Minun ja mieheni erimielisyys syntyvästä kehitysvammaisesta lapsesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aihe, seuraan. Minäkin olen sitä mieltä, että kehitysvammainen lapsi kannattaa abortoida. Lapsen tekeminen on iso uhraus, riski ja sijoitus. Keho ja aikaa kuluu, ja vammaisen lapsen kanssa ne kaikki menevät hukkaan. Mikään työ ei tee vammaisesta lapsesta tervettä. Lisäksi jos on ennestään tai tekee lisää lapsia, kehitysvammainen lapsi jumittaa koko perheen arkea ja menoja, koko elämänsä ajan, joka on ehkä kaiken lisäksi kivulias ja lyhyt. Jos lapsi on tarpeeksi vammainen, hän ei tule koskaan tekemään omia lapsia, ei kouluttaudu tai mene töihin, vaan joutuu laitokseen, kun vanhemmat eivät enää jaksa hoitaa - joten mitä järkeä? Harmillinen tapaus tietenkin. Tsemppiä sinulle, päätös on sinun, koska se on sinun kehosi ja sinä olisit se äiti. Mitä jos joudut yksinhuoltajaksi?

Eipä taida järkeä olla lasten hankinnassa ylipäätään. Lapsi voi kuolla nuorena tai elää pitkään vanhempiensa taakkana, hän ei ehkä tee omia lapsia, kouluttaudu tai mene töihin. Ja taatusti jumittaa perheen arkea ja menoja.

Totta, mutta yleensä terveet lapset kasvavat pois vanhempien jaloista pyörimästä ja tekevät jotain järkevää elämälleen. Tietenkin terveellekin lapselle voi tapahtua mitä vain kamalaa tai syystä tai toisesta olla hankkimatta tutkintoa tai työpaikkaa, tai vaikka kuolla nuorena, mutta sitä ei vielä raskaana ollessa tiedä. Kehitysvammaista lasta odottaessa taas tietää, että kyseessä on tyhjä arpa.

Mitä se tyhjä arpa sitten tarkoittaakaan... Tuntemani downit esimerkiksi tuovat vanhemmilleen huomattavasti enemmän iloa kuin tuntemani autistit, jotka ovat syntyneet "terveinä".

Mitä siitä, vaikka tuovatkin iloa? Vammainen on silti vammainen, ei omavarainen, itsenäisiin päätöksiin kykenevä ihminen. Koirakin tuo iloa omistajilleen. Mitä järkeä tieten tahtoen synnyttää vammainen lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aihe, seuraan. Minäkin olen sitä mieltä, että kehitysvammainen lapsi kannattaa abortoida. Lapsen tekeminen on iso uhraus, riski ja sijoitus. Keho ja aikaa kuluu, ja vammaisen lapsen kanssa ne kaikki menevät hukkaan. Mikään työ ei tee vammaisesta lapsesta tervettä. Lisäksi jos on ennestään tai tekee lisää lapsia, kehitysvammainen lapsi jumittaa koko perheen arkea ja menoja, koko elämänsä ajan, joka on ehkä kaiken lisäksi kivulias ja lyhyt. Jos lapsi on tarpeeksi vammainen, hän ei tule koskaan tekemään omia lapsia, ei kouluttaudu tai mene töihin, vaan joutuu laitokseen, kun vanhemmat eivät enää jaksa hoitaa - joten mitä järkeä? Harmillinen tapaus tietenkin. Tsemppiä sinulle, päätös on sinun, koska se on sinun kehosi ja sinä olisit se äiti. Mitä jos joudut yksinhuoltajaksi?

Eipä taida järkeä olla lasten hankinnassa ylipäätään. Lapsi voi kuolla nuorena tai elää pitkään vanhempiensa taakkana, hän ei ehkä tee omia lapsia, kouluttaudu tai mene töihin. Ja taatusti jumittaa perheen arkea ja menoja.

