siihen on varmasti helpommin mahdollisuus. Ihmisillä on myös ihme käsitys siitä, että nuorena lapsensa saanut on lähes aina yksinhuoltaja, no meillä ei ole näin, mulla on itseäni muutaman vuoden vanhempi fiksu nuori mies, joka halusi nuorena kanssa isäksi ja on kantanut upeasti vastuunsa, rakastaa paljon perhettään ja sillon kun mä oon ollu pienten lasten kanssa kotona, mies on tuonnut leivän pöytään. :) Kaikkia asioita voin myös tehdä mitä tein ennen äitiyttä, voin bilettää, viettää ystävien kanssa aikaa, harrastaa jne. Asioita pitää toki suunitella etukäteen, mutta se ei haittaa minua yhtään. Meillä lapset on kuukaudessa 1-2 viikonloppuna isovanhempien luona, koska mummo ja ukki mielellään viettävät lapsenlapsien kanssa aikaa ja näin ollen pääsee läheinen suhde myös isovanhempiin muodostumaan ja sillon me vanhemmat saadaan myös omaa aikaa. On vanhemmuus välillä raskasta, ihan kaiken ikäsillä, mutta enemmän se on rakkautta ja hyviä asioita tuonut mun elämään ja meille oli täysin oikea ratkaisu hankkia lapset nuorina, riittää energiaa puuhata heidän kanssa ja ei olla itekkään mitään ikäloppuja kun lapsista tulee aikuisia, todennäkösesti enemmän yhteisiä elinvuosia lasten kanssa.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Minä sain ainokaiseni juuri 22 täyttäneenä. Oli aviomies, asuntolaina ja vakituinen työpaikka. Moni kauhisteli "elämättä jäävää nuoruutta", mutta heilläkin se elämä keskittyi bilettämiseen. En kokenut silloinkaan menettäneeni mitään, vielä vähemmän nyt, kun suunnitellaan tyttären kanssa yhteisiä synttäreillä - hän täyttää (jo) 18 ja minä (vasta) 40 :) - Niillä entisillä kauhistelijoilla on itsellään nyt päiväkoti-ikäisiä. En vaihtaisi osia, mutta se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.
Eivät hekään vaihtaisi sinun kanssa, se mahdollisuushan oli.
Kotileikki on heillä vasta alkamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ajatus raskaudesta oli täysin mahdoton. Kun se sitten tapahtui, olo olikin täysin rauhallinen ja luonnollinen. En erityisesti suunnitellut asiaa ja muutamaa kuukautta aiemmin olisin ehkä päätynyt keskeytykseen. Hoidin myös ehkäisyn hyvin, mutta sen aikainen mieheni ei hyväksynyt pillereitä ja olin raskaana ennen kuin ehdin hakea niitä itse ( minkä olisin tehnyt pian). Ei se silti shokeerannut, asia oli jotenkin ilmassa.
Sain vanhemman lapsen 18-v. Ei siinä sen kummempaa. Toinen lapsi tuli vasta 10 v myöhemmin ja olin paljon väsyneempi vaikka olot oli täysin toiset.
Tietysti nuorena jaksaa paremmin minkä vain.
Eri asia kannattaako käyttää parhaat voimavaransa tehdäkseen maapallolle lisää ongelmia ja työttömiä.
Kun voisi vielä silloin onnistua jossain paljon haastavammassakin, mitä ei kuka vain osaa.
Tiedätkö, aikuinen lapseni opiskelee maisterin tutkintoa ja käy myös töissä...ongelmista en osaa sanoa, kun ovat miehensä kanssa onnellisia, eivät dokaa vaan liikkuvat luonnossa, tekevät autoretkiä ym...ihmettä riittää tarpeeksi siinä, että oman ja isänsä suvun geeneillä sain aikaiseksi jotain noin tasapainoista.
