Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
18-vuotiaana ja 23-vuotiaana äidiksi. Mielipiteesi?
07.10.2016 |
Itse olen tullut tuon ikäisenä äidiksi ja ihmetellyt ennemmin sitä, miten aina jotkut muut jaksaa ihmetellä ja haukkua että miksi oon niin nuorena hankkinu lapseni. Jotkut jopa pitää 23-vuotiasta liian nuoreksi äidiksi! Minusta on aivan normaalia, että yli täysi-ikäiset ihmiset saa lapsia, kun he itsekään eivät enää normaalisti oo holhouksen alaisia. 18-vuotiaana olin täysin kypsä tulemaan äidiksi, mulla jo murrosikä alkoi 9-vuotiaana, 10-vuotiaana alkoi kuukautiset, pahimmat mielialan myllerrykset 11-12vuotiaana ja ylä-asteella alkoi jo mieli tasaantumaan ja aloin olla kypsempi. 16-vuotiaana muutin kaupunkiin opiskelemaan ja samalla omaan ensimmäiseen asuntoon. Ammatin opiskelu tietysti jäi vähän kesken, mutta se ei haitannut mua yhtään ja kun vähän oli vaan opintoja jäljellä, niitä oli helppo jatkaa myöhemminkin. Moni yli 30-vuotiaskin nykyään opiskelee vanhemmalla iällä uuden ammatin, kun siihen on varmasti helpommin mahdollisuus. Ihmisillä on myös ihme käsitys siitä, että nuorena lapsensa saanut on lähes aina yksinhuoltaja, no meillä ei ole näin, mulla on itseäni muutaman vuoden vanhempi fiksu nuori mies, joka halusi nuorena kanssa isäksi ja on kantanut upeasti vastuunsa, rakastaa paljon perhettään ja sillon kun mä oon ollu pienten lasten kanssa kotona, mies on tuonnut leivän pöytään. :) Kaikkia asioita voin myös tehdä mitä tein ennen äitiyttä, voin bilettää, viettää ystävien kanssa aikaa, harrastaa jne. Asioita pitää toki suunitella etukäteen, mutta se ei haittaa minua yhtään. Meillä lapset on kuukaudessa 1-2 viikonloppuna isovanhempien luona, koska mummo ja ukki mielellään viettävät lapsenlapsien kanssa aikaa ja näin ollen pääsee läheinen suhde myös isovanhempiin muodostumaan ja sillon me vanhemmat saadaan myös omaa aikaa. On vanhemmuus välillä raskasta, ihan kaiken ikäsillä, mutta enemmän se on rakkautta ja hyviä asioita tuonut mun elämään ja meille oli täysin oikea ratkaisu hankkia lapset nuorina, riittää energiaa puuhata heidän kanssa ja ei olla itekkään mitään ikäloppuja kun lapsista tulee aikuisia, todennäkösesti enemmän yhteisiä elinvuosia lasten kanssa.
Kommentit (35)
Miksi kaipaat kokemuksia muilta? Miksi joudut perustelemaan noin paljon omaa päätöstäsi, epäiletkö oliko se oikea?
Mielestäni ei ole olemassa mitään tiettyä ikää jolloin olisi valmis vanhemmaksi, se riippuu niiiiiin paljon ihmisestä ja hänen elämäntilanteestaan! Joku on valmis 20-vuotiaana, jonkun elämäntilanne sallii lapsen 35-vuotiaana ja jotkut taas eivät ole vanhemmiksi halukkaita KOSKAAN joka sekin on täysin ok! Antaa kaikkien kukkien kukkia, jokainen päättäköön itse elämästään ja muiden sanoilla ei ole merkitystä koska he eivät elä elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun mielestä 18v on liian nuori, 23v on vähän siinä ja siinä, kyllähän se menee mutta tossa iässä suurimmalla osalla kuitenkin vähän muut meiningit ku perhe-elämä. Kyllä mun mielestä nuoruus kuuluu jokaisen elää täysillä ilman liian suuria vastuita. En itse olisi tuossa iässä todellakaan valmis vanhemmaksi.
Toisaalta jos teillä kerta on kaikki menny hyvin ja itse olet päätökseen ja elämääsi tyytyväinen niin mikäs siinä, sehän on vaan tosi hieno asia. :)
Mä hankin ammatit noissa lukemissa (amis ja amk). Lapset tein sitten kun oli vakipaikka.
On teiniäitejä, mummoäitejä ja lapsettomia. Kaikki ok niin kauan ku ihminen itse on onnellinen ja muutenkin asiat rullaa.
Minä olin 19 & 22. Näin kolmekymppisenä mietin.. Oliko tosiaan niin hirmu kiire.. Ehkä olisin tehnyt myöhemmin jos saisin uudelleen valita mutta toisaalta, uskon että äitiys oli minulle niin tärkeä asia että näin sen kuuluu ollakin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa !☺ mäkin haluan olla/(olisin halunnut olla) nuori äiti. Onnea! T. Nainen 24v . Ps sun ei tarvi perustella elämääsi kenellekään
Mä olin 18-vuotiaana täysin teini ja 23-vuotiaana elämä oli villiä amk-elämää. Nyt olen 26v eikä vieläkään olisi minusta äidiksi, ei varmaan vuosiin. Kaikilla on oma elämänkaari, sinunkin kuulostaa hyvältä Ap älä huoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1) Alle 25-vuotiaalla ei ole vielä aikuisen aivoja. Luonne ja esim. miesmaku muuttuu helposti vielä tämän jälkeen.