Totta, mutta yleensä terveet lapset kasvavat pois vanhempien jaloista pyörimästä ja tekevät jotain järkevää elämälleen. Tietenkin terveellekin lapselle voi tapahtua mitä vain kamalaa tai syystä tai toisesta olla hankkimatta tutkintoa tai työpaikkaa, tai vaikka kuolla nuorena, mutta sitä ei vielä raskaana ollessa tiedä. Kehitysvammaista lasta odottaessa taas tietää, että kyseessä on tyhjä arpa.

Mitä se tyhjä arpa sitten tarkoittaakaan... Tuntemani downit esimerkiksi tuovat vanhemmilleen huomattavasti enemmän iloa kuin tuntemani autistit, jotka ovat syntyneet "terveinä".

Mitä siitä, vaikka tuovatkin iloa? Vammainen on silti vammainen, ei omavarainen, itsenäisiin päätöksiin kykenevä ihminen. Koirakin tuo iloa omistajilleen. Mitä järkeä tieten tahtoen synnyttää vammainen lapsi?

Mitä järkeä on tieten tahtoen synnyttää minkäänlaista lasta, jos tämän olemassaololla ei ole itseisarvoa edes omille vanhemmilleen?

Jos et ole yksin valmis hoitamaan lasta, kannattaa raskaus keskeyttää. Sama miehelle. Jos hän ei ole valmis hoitamaan lasta yksin, on raskaus syytä keskeyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aihe, seuraan. Minäkin olen sitä mieltä, että kehitysvammainen lapsi kannattaa abortoida. Lapsen tekeminen on iso uhraus, riski ja sijoitus. Keho ja aikaa kuluu, ja vammaisen lapsen kanssa ne kaikki menevät hukkaan. Mikään työ ei tee vammaisesta lapsesta tervettä. Lisäksi jos on ennestään tai tekee lisää lapsia, kehitysvammainen lapsi jumittaa koko perheen arkea ja menoja, koko elämänsä ajan, joka on ehkä kaiken lisäksi kivulias ja lyhyt. Jos lapsi on tarpeeksi vammainen, hän ei tule koskaan tekemään omia lapsia, ei kouluttaudu tai mene töihin, vaan joutuu laitokseen, kun vanhemmat eivät enää jaksa hoitaa - joten mitä järkeä? Harmillinen tapaus tietenkin. Tsemppiä sinulle, päätös on sinun, koska se on sinun kehosi ja sinä olisit se äiti. Mitä jos joudut yksinhuoltajaksi?

Eipä taida järkeä olla lasten hankinnassa ylipäätään. Lapsi voi kuolla nuorena tai elää pitkään vanhempiensa taakkana, hän ei ehkä tee omia lapsia, kouluttaudu tai mene töihin. Ja taatusti jumittaa perheen arkea ja menoja.

Totta, mutta yleensä terveet lapset kasvavat pois vanhempien jaloista pyörimästä ja tekevät jotain järkevää elämälleen. Tietenkin terveellekin lapselle voi tapahtua mitä vain kamalaa tai syystä tai toisesta olla hankkimatta tutkintoa tai työpaikkaa, tai vaikka kuolla nuorena, mutta sitä ei vielä raskaana ollessa tiedä. Kehitysvammaista lasta odottaessa taas tietää, että kyseessä on tyhjä arpa.

Mitä se tyhjä arpa sitten tarkoittaakaan... Tuntemani downit esimerkiksi tuovat vanhemmilleen huomattavasti enemmän iloa kuin tuntemani autistit, jotka ovat syntyneet "terveinä".

Mitä siitä, vaikka tuovatkin iloa? Vammainen on silti vammainen, ei omavarainen, itsenäisiin päätöksiin kykenevä ihminen. Koirakin tuo iloa omistajilleen. Mitä järkeä tieten tahtoen synnyttää vammainen lapsi?