Minäkään en ole vielä hautaan menossa, uutta uraakin suunnittelen. Silti paras ja tärkein saavutukseni on ehjä ja terve perhe sekä vanhojen kahleiden katkominen.
T23 kirjoitti:
1) Alle 25-vuotiaalla ei ole vielä aikuisen aivoja. Luonne ja esim. miesmaku muuttuu helposti vielä tämän jälkeen.
2) Haastavan alan opiskelua ei todellakaan ole helppo jatkaa porsimisen jälkeen.
3) Nuorena äidiksi tulleet pitävät elämäänsä parempana mitä se oli ennen äitiyttä, kun sitä ennen on ehtinyt olla vain aika vanhempien holhouksen alaisena ja toisen asteen koulu muiden angstaavien räkänokkien seassa. Totta kai on parempaa. Mikä vain on.
4) Lapsena ja nuorena aikuisena "bilettäminen" eivät ole mitenkään verrannollisia. Tämäkin asia jonka tajuaa vain elämällä.
5) Sille lapselle ei voi opettaa yhtään sen enempää mitä itse osaa ja ymmärtää. Normaalilla ihmisellä elämänkokemus tuo pääkoppaan lisää viisautta seuraaville siirrettäväksi.
Meinaatko, ettei vastuu ja vanhemmuus kehitä aivoja ja ihmistä? Että nuori äiti jää henkisesti niille sijoilleen?
Jos niin olisi, pitäisi päässä olla jotain muutakin vikaa kuin vähäinen ikä.
Oh my. Tehkää mitä lystäätte, mutta mun mielestä on vain jotenkin niin outoa, että joku haluaa tulla raskaaksi nuorena, esim 16-vuotiaana ja saada perheen ja mennä naimisiin. Tylsää kotielämää!
Jossain vaiheessa itsekin ajattelin että hei, haluan saada lapset mahdollisimman nuorena! Kolmikymppinen on periaatteessa ihan kuollut!
Nyt päälle parikymppisenä olen vain onnellinen. Vielä on niin paljon koettavaa ja kasvettavaa, aikaa ja matkustelua, ajatus lapsesta ahdistaa. En mä ainakaan ole vielä pitkään aikaan valmis oikeasti asettumaan aloilleni ja ottamaan vastuuta. Mutta pidän lapsista, enkä sulje mahdollisuutta niiden hankkimisesta pois! Mutta sanon vaan, että miettikää kuitenkin hetki ennenkuin hankitte niitä nyyttejä niin nuorena. Niitä kun ei voi sitten palauttaa tai elämää kelata taaksepäin.
Mutta no, ehkä se on vähän luonteestakin kiinni. Itse tykkään pitää kaikki vaihtoehdot auki.
Vierailija kirjoitti:
T23 kirjoitti:
1) Alle 25-vuotiaalla ei ole vielä aikuisen aivoja. Luonne ja esim. miesmaku muuttuu helposti vielä tämän jälkeen.
2) Haastavan alan opiskelua ei todellakaan ole helppo jatkaa porsimisen jälkeen.
3) Nuorena äidiksi tulleet pitävät elämäänsä parempana mitä se oli ennen äitiyttä, kun sitä ennen on ehtinyt olla vain aika vanhempien holhouksen alaisena ja toisen asteen koulu muiden angstaavien räkänokkien seassa. Totta kai on parempaa. Mikä vain on.
4) Lapsena ja nuorena aikuisena "bilettäminen" eivät ole mitenkään verrannollisia. Tämäkin asia jonka tajuaa vain elämällä.
5) Sille lapselle ei voi opettaa yhtään sen enempää mitä itse osaa ja ymmärtää. Normaalilla ihmisellä elämänkokemus tuo pääkoppaan lisää viisautta seuraaville siirrettäväksi.
Meinaatko, ettei vastuu ja vanhemmuus kehitä aivoja ja ihmistä? Että nuori äiti jää henkisesti niille sijoilleen?
Jos niin olisi, pitäisi päässä olla jotain muutakin vikaa kuin vähäinen ikä.
