Villkaiden lasten äidit huom! Miten saa lapsen tottelemaan?
Siis ihan oikeasti...Luin tuota tukistuskeskustelua ja itse olen kyllä kokeillut kaikki... tukistanut, huutanut ja nipannut, mutta tuloksetta. Jäähyt, uhkailut ja totetutukset yms. ei auta. Järkevä puhe ei auta...touhu loppuu siinä vaiheessa vasta kun lasta oikeasti sattuuu riehumisen lomassa, kun mikään käsky ei ole mennyt perille. Lapsi vain nauraa päin naamaa tai jatkaa riehumistaan. Meillä varmaan pitäisi köyttää lapsi kiinni johonkin, että pysyisi paikallaan ja sitten yrittää sanoa nätisti. Itse olen kyllä ihan kertakaikkisen puhki, kun kukaan ei usko mitään. Kun ei hyvällä usko niin ollaan koitettu uhkakeinoja, mutta ei mistään ole mitään apua. Eikä tästä kehusysteemistä pidemmän päälle...
SIIS MITEN IHMEESSÄ TEIDÄN LAPSET TOTTELEE?
Kommentit (4)
Hänelle annettu vastuu. Ja hirveän paljon tekemistä. Meillä lapsi hoitaa lemmikkejä, kotia, pihaa.. kaupassa hakee kaikki tavarat mihin yltää (muistaa ostoslistatkin ulkoa) ja pakkaa sen minkä mahtuu omiin rattaisiinsa, jotka on luonnollisesti ITSE hakenut, laittaa ne hihnalle ja nykyään on ruvennut pakkaamaankin ja tietty vie ne kärrit pois. Ruokaa laitellaan yhdessä. Ja lapsi tosiaan siis laittaa - ei auta, tai leiki. Laittaa mausteita, jauhoja, sekoittaa, pursottelee siskonmakkarat keittoon sopiviksi palasiksi ja laskee varovasti kiehuvaan veteen kauhalla..
Siis tekee aivan mitä vain. Tuppaa vaan oppimaan ja kehittymään niin hitsin kovaa vauhtia, että ei sitten aina tule heti tajuttua, jos rupeaa sotimaan, että mistä kenkä puristaa - ja sitten taas lisää haasteita ja vastua jakamaan. Ja paljon paljon, kiitoksia, kehuja ja pusuja.
Kun lapsella on kädet täynnä hommissa, sopivasti leikkikavereita (tämä leikkikavereiden löytäminen meillä päin suurin ongelma), allergiat etc. suht kurissa, niin eihän se välttämättä edes muista uhmata/riehua. Ja ehkä sitten niissä kriisitilanteissa kuunteleekin järkeä (tai sitten ei).
Näin se parhaimmillaan sujuu ; ) mutta käytännössä hän se ei aina näin mene..
Ainiin, meidän muksun pitää ainakin saada olla päivässä (yleensä) useita tunteja ulkona remuamassa - rauhoittaa kummasti. Kuten myös kylvyt ja saunomiset, musiikki, tanssi etc. Nyt on innostunut ihan aivan hirveästi palapeleistään ja käyttää niitä terapianaan.
Mutta muksu tosiaan tosi, tosi. tosi vilkas. Väsyttää kaiken ikäiset lapset (laumankin) leikkikavereita, kuten myös aikuiset ihmiset mennen tullen. Meillä viikonloppuna oli isovanhemmat täällä, kun isi oli matkoilla ja vähän muita muksujakin näki. Ja kaikki muut olivat kuitti, kun muksu sen kun vaan mennä porhalsi muiden muksujen ja joidenkin aikuistenkin ihmisten painuessa päiväunille.
Jos yhtään samantyyppinen muksu.. toivottelen kovasti tsemppiä!Ainiin, tuo täyttää kuukauden päästä 3v. aina ollut tuollainen menijä..
- Tiina -
tietysti siinä sitten isompi jää välillä huomiotta, kun kaikki huomio tuntuu menevän siihen, että vahtaa pienempää ettei mitään sattuisi. Itse yllätyin eilen tajutessani, että isompi (kohta kolme) laittoi tosi hienosti ruokalusikat, voiveitset ja haarukat laatikkoot omille paikoillleen ja oli siitä tosi ylpeä, että hän pystyi auttamaan. Siinä sitten huokaisin mielessäni, että kohtahan ne jo varmaan imuroikin äitin puolesta =)
Suosittelen tuota Teenan konstia, että tekemistä vain lapselle. Ikävaiheen mukaan pienikin auttaa tai " auttaa" kotitöissä, kantaa ja järjestelee tavaroita ja pyörii jaloissa. Ihme kaveri tosiaan meilläkin, kun sitä vauhtia riittää aamusta iltaan, ulkoilukaan ei tunnu paljon hidastavan (mutta ulkoilun puutteen kyllä huomaa, esim. nyt kovilla pakkasilla oltiin yksi vkonloppu kokonaan sisällä ja mökkihöperyydeksi meni). Ollaan kyllä helisemässä, mutta onneksi lapsi on aivan rakastettava luonne. Aurinkoinen ja tyytyväinen ja hoksaavainen, mutta vauhdikas. Totta kai hän välillä keksii kaiken maailman temppuja esim. kiipeämisen ja puremisen alalla, mutta pitää vain kieltää ja nostaa pois ja kieltää ja keksiä jotain muuta tilalle...
Tämän hetken kotityöhitti muuten on tiskaaminen. Meillä käytetään paljon muoviastioita, jotka eivät hetkessä hajoa, ja isä/äiti tiskaa sitten salassa ne vaarin perintökonjakkilasit. (Taidetaan olla kyllä viimeinen lapsiperhe Suomessa, jolla ei ole tiskikonetta, joten en tiedä, auttaako tämä vinkki ketään.)
Eli meillä on sisaruskateutta ilmassa kun vauva tuli taloon.
Se on aiheuttanut ylivilkastumista 2v esikoisessamme.
Ja ratkaisuna sylittelyä, huomiota, ja pakotan syömään ruokaa, nälkäisenä ja väsyneenä riehuu enempi... ja en koitakaan komentaa kovasti kun ei se auta. Paremmin auttaa kun kieltää kerran ja ohjaa huomion johonkin toisaalle... helposti sanottu kuin tehty tietysti. Välillä meilläkin huutaa sekä lapsi että äiti...
Ja jäähylle menee kaikki lelut joita heitellään, ja koti mahd. turvalliseksi... ja toisia ei tönitä ja. koitan ottaa lapsen mukaan hommiin aina ku mahdollista et oppii ja se on kivaa.. riehunta unohtuu...