En ole tuo aiempi kommentoija, mutta minun mielestäni kenenkään ihmisarvo ei määräydy itsenäisyyden tai muunkaan yleisen kyvykkyyden perusteella. Miten me ulkopuolisina voisimme koskaan tietää, kuinka rikas ja elähdyttävä vammaisen sisäinen kokemusmaailma voi olla? Jos itse kokee vanhempana omaavansa tarpeeksi voimavaroja ja tukiverkostoa vammaisen lapsen kasvattamiseen, niin ei siinä kenelläkään voi olla kompetenssia mennä sanomaan, ettei vammaisen lapsen synnyttämisessä ole järkeä. Pelottavan kylmiä ajatusmalleja täällä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aihe, seuraan. Minäkin olen sitä mieltä, että kehitysvammainen lapsi kannattaa abortoida. Lapsen tekeminen on iso uhraus, riski ja sijoitus. Keho ja aikaa kuluu, ja vammaisen lapsen kanssa ne kaikki menevät hukkaan. Mikään työ ei tee vammaisesta lapsesta tervettä. Lisäksi jos on ennestään tai tekee lisää lapsia, kehitysvammainen lapsi jumittaa koko perheen arkea ja menoja, koko elämänsä ajan, joka on ehkä kaiken lisäksi kivulias ja lyhyt. Jos lapsi on tarpeeksi vammainen, hän ei tule koskaan tekemään omia lapsia, ei kouluttaudu tai mene töihin, vaan joutuu laitokseen, kun vanhemmat eivät enää jaksa hoitaa - joten mitä järkeä? Harmillinen tapaus tietenkin. Tsemppiä sinulle, päätös on sinun, koska se on sinun kehosi ja sinä olisit se äiti. Mitä jos joudut yksinhuoltajaksi?

Tähän kohtaan on pakko väittää vastaan ja todeta, että nimenomaan vammaisen lapsen kohdalla suurempi panostus = parempi lopputulos. Tervettä lapsesta ei tietenkään saa, mutta parhaassa tapauksessa hyvinkin itsenäisen, luovan ja ympäristöään ilostuttavan ihmisen kyllä. Pelottavaa tällainen hyötyajattelu muutenkin...

Mitä tulee itse aloitukseen, neuvoisin AP:ta kuuntelemaan omaa sisintään. Sukulaissuhteet ovat täysin toisarvoinen asia, sinun jaksamisesi ja elämänlaatusi sen sijaan on tärkeää. Jos tuntuu, että et ole valmis ottamaan haastetta vastaan, tiedät kyllä mitä tehdä. Paljon voimia jokatapauksessa, mihin lopputulokseen päädytkin!

Mitä pelottavaa ajatella hyötyä? Lapsen tekeminen tai tekemättä jättäminen on aina itsekäs teko, ihan sama päätyykö aborttiin tai synnyttämään mistä tahansa syystä. Raskaudesta tulee arpia, synnytyksessä mahdollisesti repeämiä, laskeumia, kaikenlaisia komplikaatioita. Kasvatukseen menee loputtomasti aikaa ja rahaa... Joten kannattaa miettiä kaksi kertaa, haluaako tehdä vammaisen lapsen, joka ei kasva "normaaliksi" aikuiseksi ja josta ei tule koskaan olemaan esimerkiksi apua vanhemmilleen, kun ovat vanhoja.

Ainiin, voihan vanhemmatkin kuolla ennen vanhoja päiviä, mikä on täällä joidenkin logiikalla hyvä syy tehdä vammaisia lapsia.

Jos kehitysvamma on vaikea, abortoi. On äärettömän raskasta huoltaa loppuelämä lasta, joka ei välttämättä tajua tästä maailmasta mitään. Vahtimatta ei voi jättää hetkeksikään ja koko ajan on hoidettava. Se myös katkeroittaa, kun näkee ettei lapsen elämä ole elämisen arvoista.