En todellakaan niin meinaa. Meinaan ainoastaan sitä mitä kirjoitin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset on kuukaudessa 1-2 viikonloppuna isovanhempien luona, koska mummo ja ukki mielellään viettävät lapsenlapsien kanssa aikaa ja näin ollen pääsee läheinen suhde myös isovanhempiin muodostumaan ja sillon me vanhemmat saadaan myös omaa aikaa. On vanhemmuus välillä raskasta, ihan kaiken ikäsillä....
riittää energiaa puuhata heidän kanssa.
Ohoh, meidän 10 v lapsi on ollut tasan 2 kertaa elämässään yökylässä isovanhemmilla ja 7 v lapsi 3 kertaa - HUOM. koko elämänsä aikana. Sen läheisen suhteen kun voi muodostaa ihan kyläilemällä ilman yökylän tarvettakin.
Jos kerta hehkutat kuinka jaksat puuhata lasten kanssa, niin ei siltä kuulosta.
Nimim. äidiksi 31-vuotiaana ja 33-vuotiaana
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ajatus raskaudesta oli täysin mahdoton. Kun se sitten tapahtui, olo olikin täysin rauhallinen ja luonnollinen. En erityisesti suunnitellut asiaa ja muutamaa kuukautta aiemmin olisin ehkä päätynyt keskeytykseen. Hoidin myös ehkäisyn hyvin, mutta sen aikainen mieheni ei hyväksynyt pillereitä ja olin raskaana ennen kuin ehdin hakea niitä itse ( minkä olisin tehnyt pian). Ei se silti shokeerannut, asia oli jotenkin ilmassa.
Sain vanhemman lapsen 18-v. Ei siinä sen kummempaa. Toinen lapsi tuli vasta 10 v myöhemmin ja olin paljon väsyneempi vaikka olot oli täysin toiset.
Tietysti nuorena jaksaa paremmin minkä vain.
Eri asia kannattaako käyttää parhaat voimavaransa tehdäkseen maapallolle lisää ongelmia ja työttömiä.
Kun voisi vielä silloin onnistua jossain paljon haastavammassakin, mitä ei kuka vain osaa.
Tiedätkö, aikuinen lapseni opiskelee maisterin tutkintoa ja käy myös töissä...ongelmista en osaa sanoa, kun ovat miehensä kanssa onnellisia, eivät dokaa vaan liikkuvat luonnossa, tekevät autoretkiä ym...ihmettä riittää tarpeeksi siinä, että oman ja isänsä suvun geeneillä sain aikaiseksi jotain noin tasapainoista.
Minäkään en ole vielä hautaan menossa, uutta uraakin suunnittelen. Silti paras ja tärkein saavutukseni on ehjä ja terve perhe sekä vanhojen kahleiden katkominen.
Öh.
Ongelmilla tarkoitin ilmastonmuutosta ja liikakansoitusta, liikakulutusta, työttömyyttä. Työttömillä tarkoitin niitä lapsia. Ei tulevaisuudessa töitä todellakaan riitä näin monelle kuin nyt.
Mitä tuohon dokaamiseen tulee, niin liika on liikaa, mutta rajansa tuntevalla lisää vain luovuutta ja kykyä ajatella eri tavalla laatikon ulkopuolelta :D
teekkari
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei siina mitaan jos olet itse onnellinen.! Tassa mun ajatukset: ja ensinna tulee mieleen se, etta oisit voinut niin paljon tehda kaikelaista ja vahan oppia elamasta ennen lapsia. Silla se on fakta, etta ika ja aika tuo mukanaan semmoista oppia jota ei kirjoista voi lukea tai ajattelemalla oppia. Mina sain ekan lapsen 36v ja en todellaakaan sano, etta se on se paras ika, mutta mulle se oli. Olin asunut kolmessa eri maassa, tehnyt hanttihommia kuin hyvin palkattua ja arvostettua tyota. Matkustanut Amerikassa, Aasiassa (myos asunut siella), Australiassa ja Euroopan lapikotaisin. Sitten tuli lapsi.. ja pysahdys. Kaiken kokemani jalkeen, minulla ei ollut kiire minnekaan, en tahtonut nahda tai kokea mitaan, en halunnut menna hippaamaan.. halusin olla vauvan/lapsen kanssa ja niin teinkin. Han on nyt teini-ikainen ja mama is doing well too!
