Minkä ikäisenä teidän lapset kulkeneet yksin koulumatkat?
Meillä oli koulun toivomus että heti 1 lk.n alkuun annettaisi lapsen kulkea yksin matkat. Olen ihan kauhuissani enkä uskalla edelleenkään päästää ekaluokkalaista. Matkaa lähes 3km, isoja tienylityksiä, pahin ammattikoulun piha jossa risteyksessä kaahaa niin mopopojat kuin traktoritkin. Lisäksi meiltä ensimmäinen kilometri sellaista aluetta jossa ei liiku juuri ketään eikä ole taloja, se pätkä huolettaa ehkä eniten.
Lapsi itse haluaisi jo kulkea ja kaikki luokkakaverit kulkee yksin. Ovat kuulemma ihmetelleet kun äiti vielä saattaa. (Olen tosin jättänyt n. 200m päähän). Lapselle tuntuu että olisi tärkeä juttu mennä itse.
Eli nyt kaipailisin kokemuksia. Päästäisittekö te? Missä iässä teidän lapset saanut kulkea yksin, mikä matka?
Kommentit (11)
Meillä myös ekalta luokalta, olen kyllä mennyt välillä vastaan koulun loppuessa ja lapsi ainakin ollut vain mielissään ja kotimatkalla on hyvä ollut kertoa mitä kaikkea koulussa on tehty.
Ekalla kulki vuorobussilla kouluun, tokalla vaihtoi koulua (valmistui uusi ihan viereen) ja kulki sinne alusta asti itse. Vain parina ekana päivänä ekaluokalla saatettiin, että osaa jäädä oikealla pysäkillä.
Jos olet siinä tilanteessa että voit päivittäin lapsesi saattaa kouluun niin onnittelut! Itsellä työvuorot eivät anna periksi, joten kesällä treenasimme kouluunmenoa käymällä lähes päivittäin kirjastossa, keinumassa koulun pihalla tai jäätelöllä että reitti tulisi tutuksi. Lapsi kulki alusta asti kouluun yksin, koulumatka 2km.
Saata se eka km vaa jos helpottas oloas, lapsenkin oloa helpottas ainaki kun ei tuu nolo mutsi aina koululle, sitähä aletaan vielä kiusaan, SINUN takiasi.
Ekalta ja alusta saakka meilläkin. Koulumatkat ovat olleet suht lyhyitä.
Nyt nuorimmainen sanoi, kun tuosta ekaluokasta on jo useampi vuosi, että pelkäsi kamalasti koulumatkalla naapurin 24/7 pihassa haukkuvaa koiraa. Siksi oli kulkenut kuulemma usein toisten naapureiden takapihojen poikki kouluun (oamkotialue)! Joskus naapuruston kotiäiti oli saatellut itkevän tytön kouluun. Tästäkin kuulin vasta nyt, vuosien jälkeen. Tuolloin, kysyttäessä, kaikki oli mennyt ihan hienosti. Missään vaiheessa ei silloin puhunut mistään pelkäämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet siinä tilanteessa että voit päivittäin lapsesi saattaa kouluun niin onnittelut! Itsellä työvuorot eivät anna periksi, joten kesällä treenasimme kouluunmenoa käymällä lähes päivittäin kirjastossa, keinumassa koulun pihalla tai jäätelöllä että reitti tulisi tutuksi. Lapsi kulki alusta asti kouluun yksin, koulumatka 2km.
Sehän tässä pahalta tuntuisikin jos lapselle jotain sattuisi, niin ajattelisin että kotona minä vain makasin vaikka olisin voinut saattaakin.
Mutta toinen puoli asiasta on se että lapsen kaverit saa liikkua jo melko vapaasti pitkiäkin matkoja mutta meillä eletään vielä täysin suojattua elämää, pitäisi antaa sopivasti löysää mutta tuo koulumatka tuntuu kieltämättä paljolta. ( Juuri alkoi saada omin luvin kulkea 200m päähän leikkikentälle. 😃)
Ap
Siis heti ekalta tietysti!
Me vanhemmat ollaan töissä.
Ekalta. Esikoinen 7 nuorempi 6. Meiltä koululle nn. 1 km, kaksi tienylitystä.
Jos se sun lapses on normaali älyllä varustettu, niin anna mennä. Ei herranen aika..
Teet karhunpalveluksen jos paapot liian kauan.
Kai sä ymmärrät ettei lapsia voi suojella kokoaikaa? Mäkin itkin kun esikoinen lähti Ekalle, matkaa vajaa 2 km, koska nyt en enää voisi suojella lasta. Pitää vaan luottaa että lapsi osaa. Aina ei kyllä osaa mutta tekee kuitenkin ja hengissä ollaan selvitty.
Ekalta asti. On se noloa jos äiti saattaa. Tosin ottaisin kumpaankin kouluun yhteyttä mopoista ja traktoreista.