Minulla on lievästi kehitysvammainen, vaikeasti autistinen sisko. Syntyi normaalin näköisenä mutta henkinen kehitys pysähtyi kolme vuotiaana. Kirkuu jatkuvasti ja itkee usein. Koulua vaihtanut useita kertoja koska on kovin agressiivinen ja käy kaikkien kimppuun. Sekunniksikaan ei voi jättää vahtimatta. Tukea siskoni hoitoon tulee huimat 300e kuussa, jolla ei montaa terapiakäyntiä makseta. Parin kuukauden välein on myös laitoshoidossa 1-2 viikkoa, jossa etsitään sopivaa lääkitystä. Viimeksi tuli kotiin niin lääkittynä että ei pystynyt katsetta keskittämään eikä kävelemään suoraan. Kamalaa oli katsoa 13vuotiasta siinä tilassa :( Kunta tarjoaa jatkuvasti laitospaikkaa, mutta ei juuri muuta hoitoa. Laitokset ovat suurimmaksi osaksi kamalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aihe, seuraan. Minäkin olen sitä mieltä, että kehitysvammainen lapsi kannattaa abortoida. Lapsen tekeminen on iso uhraus, riski ja sijoitus. Keho ja aikaa kuluu, ja vammaisen lapsen kanssa ne kaikki menevät hukkaan. Mikään työ ei tee vammaisesta lapsesta tervettä. Lisäksi jos on ennestään tai tekee lisää lapsia, kehitysvammainen lapsi jumittaa koko perheen arkea ja menoja, koko elämänsä ajan, joka on ehkä kaiken lisäksi kivulias ja lyhyt. Jos lapsi on tarpeeksi vammainen, hän ei tule koskaan tekemään omia lapsia, ei kouluttaudu tai mene töihin, vaan joutuu laitokseen, kun vanhemmat eivät enää jaksa hoitaa - joten mitä järkeä? Harmillinen tapaus tietenkin. Tsemppiä sinulle, päätös on sinun, koska se on sinun kehosi ja sinä olisit se äiti. Mitä jos joudut yksinhuoltajaksi?

Eipä taida järkeä olla lasten hankinnassa ylipäätään. Lapsi voi kuolla nuorena tai elää pitkään vanhempiensa taakkana, hän ei ehkä tee omia lapsia, kouluttaudu tai mene töihin. Ja taatusti jumittaa perheen arkea ja menoja.

Totta, mutta yleensä terveet lapset kasvavat pois vanhempien jaloista pyörimästä ja tekevät jotain järkevää elämälleen. Tietenkin terveellekin lapselle voi tapahtua mitä vain kamalaa tai syystä tai toisesta olla hankkimatta tutkintoa tai työpaikkaa, tai vaikka kuolla nuorena, mutta sitä ei vielä raskaana ollessa tiedä. Kehitysvammaista lasta odottaessa taas tietää, että kyseessä on tyhjä arpa.

Mitä se tyhjä arpa sitten tarkoittaakaan... Tuntemani downit esimerkiksi tuovat vanhemmilleen huomattavasti enemmän iloa kuin tuntemani autistit, jotka ovat syntyneet "terveinä".

Mitä siitä, vaikka tuovatkin iloa? Vammainen on silti vammainen, ei omavarainen, itsenäisiin päätöksiin kykenevä ihminen. Koirakin tuo iloa omistajilleen. Mitä järkeä tieten tahtoen synnyttää vammainen lapsi?

En ole tuo aiempi kommentoija, mutta minun mielestäni kenenkään ihmisarvo ei määräydy itsenäisyyden tai muunkaan yleisen kyvykkyyden perusteella. Miten me ulkopuolisina voisimme koskaan tietää, kuinka rikas ja elähdyttävä vammaisen sisäinen kokemusmaailma voi olla? Jos itse kokee vanhempana omaavansa tarpeeksi voimavaroja ja tukiverkostoa vammaisen lapsen kasvattamiseen, niin ei siinä kenelläkään voi olla kompetenssia mennä sanomaan, ettei vammaisen lapsen synnyttämisessä ole järkeä. Pelottavan kylmiä ajatusmalleja täällä...