TOISAALTA: sita ei osaa kaivata, mita ei ole. Eli jos se lapsi tulee heti kun itse on aikuistumassa, ni siita tulee sitten se kasvattava kokemus. Tottahan se on, etta lapsilta meilla kaikilla olisi oppimista. Ehka jotain jaa uupumaan 'maailmanlaajuisesti' mutta voiko kukaan olla haviaja jolla on pieni, rakas lapsi.
Appivanhempani hankkivat lapsensa kolmissa kymmenissä. Esikoisensa aikaan he -ainakin anoppi- oli omien sanojensa mukaan täysi tumpelo, toinen lapsi sai paremman startin,mutta appiukon isyysmasennus ei ollut parantunut edellisestä kerrasta.
Lankomies, taiteellinen ja herkkä, on sairaseläkeläinen. Oma mieheni on se nuorempi ja paremmin voiva, mutta kyllä hänelläkin traumansa on tekonormaalien vanhempiensa takia.
Niukkuudesta noustiin keskiluokkaan, mutta henkinen kehitys jäi mihin lie.
Ehkä se oli tyypillistä 40-luvulla syntyneille, mutten ymmärrä mitä ikä ja omaisuus pyhittää. Tylsyys ei ole turvallisuutta. Matkustaa ja elää voi lasten kanssa sekä ennen ja jälkeen. Nyt reilun 40-v nautin kaikesta vähemmällä täydemmin. Isojen lasten kanssa on mukava järjestää yhtä sun toista, eikä tarvita vahtia jos haluaa vaikka piipahtaa Virossa tai klubikeikalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei siina mitaan jos olet itse onnellinen.! Tassa mun ajatukset: ja ensinna tulee mieleen se, etta oisit voinut niin paljon tehda kaikelaista ja vahan oppia elamasta ennen lapsia. Silla se on fakta, etta ika ja aika tuo mukanaan semmoista oppia jota ei kirjoista voi lukea tai ajattelemalla oppia. Mina sain ekan lapsen 36v ja en todellaakaan sano, etta se on se paras ika, mutta mulle se oli. Olin asunut kolmessa eri maassa, tehnyt hanttihommia kuin hyvin palkattua ja arvostettua tyota. Matkustanut Amerikassa, Aasiassa (myos asunut siella), Australiassa ja Euroopan lapikotaisin. Sitten tuli lapsi.. ja pysahdys. Kaiken kokemani jalkeen, minulla ei ollut kiire minnekaan, en tahtonut nahda tai kokea mitaan, en halunnut menna hippaamaan.. halusin olla vauvan/lapsen kanssa ja niin teinkin. Han on nyt teini-ikainen ja mama is doing well too!
TOISAALTA: sita ei osaa kaivata, mita ei ole. Eli jos se lapsi tulee heti kun itse on aikuistumassa, ni siita tulee sitten se kasvattava kokemus. Tottahan se on, etta lapsilta meilla kaikilla olisi oppimista. Ehka jotain jaa uupumaan 'maailmanlaajuisesti' mutta voiko kukaan olla haviaja jolla on pieni, rakas lapsi.
