Minkä ikäinen on nuorin lapsesi kun,

What?

En muista. Lapset ovat jo koululaisia. Sen muistan, että esikoisen äitinä oli kaikista vaikeinta. Kaksi seuraavaa olivat helppoja vauvoja.

Tahdon sanoa, että aina ei ole helpointa olla yhden lapsen perheenäkään. Uskalsin sentään saada lisää lapsia ja kävi niinkuin arvelinkin, että sisaruksista onkin apua toistensa kasvatuksessa. Edelleen esikoinen on se vaikein persoona, mutta olen oppinut järjestämään hänelle niin paljon liikunnallisia harrastuksia, joista hän pitääkin, että ei jää paljoa aikaa ja purkautumatonta energiaa olla vaikea. Liikunta kasvattaa kurinalaisuuttakin. Esikoinen vaatii täyttä huomiota itselleen ja saakin sitä silloin kun on aikaa vain hänelle. Kukin perhe järjestää asiansa parhaaksi katsomallaan tavalla. Elämä on varsin helppoa, kun yhdelläkään lapsella ei ole mitään isompia ongelmia, mutta omistautumista vanhemmuus vaatii.

No esikoinen on muuttanut kotoa jo 5 vuotta sitten, asuu nyt ulkomailla opiskelemassa vielä vajaan vuoden (22v) Nuorimmaiset aloittivat koulun, ovat 7v. poikia. Kun esikoistytär meni kouluun oli helppoa elämää kun oli vain yksi lapsi, itse olin yksinyrittäjä ja yh, miesystäväni (tuleva aviomieheni) asui vielä eri paikkakunnalla kuin me. Mitään ongelmaa ei ole koskaan tyttären kanssa elämisessä ollut, hänen isänsä (alkoholisti) oli se joka tuotti ongelmia ja sen takia en sitten hänen kanssaan elämää jatkanutkaan.

Kun lapsi alkaa pärjäämään yksin kotona, ei juurikaan tarvitse menemisiään enää rajoittaa, joten kyllähän tässä alkaa elämä olla helppoa taas, ja kyllä tyttärestä oli apua silloin kun pojat oli pieniä, tytär kun oli silloin jo lähes aikuinen.

Kyllä kai se vaikuttaa minkälaiset luonteet perheen jäsenillä on, siihen että miten sujuvaa elämä yleensäkin on, oli pieniä lapsia tai ei. Yleensähän suurimpia ongelmia lasten kanssa tuo se että lasten ikäerot on liian pieniä, he joutuvat taistelemaan paikastaan perheessä. Kaksosten kanssa on helpompaa koska he ovat tasavertaisia aina, ja ovat tottuneet siihen.

Mun ekaluokkalainen ei halua olla yksin kotona. Ja jos hetken on, niin pitää olla jatkuvasti puhelimen ääressä. En koe vielä sellaista vapautta omien menojeni suhteen. Miten muiden perheissä?

Itsestäni tuntuu, että yhtä sutinaa aina vain, oli minkä ikäisiä hyvänsä.

Mulla on siis kolme lasta. olen vain miettinyt, että kun ovat jo isompia ja kuitenkin on aina jotain touhua ja tohinaa. Teenköhän jotain liikaa tai liian vähän? Ap

Sen vaan yhtäkkiä huomaa, että alkaa hieman helpottaa. Tosin meillä teini-ikä toi jonkun kohdalla vastaavasti isompia huolia ja murheita.

Pienet ala-asteikäiset eivät ole meillä mielellään jäneet yksin kotiin mutta tuota jäämistä on helpottanut juuri isompien sisarusten läsnäolo. 

Helppoa kait se on aina vaikka herään 5 kertaa yössä.

Up

Meillä on yksi lapsi, hän on nyt 2,5 vuotias. Viime aikoina on alkanut tuntua, että arki olisi helpompaa ja sujuvampaa. Lapsilukumme jää yhteen, tähän ainokaiseemme :) Koen, että pikkulapsiaika oli todella rankkaa (refluksi, allergioita...). Haluan nauttia elämästä tämän yhden kanssa ja juuri nyt meillä alkaa hieman helpottaa. Lapsi osaa jo melko hyvin puhua tai ainakin siten, että itse ymmärrän häntä. Käy itse vessassa (potalla) ja nukkuu jo hieman paremmin. 

Meillä on helppoa nyt, kun ainoa on 3-vuotias. Nautin siitä, että hän on vielä pieni ja tarvitsee meitä. Toisaalta hän on jo niin iso, että hoitaa vessahommat, syömisen ja pukemiseen itse. Osaa leikkiä itsekseen, mutta toisaalta jaksaa keskittyä jo lautapeleihin, joita pelaamme yhdessä. Lapsi on muutenkin todella helppo eikä uhmaa ole ollut nimeksikään(teini-iässä sitten varmaan räjähtää). Ensimmäiset kolme vuotta olivat ihan kamalia, koska en viihtynyt kotiäitinä. Nyt kun lapsi on päiväkodissa, jossa viihtyy ja minä olen töissä, on elämä paljon helpompaa.

Vaikeinta oli kun lapset olivat 0, 2 ja 5. Alkoi helpottaa kun kuopus oli kolmen ja pääsin taas täysillä töihin. Isä on aina osallistunut tasavertaisesti lasten hoitoon. Vaikeimpina aikoinakin lapsista on aina ollut enmmän iloa kuin vaikeutta. Nyt esikoinen on lukiossa ja kotona riehuu murrosiän myrskyt. :)

Minkä ikäisiä on ne isot lapset? Helpponeeko kaikki kun lapset kasvat? Ap

Mutta jos on useampi isokin voi olla sutinaa kotona. Se isous ei pelkästään rauhoita tilannetta. Meillä on nuori ekalla, ja on hänessäkin huolehtimista, vaikka iso jo on.

Tuo ikä kysymys lienee kovin häilyvä.

Jotkut pitää isoina niitä, joita osa pieninä.

No, tietenkin sitä jotain puuhaa aina lasten kanssa on.

Minä siis vain mietin, että kokeeko muut äidit sellaista riittämättömyyttä? Ap

Jos sä vain liikaa pyörit kotisi ympärillä?

Juuh,mistä sitä tietää?Mulla on ihan hauskaa näin että saapi tuo viideskin tulla.Et katsotaan koska "helpottaa" ja pääsee palkkatöihin kokopäiväisesti (kun se on se helpotus?)