Olettaisin että vammaisiin kylmästi suhtautuvat katsovat ettei vammaisena eläminen ole elämisen arvoista. Esimerkiksi jos minä saisin vakavan aivovamman onnettomuudessa enkä enää kykenisi itsenäiseen elämään niin toivoisin että minut vain lopetettaisiin.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aihe, seuraan. Minäkin olen sitä mieltä, että kehitysvammainen lapsi kannattaa abortoida. Lapsen tekeminen on iso uhraus, riski ja sijoitus. Keho ja aikaa kuluu, ja vammaisen lapsen kanssa ne kaikki menevät hukkaan. Mikään työ ei tee vammaisesta lapsesta tervettä. Lisäksi jos on ennestään tai tekee lisää lapsia, kehitysvammainen lapsi jumittaa koko perheen arkea ja menoja, koko elämänsä ajan, joka on ehkä kaiken lisäksi kivulias ja lyhyt. Jos lapsi on tarpeeksi vammainen, hän ei tule koskaan tekemään omia lapsia, ei kouluttaudu tai mene töihin, vaan joutuu laitokseen, kun vanhemmat eivät enää jaksa hoitaa - joten mitä järkeä? Harmillinen tapaus tietenkin. Tsemppiä sinulle, päätös on sinun, koska se on sinun kehosi ja sinä olisit se äiti. Mitä jos joudut yksinhuoltajaksi?

Tähän kohtaan on pakko väittää vastaan ja todeta, että nimenomaan vammaisen lapsen kohdalla suurempi panostus = parempi lopputulos. Tervettä lapsesta ei tietenkään saa, mutta parhaassa tapauksessa hyvinkin itsenäisen, luovan ja ympäristöään ilostuttavan ihmisen kyllä. Pelottavaa tällainen hyötyajattelu muutenkin...

Mitä tulee itse aloitukseen, neuvoisin AP:ta kuuntelemaan omaa sisintään. Sukulaissuhteet ovat täysin toisarvoinen asia, sinun jaksamisesi ja elämänlaatusi sen sijaan on tärkeää. Jos tuntuu, että et ole valmis ottamaan haastetta vastaan, tiedät kyllä mitä tehdä. Paljon voimia jokatapauksessa, mihin lopputulokseen päädytkin!

Mitä pelottavaa ajatella hyötyä? Lapsen tekeminen tai tekemättä jättäminen on aina itsekäs teko, ihan sama päätyykö aborttiin tai synnyttämään mistä tahansa syystä. Raskaudesta tulee arpia, synnytyksessä mahdollisesti repeämiä, laskeumia, kaikenlaisia komplikaatioita. Kasvatukseen menee loputtomasti aikaa ja rahaa... Joten kannattaa miettiä kaksi kertaa, haluaako tehdä vammaisen lapsen, joka ei kasva "normaaliksi" aikuiseksi ja josta ei tule koskaan olemaan esimerkiksi apua vanhemmilleen, kun ovat vanhoja.

Ainiin, voihan vanhemmatkin kuolla ennen vanhoja päiviä, mikä on täällä joidenkin logiikalla hyvä syy tehdä vammaisia lapsia.

Sitä pelottavaa siinä on, että ihmisistä hyötyminen kuulostaa vähän narsistiselta. Ei pahalla, en sano tätä mitenkään henkilökohtaisesti sinua ajatellen, mutta minusta ihmisiin tulisi ensisijaisesti suhtautua jotenkin muuten kuin hyödykkeinä. Mutta minä olenkin tällainen humanisti, enkä tehnyt lastani sitä ajatellen, että saisin häneltä jatkossa apua yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aihe, seuraan. Minäkin olen sitä mieltä, että kehitysvammainen lapsi kannattaa abortoida. Lapsen tekeminen on iso uhraus, riski ja sijoitus. Keho ja aikaa kuluu, ja vammaisen lapsen kanssa ne kaikki menevät hukkaan. Mikään työ ei tee vammaisesta lapsesta tervettä. Lisäksi jos on ennestään tai tekee lisää lapsia, kehitysvammainen lapsi jumittaa koko perheen arkea ja menoja, koko elämänsä ajan, joka on ehkä kaiken lisäksi kivulias ja lyhyt. Jos lapsi on tarpeeksi vammainen, hän ei tule koskaan tekemään omia lapsia, ei kouluttaudu tai mene töihin, vaan joutuu laitokseen, kun vanhemmat eivät enää jaksa hoitaa - joten mitä järkeä? Harmillinen tapaus tietenkin. Tsemppiä sinulle, päätös on sinun, koska se on sinun kehosi ja sinä olisit se äiti. Mitä jos joudut yksinhuoltajaksi?