Sori en tehnyt hanttihommia kuin hyvin palkattua tyota vaan tein molempia.
mä olen saanut tosi nuorena lapset, 9v sisään 4 kpl. on ammatti ja miehellä parikin, tietysti vähän näin jälkeenpäin harmittaa ettei ehtinyt matkustella. ison perheen kanssa se tietty vie paljon enemmän rahaa ja aikuisten reppureissut on vähän eriasia kuin lasten kanssa reissaaminen.
en silti tiedä tekisinkö toisin, jos olisi taas vuodessa 2005. ainakin sen tiedän, että jos meidän eka lapsi olisi yhtä vaikea (ei ihan terve) kuin tää kuopus, niin tuskin olisi näin montaa lasta. kohtahan näistä ekat jo alkaa lähteä kotoa pois..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ajatus raskaudesta oli täysin mahdoton. Kun se sitten tapahtui, olo olikin täysin rauhallinen ja luonnollinen. En erityisesti suunnitellut asiaa ja muutamaa kuukautta aiemmin olisin ehkä päätynyt keskeytykseen. Hoidin myös ehkäisyn hyvin, mutta sen aikainen mieheni ei hyväksynyt pillereitä ja olin raskaana ennen kuin ehdin hakea niitä itse ( minkä olisin tehnyt pian). Ei se silti shokeerannut, asia oli jotenkin ilmassa.
Sain vanhemman lapsen 18-v. Ei siinä sen kummempaa. Toinen lapsi tuli vasta 10 v myöhemmin ja olin paljon väsyneempi vaikka olot oli täysin toiset.
Tietysti nuorena jaksaa paremmin minkä vain.
Eri asia kannattaako käyttää parhaat voimavaransa tehdäkseen maapallolle lisää ongelmia ja työttömiä.
Kun voisi vielä silloin onnistua jossain paljon haastavammassakin, mitä ei kuka vain osaa.
Tiedätkö, aikuinen lapseni opiskelee maisterin tutkintoa ja käy myös töissä...ongelmista en osaa sanoa, kun ovat miehensä kanssa onnellisia, eivät dokaa vaan liikkuvat luonnossa, tekevät autoretkiä ym...ihmettä riittää tarpeeksi siinä, että oman ja isänsä suvun geeneillä sain aikaiseksi jotain noin tasapainoista.
Minäkään en ole vielä hautaan menossa, uutta uraakin suunnittelen. Silti paras ja tärkein saavutukseni on ehjä ja terve perhe sekä vanhojen kahleiden katkominen.Öh.
Ongelmilla tarkoitin ilmastonmuutosta ja liikakansoitusta, liikakulutusta, työttömyyttä. Työttömillä tarkoitin niitä lapsia. Ei tulevaisuudessa töitä todellakaan riitä näin monelle kuin nyt.
Mitä tuohon dokaamiseen tulee, niin liika on liikaa, mutta rajansa tuntevalla lisää vain luovuutta ja kykyä ajatella eri tavalla laatikon ulkopuolelta :D
teekkari
No ilmankos olen tällainen teekkaria tajuamaton kuivis, kun olen melkein 44 v ja ensi känni vetämättä...evvk.
Arvasin kyllä, että olet lapseton nuori mies, jolla on promilleja veressä ja vitutus päällä- kohtukateus?
Tyttäreni ei ehkä hanki lapsia, ainakaan vielä. Työ ei maailmasta lopu niin kauan kuin brseitä ei pyyhitä tietokoneilla tai ihmiset matkusta muualle syömään, likaamaan lattioita, kasvattamaan hiuksia tms. Jos näin kävisi, voi aina mennä perässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena ajatus raskaudesta oli täysin mahdoton. Kun se sitten tapahtui, olo olikin täysin rauhallinen ja luonnollinen. En erityisesti suunnitellut asiaa ja muutamaa kuukautta aiemmin olisin ehkä päätynyt keskeytykseen. Hoidin myös ehkäisyn hyvin, mutta sen aikainen mieheni ei hyväksynyt pillereitä ja olin raskaana ennen kuin ehdin hakea niitä itse ( minkä olisin tehnyt pian). Ei se silti shokeerannut, asia oli jotenkin ilmassa.
