ns. POLIKLIININEN synnytys. Onko kellään kokemuksia?
Odotan neljättä lasta (vielä aivan alkumetreillä), mutta jo nyt mielessä itää ajatus, että jos kaikki menee hyvin ja lokakuussa synnytän täysiaikainen, hyväkuntoisen lapsen, niin haluaisin mahdollisimman lyhyen sairaalassaoloajan.
Onko kenelläkään kokemuksia siitä, että olisi lähtenyt jo samalle päivälle kotiin, kun vauva on syntynyt?
Tuliko mitään ongelmia, miten hoitohenkiläkunta / neuvola suhtautui asiaan?
Minulla kaikki synnytykset olleet helppoja ja esikoista lukuunottamatta vauvatkin olleet hyväkuntoisia jne.
Kommentit (4)
Mulla 4kk. sitten Jorvista tällainen kokemus...
Vauva syntyi pari viikkoa etuajassa, lauantai-aamuna. Kotiin lähdin sunnuntaina klo.15 eli reilun vuorokauden olin sairaalassa.
Olin vielä lauantai-iltana veritiputuksessa, eikä se silti kotiin pääsyä estänyt.
Vauvan " ennenaikaisuus" sen sijaan meinasi siirtää kotiin pääsyä.
Olin kyllä aika poikki, koska kotona oli kuitenkin esikoinen vaatimustensa kanssa,enkä ole sen tyyppinen ihminen, joka paljon lepäilee jos jotain tekemistä on. Ja kotonahan sitä riittää :)
Ens kerralla olen kyllä pisempään sairaalassa.
Salissa kysyin asiaa kätilöltä, sanoi että vähintään 6 tuntia pitävät siellä. Ei ollut mitenkään vastaan asiaa. Tämä Kättärillä viime toukokuussa. Suunnitelmani sitten muuttuivat kun vauva syntyikin kiireellisellä sektiolla, ja jouduin homehtumaan siellä 2½ vrk.
Kuopus syntyi aamukuudelta ja kotiin lähdettiin saman päivän illansuussa. Sairaalassa oli tarkka lista siitä, mitä kriteereitä sekä äidin että vauvan tulee täyttää, jotta polikliininen synnytys on mahdollista.
Me kävimme myös ylimääräisessä lääkärintarkastuksessa (sekä äiti että vauva) ennen kotiutumista ja vielä sitten erikseen uudestaan kotoa käsin lääkärintarkastuksessa, joka vastaa normaalia tokan päivän tarkastusta calmetointeineen yms.
Ihan automaattisesti tuo ei kyllä onnistunut, ja vähän kummajaisena taidettiin pitää kun heti kotiin halusi :) Mutta ihan hyvin kaikki meni ja ainahan sitä voi soittaa sairaalaan jos tulee jotain. Henkilökohtaisesti inhoan sairaalamiljöötä. En saa syötyö enkä nukuttua, joten taatusti vähästressinen kotiympäristö oli terveellisempi sekä äidille että vauvalle :)
Meillä kyseessä oli kolmas lapsi. Kaikki synnytykset ovat menneet hyvin ja olen aiemmissa synnytyksissä ollut sairaalassa 1,5-2 vrk.
...mutta kuitenkin, tässä jotain.
Neuvola ja sairaala suhtautui ihan hyvin, en muista mitään negatiivista.
Esikoinen oli juuri vuoden täyttänyt, joten en halunnut hänestä olla erossa montaa yötä. Lisäksi meinasin tulla esikoisen kanssa hulluksi osastolla kun en osannut nukkua, joten kaipasin " pehmeämpää" alkua oman kodin rauhassa.
Varasuunnitelma kannattaa ehdottomasti olla, koska varmaa ei ole, onnistuuko heti kotiin lähtö - esim. voi joutua toimenpiteeseen (imukuppi, sektio...) jolloin ei pääse heti kotiin.
Meillä sattui lapsi syntymään aamulla, joten saimme koko päivän olla synnytysosastolla lepäilemässä yhdessä tyhjässä lepohuoneessa, ja päättää sitten milloin lähemme kotiin, tai haluammeko sittenkin siirtyä osastolle. Illansuussa n. kuuden aikaan lähdettiin sitten kotiin.
Eli ajoituskin oli tosi ideaali - ehti vähän tunnustella oloaan päivän mittaan eikä tarvinnut heti parin tunnin päästä synnytyksestä olla jo lähtövalmiina.
Jos lapsi syntyy ihan illalla, voi olla mukavampi kuitenkin siirtyä osastolle ja toivoa sitten siellä pikaista kotiinpääsyä.
Kotona tietysti kannattaa olla valmisteluja tehtynä, eli mahd. valmiina asioita vauvaa varten laitettuna. Mies toivon mukaan voi pitää isyysloman tai saat jonkun muun auttamaan alkuun!
Kannattaa varautua siihenkin, että välttämättä kotona ei esim. nuku yhtään paremmin - hormonit sen tekee. Olo voi olla väsynyt, heikko ja hutera. Mutta silti koin itse olevani heti jotenkin " terveempi" , kun sain olla omissa ympyröissä ja omissa vaatteissa.
Vauvaa käytiin näyttämässä sitten lääkärin rutiinitarkastuksessa polilla muutaman päivän ikäisenä, ja sitten neuvolassa.
Ai niin, ainoa huono puoli oli, että MUN vointia ei kukaan katsonut (esim. sairaalassa käydessä kun oli vauvan lääkärintarkastus), tietysti mua mietitytti esim. paraneeko repeämähaava kunnolla jne.
Vasta neuvolassa n. viikon päästä terkkari sitten kurkkasi sinnekin ja oli ensimmäinen joka tiedusteli miten MINÄ voin :-).
Eli kannattaa varautua ottamaaan vastuuta omasta voinnistaan (tokihan järkevä ihminen osaa lääkäriin hakeutua jos oikeasti tuntee ettei ole kunnossa, mutta tosiaan kukaan ei ole " paapomassa" ja huolehtimassa/ei voin noin vaan kysyä asioista, niin kuin ehkä synnärin lapsivuodeosastolla.)