Eipä taida järkeä olla lasten hankinnassa ylipäätään. Lapsi voi kuolla nuorena tai elää pitkään vanhempiensa taakkana, hän ei ehkä tee omia lapsia, kouluttaudu tai mene töihin. Ja taatusti jumittaa perheen arkea ja menoja.

Totta, mutta yleensä terveet lapset kasvavat pois vanhempien jaloista pyörimästä ja tekevät jotain järkevää elämälleen. Tietenkin terveellekin lapselle voi tapahtua mitä vain kamalaa tai syystä tai toisesta olla hankkimatta tutkintoa tai työpaikkaa, tai vaikka kuolla nuorena, mutta sitä ei vielä raskaana ollessa tiedä. Kehitysvammaista lasta odottaessa taas tietää, että kyseessä on tyhjä arpa.

Mitä se tyhjä arpa sitten tarkoittaakaan... Tuntemani downit esimerkiksi tuovat vanhemmilleen huomattavasti enemmän iloa kuin tuntemani autistit, jotka ovat syntyneet "terveinä".

Mitä siitä, vaikka tuovatkin iloa? Vammainen on silti vammainen, ei omavarainen, itsenäisiin päätöksiin kykenevä ihminen. Koirakin tuo iloa omistajilleen. Mitä järkeä tieten tahtoen synnyttää vammainen lapsi?

En ole tuo aiempi kommentoija, mutta minun mielestäni kenenkään ihmisarvo ei määräydy itsenäisyyden tai muunkaan yleisen kyvykkyyden perusteella. Miten me ulkopuolisina voisimme koskaan tietää, kuinka rikas ja elähdyttävä vammaisen sisäinen kokemusmaailma voi olla? Jos itse kokee vanhempana omaavansa tarpeeksi voimavaroja ja tukiverkostoa vammaisen lapsen kasvattamiseen, niin ei siinä kenelläkään voi olla kompetenssia mennä sanomaan, ettei vammaisen lapsen synnyttämisessä ole järkeä. Pelottavan kylmiä ajatusmalleja täällä...

Olettaisin että vammaisiin kylmästi suhtautuvat katsovat ettei vammaisena eläminen ole elämisen arvoista. Esimerkiksi jos minä saisin vakavan aivovamman onnettomuudessa enkä enää kykenisi itsenäiseen elämään niin toivoisin että minut vain lopetettaisiin.

-eri

Niin, mutta tästä tullaankin tähän ongelmaan: Miten kukaan ulkopuolinen voi päättää, onko jonkun elämä elämisen arvoista? Tietysti selkeä kipu ja tuska on aivan eri asia, mutta esimerkiksi kehitysvammojen laaduissa on suurta eroa. Sitä en tietenkään ihmettele, jos haluaa pelata varman päälle, mutta miksi ei saisi ottaa riskiä ja toivoa, että siitä oman vammaisen lapsen elämästä tulisikin ihan hyvää? Lasten tekeminen kun on aina jonkinlainen riski, mitä tahansa voi mennä pieleen.

Me päätettiin heti, jos ultraäänessä näkyy vähänkin poikkeavaa, niin pois vaan. Kumpikaan ei halunnu vammaista lasta. Itsekästä varmaan monien mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Me päätettiin heti, jos ultraäänessä näkyy vähänkin poikkeavaa, niin pois vaan. Kumpikaan ei halunnu vammaista lasta. Itsekästä varmaan monien mielestä.

Ei se ole itsekästä tehdä aborttia jos tietää, ettei pysty eikä halua vammaista lasta kasvattaa. Se on vain realismia. Itsekästä sen sijaan on, että vaatisi kaikkia muitakin abortoimaan vammaiset lapsensa, koska "eihän niistä ole mitään hyötyä".