Sain vanhemman lapsen 18-v. Ei siinä sen kummempaa. Toinen lapsi tuli vasta 10 v myöhemmin ja olin paljon väsyneempi vaikka olot oli täysin toiset.
Tietysti nuorena jaksaa paremmin minkä vain.
Eri asia kannattaako käyttää parhaat voimavaransa tehdäkseen maapallolle lisää ongelmia ja työttömiä.
Kun voisi vielä silloin onnistua jossain paljon haastavammassakin, mitä ei kuka vain osaa.
Tiedätkö, aikuinen lapseni opiskelee maisterin tutkintoa ja käy myös töissä...ongelmista en osaa sanoa, kun ovat miehensä kanssa onnellisia, eivät dokaa vaan liikkuvat luonnossa, tekevät autoretkiä ym...ihmettä riittää tarpeeksi siinä, että oman ja isänsä suvun geeneillä sain aikaiseksi jotain noin tasapainoista.
Minäkään en ole vielä hautaan menossa, uutta uraakin suunnittelen. Silti paras ja tärkein saavutukseni on ehjä ja terve perhe sekä vanhojen kahleiden katkominen.Öh.
Ongelmilla tarkoitin ilmastonmuutosta ja liikakansoitusta, liikakulutusta, työttömyyttä. Työttömillä tarkoitin niitä lapsia. Ei tulevaisuudessa töitä todellakaan riitä näin monelle kuin nyt.
Mitä tuohon dokaamiseen tulee, niin liika on liikaa, mutta rajansa tuntevalla lisää vain luovuutta ja kykyä ajatella eri tavalla laatikon ulkopuolelta :D
teekkari
No ilmankos olen tällainen teekkaria tajuamaton kuivis, kun olen melkein 44 v ja ensi känni vetämättä...evvk.
Arvasin kyllä, että olet lapseton nuori mies, jolla on promilleja veressä ja vitutus päällä- kohtukateus?
Tyttäreni ei ehkä hanki lapsia, ainakaan vielä. Työ ei maailmasta lopu niin kauan kuin brseitä ei pyyhitä tietokoneilla tai ihmiset matkusta muualle syömään, likaamaan lattioita, kasvattamaan hiuksia tms. Jos näin kävisi, voi aina mennä perässä.
Missä näkyi sukupuoli :D Olen tyttö.
Työ ei maailmasta lopu, mutta niin eivät ihmisetkään. Ja toinen lisääntyy toista nopeammin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
mä olen saanut tosi nuorena lapset, 9v sisään 4 kpl. on ammatti ja miehellä parikin, tietysti vähän näin jälkeenpäin harmittaa ettei ehtinyt matkustella. ison perheen kanssa se tietty vie paljon enemmän rahaa ja aikuisten reppureissut on vähän eriasia kuin lasten kanssa reissaaminen.
en silti tiedä tekisinkö toisin, jos olisi taas vuodessa 2005. ainakin sen tiedän, että jos meidän eka lapsi olisi yhtä vaikea (ei ihan terve) kuin tää kuopus, niin tuskin olisi näin montaa lasta. kohtahan näistä ekat jo alkaa lähteä kotoa pois..
Kotimaassakin voi matkustella. Ei se välttämättä ole edes kallista. Lapsille riittää elämykseksi, että nukutaan muualla kuin kotona ja syödään ranskiksia.
Olen käynyt etelässä 2 kertaa, molemmat tuhdisti aikuisena, eikä se nyt niin ihmeellistä ole ollut. Kulttuurilomia pystyy tekemään niin kauan kuin henki kulkee.
Alue: Aihe vapaa
Tietysti nuorena jaksaa paremmin minkä vain.
Eri asia kannattaako käyttää parhaat voimavaransa tehdäkseen maapallolle lisää ongelmia ja työttömiä.
Kun voisi vielä silloin onnistua jossain paljon haastavammassakin, mitä ei kuka vain osaa.