2) Haastavan alan opiskelua ei todellakaan ole helppo jatkaa porsimisen jälkeen.
3) Nuorena äidiksi tulleet pitävät elämäänsä parempana mitä se oli ennen äitiyttä, kun sitä ennen on ehtinyt olla vain aika vanhempien holhouksen alaisena ja toisen asteen koulu muiden angstaavien räkänokkien seassa. Totta kai on parempaa. Mikä vain on.
4) Lapsena ja nuorena aikuisena "bilettäminen" eivät ole mitenkään verrannollisia. Tämäkin asia jonka tajuaa vain elämällä.
5) Sille lapselle ei voi opettaa yhtään sen enempää mitä itse osaa ja ymmärtää. Normaalilla ihmisellä elämänkokemus tuo pääkoppaan lisää viisautta seuraaville siirrettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa !☺ mäkin haluan olla/(olisin halunnut olla) nuori äiti. Onnea! T. Nainen 24v . Ps sun ei tarvi perustella elämääsi kenellekään
No oothan sä tosi nuori vieläkin :)
Ei Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minusta ei todellakaan olisi vielä äidiksi :D
N21
No ei ole kauheasti mielipiteitä. Aika kivasti saatte hoitoapua kyllä, siitä olen vähän kade (nimimerkillä meidän lapsia hoidetaan kerta kahteen VUOTEEN, silloinkin vaan jos pakko)
Itse olen saanut poikani 20v ja 26v vanhana. Tottahan elämäni ei ole ollut samanlaista kuin olisi ilman lapsia, mutta en valita. Vuorotellen käydään miehen kanssa jossain jos käydään, koska hoitoapua ei ole saatavilla. Ollaan matkustettu yhden lapsen kanssa paljon, nyt ei enää niinkään kun puoliso aloitti uudet opinnot (lue, ei rahaa). Elämä on aika tasaista ja arkista, tykkään lapsistani ja tämä sopii meille :) Veikkaan, että elämä näin kaksikymppisenä äitinä on ihan samanlaista kuin monella 10v vanhemmallakin äidillä, tosin sillä erotuksella että kavereilla ei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäpä olenkin 16-vuotias & raskaana viikolla 18, kauhistelkaa ja moralisoikaa pois AV-mammat! Ollaan seurusteltu lapsen isän kanssa 2 vuotta, vauvalla oli lupa tulla ja nyt tähtäimessä on yhteinen asunto. Ihanteellinen tilanne yhteiskunnallisesti? -Ei. Olemmeko _me_ onnellisia? -Kyllä. Kiinnostaako muiden negatiiviset mielipiteet asian tiimoilta? -Ei pätkääkään. Tämä on juuri sitä, mitä elämältäni haluan kaupungilla rilluttelun ja turhamaisen elämän sijasta, missä suurin murhe on epäsymmetrisesti meikatut kulmakarvat.
Nuorena ajatus raskaudesta oli täysin mahdoton. Kun se sitten tapahtui, olo olikin täysin rauhallinen ja luonnollinen. En erityisesti suunnitellut asiaa ja muutamaa kuukautta aiemmin olisin ehkä päätynyt keskeytykseen. Hoidin myös ehkäisyn hyvin, mutta sen aikainen mieheni ei hyväksynyt pillereitä ja olin raskaana ennen kuin ehdin hakea niitä itse ( minkä olisin tehnyt pian). Ei se silti shokeerannut, asia oli jotenkin ilmassa.
Sain vanhemman lapsen 18-v. Ei siinä sen kummempaa. Toinen lapsi tuli vasta 10 v myöhemmin ja olin paljon väsyneempi vaikka olot oli täysin toiset.
Kieltämättä tuntuu jännältä, että joku tulee äidiksi nuorempana kuin itse sain ekan kerran seksiä. No en kuitenkaan tuomitse, jokainen tyylillään
Minä sain ainokaiseni juuri 22 täyttäneenä. Oli aviomies, asuntolaina ja vakituinen työpaikka. Moni kauhisteli "elämättä jäävää nuoruutta", mutta heilläkin se elämä keskittyi bilettämiseen. En kokenut silloinkaan menettäneeni mitään, vielä vähemmän nyt, kun suunnitellaan tyttären kanssa yhteisiä synttäreillä - hän täyttää (jo) 18 ja minä (vasta) 40 :) - Niillä entisillä kauhistelijoilla on itsellään nyt päiväkoti-ikäisiä. En vaihtaisi osia, mutta se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.
Vierailija kirjoitti:
Mä hankin ammatit noissa lukemissa (amis ja amk). Lapset tein sitten kun oli vakipaikka.
Jos olisin jäänyt odottelemaan vakityötä, olisin ollut 43- vuotias ensisynnyttäjä. Nykyinen mieskin on tyytyväinen, ettei ole kuin samassa iässä kun yhteinen lapsemme täysi-ikäistyy.
Ihan kiva sulle, että olet tyytyväinen elämääsi.
Alue: Aihe vapaa
nosto