Mun ei tarvitsisi miettiä kahdesti, jos olisin raskaana ja sikiö olisi vammainen. Tekisin abortin. Itseni, mieheni sekä kantamani lapsen vuoksi. Riittävän monta "erityistä" tuttavapiirissä, joten tiedän että minusta ei moiseen olisi.

Vierailija kirjoitti:

Jos kehitysvamma on vaikea, abortoi. On äärettömän raskasta huoltaa loppuelämä lasta, joka ei välttämättä tajua tästä maailmasta mitään. Vahtimatta ei voi jättää hetkeksikään ja koko ajan on hoidettava. Se myös katkeroittaa, kun näkee ettei lapsen elämä ole elämisen arvoista.

Minulla on lievästi kehitysvammainen, vaikeasti autistinen sisko. Syntyi normaalin näköisenä mutta henkinen kehitys pysähtyi kolme vuotiaana. Kirkuu jatkuvasti ja itkee usein. Koulua vaihtanut useita kertoja koska on kovin agressiivinen ja käy kaikkien kimppuun. Sekunniksikaan ei voi jättää vahtimatta. Tukea siskoni hoitoon tulee huimat 300e kuussa, jolla ei montaa terapiakäyntiä makseta. Parin kuukauden välein on myös laitoshoidossa 1-2 viikkoa, jossa etsitään sopivaa lääkitystä. Viimeksi tuli kotiin niin lääkittynä että ei pystynyt katsetta keskittämään eikä kävelemään suoraan. Kamalaa oli katsoa 13vuotiasta siinä tilassa :( Kunta tarjoaa jatkuvasti laitospaikkaa, mutta ei juuri muuta hoitoa. Laitokset ovat suurimmaksi osaksi kamalia.

Oletteko kuulleet tutkimuksesta, jossa todettiin, että autismi johtuu suolistobakteerikannan epätasapainosta? Tästä tuli muistaakseni Ylellä dokumentti joskus. Kannattaa ottaa asiasta selvää! Voi nimittäin olla, että siskosi tilaa voitaisiin hyvinkin helpottaa hoitamalla suolistoa. Sitähän sanotaan nykyään, että suolisto on toiset aivot. Tutkijat ovat todenneet, että suoliston bakteerikannan epätasapaino voi laukaista monia muitakin sairauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kehitysvamma on vaikea, abortoi. On äärettömän raskasta huoltaa loppuelämä lasta, joka ei välttämättä tajua tästä maailmasta mitään. Vahtimatta ei voi jättää hetkeksikään ja koko ajan on hoidettava. Se myös katkeroittaa, kun näkee ettei lapsen elämä ole elämisen arvoista.

Minulla on lievästi kehitysvammainen, vaikeasti autistinen sisko. Syntyi normaalin näköisenä mutta henkinen kehitys pysähtyi kolme vuotiaana. Kirkuu jatkuvasti ja itkee usein. Koulua vaihtanut useita kertoja koska on kovin agressiivinen ja käy kaikkien kimppuun. Sekunniksikaan ei voi jättää vahtimatta. Tukea siskoni hoitoon tulee huimat 300e kuussa, jolla ei montaa terapiakäyntiä makseta. Parin kuukauden välein on myös laitoshoidossa 1-2 viikkoa, jossa etsitään sopivaa lääkitystä. Viimeksi tuli kotiin niin lääkittynä että ei pystynyt katsetta keskittämään eikä kävelemään suoraan. Kamalaa oli katsoa 13vuotiasta siinä tilassa :( Kunta tarjoaa jatkuvasti laitospaikkaa, mutta ei juuri muuta hoitoa. Laitokset ovat suurimmaksi osaksi kamalia.

Oletteko kuulleet tutkimuksesta, jossa todettiin, että autismi johtuu suolistobakteerikannan epätasapainosta? Tästä tuli muistaakseni Ylellä dokumentti joskus. Kannattaa ottaa asiasta selvää! Voi nimittäin olla, että siskosi tilaa voitaisiin hyvinkin helpottaa hoitamalla suolistoa. Sitähän sanotaan nykyään, että suolisto on toiset aivot. Tutkijat ovat todenneet, että suoliston bakteerikannan epätasapaino voi laukaista monia muitakin sairauksia.

Pitääpä tutkia asiaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostava aihe, seuraan. Minäkin olen sitä mieltä, että kehitysvammainen lapsi kannattaa abortoida. Lapsen tekeminen on iso uhraus, riski ja sijoitus. Keho ja aikaa kuluu, ja vammaisen lapsen kanssa ne kaikki menevät hukkaan. Mikään työ ei tee vammaisesta lapsesta tervettä. Lisäksi jos on ennestään tai tekee lisää lapsia, kehitysvammainen lapsi jumittaa koko perheen arkea ja menoja, koko elämänsä ajan, joka on ehkä kaiken lisäksi kivulias ja lyhyt. Jos lapsi on tarpeeksi vammainen, hän ei tule koskaan tekemään omia lapsia, ei kouluttaudu tai mene töihin, vaan joutuu laitokseen, kun vanhemmat eivät enää jaksa hoitaa - joten mitä järkeä? Harmillinen tapaus tietenkin. Tsemppiä sinulle, päätös on sinun, koska se on sinun kehosi ja sinä olisit se äiti. Mitä jos joudut yksinhuoltajaksi?

Eipä taida järkeä olla lasten hankinnassa ylipäätään. Lapsi voi kuolla nuorena tai elää pitkään vanhempiensa taakkana, hän ei ehkä tee omia lapsia, kouluttaudu tai mene töihin. Ja taatusti jumittaa perheen arkea ja menoja.

Totta, mutta yleensä terveet lapset kasvavat pois vanhempien jaloista pyörimästä ja tekevät jotain järkevää elämälleen. Tietenkin terveellekin lapselle voi tapahtua mitä vain kamalaa tai syystä tai toisesta olla hankkimatta tutkintoa tai työpaikkaa, tai vaikka kuolla nuorena, mutta sitä ei vielä raskaana ollessa tiedä. Kehitysvammaista lasta odottaessa taas tietää, että kyseessä on tyhjä arpa.

Kauhea arvomaailma sinulla. Että ihminen voi olla tyhjä arpa.

Älä nyt ainakaan miehen mieliksi sitä pidä kun sinähän sen lopulta joudut hoitamaan.

Äitini ystävän lapsi on down. Lapsi kun syntyi, mies lähti. Laitoshoitoa ei ole pienessä kunnassa, äidin koko elämä on mennyt lapsen kanssa, ei mitään omaa.

Meillä on autistinen lapsi ja meille tietenkin rakas

Ei yhtään tiedetä miten lapselle käy 10 v päästä kuin oppivelvollisuus loppuu.

Rankkaa.

Tee miten näet parhaaksi ja jos mies jättää, se on hänen asiansa

Vammaisen lapsen kanssa oma elämä menee hoitamiseen omaa lastaan.

Jos haluaa raskaan ja vaikean elämän, niin pidä lapsi. Tottakai lapsi antaa paljon iloa ja hyvää, mutta elämä on raskasta.

Oma lapseni on kehitysvammainen. Hauska, ihana oma persoonansa ja rakastan häntä todella paljon. Mutta vittu vieköön että elämä on raskasta. Oppii hitaasti, jos oppii edes. Huolta kymmenen kertaa enemmän kuin normaalin kanssa. 

Sijassasi hankkisin abortin ilman muuta. Aivan kaikkien kannalta se on paras ratkaisu.

Sitä vaan, että pidä pääsi tässä asiassa. Onhan lapsi myös miehen, mutta niin se vaan menee, että äidin vastuulle se vammainen lapsi jää. Varmasti lapsi olisi rakas, mutta eipä itsestä olis uhraamaan koko elämää omaishoitajana olemiseen. Onhan laitoksiakin, mutta wn isko, että kovin monella on laitoksessa aidosti elämisen arvoinen elämä.