En osaa heittäytyä mihinkään

Onko ketään, jolla olisi samaa vikaa?

Ap

Minullakin säilyy kontrolli ja tietoisuus itsestä koko ajan, mutta en ole ajatellut, että se olisi ongelma. Miten sinä huomasit heittäytymättömyytesi ongelmaksi?

Vierailija kirjoitti:

Minullakin säilyy kontrolli ja tietoisuus itsestä koko ajan, mutta en ole ajatellut, että se olisi ongelma. Miten sinä huomasit heittäytymättömyytesi ongelmaksi?

Mun mielestä se on ahdistavaa, kun on jatkuvasti tietoinen kaikesta ja tarkkailee itseään. Ei pysty keskittymään siihen, mitä tekee. Ja seksi tuntuu jotenkin väkinäiseltä.

Ap

Mulla on sama ongelma.

Olen ollut mieheni kanssa 20 vuotta ja ekat 10 vuotta olin hyvin estoton, tosin muualla en osannut heittäytyä. Nyt se sama estoisuus hiipinyt meidän parisuhteeseen ja mietin miksi tarvitsen alkoholia ollakseni oma itseni? En edes käytä sitä kovin usein, joten mistään riippuvuudestakaan ei ole kyse.

Mulla on sama juttu ton seksin kanssa. Ja lisäksi (en tiedä onko tämä samaan asiaan liittyvää vai ei), yksin ollessani tykkään tanssia ja laulaa yms. mutta muiden seurassa en pysty. En, vaikka kyseessä olisi lähimmät ja rakkaimmat ihmiset minulle. En vain pysty heittäytymään. Baarissakin tanssin semmoista hyvin hissukkamaista tanssia josta syystä en tykkää edes käydä tanssimassa koska en vain osaa nauttia muiden katseiden alla olemisesta.

Oletteko koskaan nro 4 ja 5 pohtineet, voisiko tätä itsetarkkailua jotenkin purkaa?

Ap

Olen pohtinut, mutta en ole löytänyt ratkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan nro 4 ja 5 pohtineet, voisiko tätä itsetarkkailua jotenkin purkaa?

Ap

Päihteillä. Mutta sitten seuraavana päivänä hävettää koska olen päästänyt irti kontrollista.

-5

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan nro 4 ja 5 pohtineet, voisiko tätä itsetarkkailua jotenkin purkaa?

Ap

Päihteillä. Mutta sitten seuraavana päivänä hävettää koska olen päästänyt irti kontrollista.

-5

Mä ajattelen enemmän sellaista pysyvää muutosta. Mullakin kyllä päihteet auttaa asiaa, mutta en tykkää mistään hirveästä humalasta, koska musta tuntuu pahalta se kontrollin menettäminen - tämä on ehkä enemmän hyvä kuin huono asia. Harvoin tötöilen alkoholin takia, joten en kauheasti morkkistele, mutta alkoholi kyllä vähentää just sitä itsetarkkailua, saa olla rennommin ja vapaammin. Käytän kannabista tosi harvoin, ja sehän taas lisää tietynlaista itsetarkkailua, mutta se on jotenkin armollisempaa ja tuntuu ihan hyvältä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko koskaan nro 4 ja 5 pohtineet, voisiko tätä itsetarkkailua jotenkin purkaa?

Ap

Päihteillä. Mutta sitten seuraavana päivänä hävettää koska olen päästänyt irti kontrollista.

-5

Mä ajattelen enemmän sellaista pysyvää muutosta. Mullakin kyllä päihteet auttaa asiaa, mutta en tykkää mistään hirveästä humalasta, koska musta tuntuu pahalta se kontrollin menettäminen - tämä on ehkä enemmän hyvä kuin huono asia. Harvoin tötöilen alkoholin takia, joten en kauheasti morkkistele, mutta alkoholi kyllä vähentää just sitä itsetarkkailua, saa olla rennommin ja vapaammin. Käytän kannabista tosi harvoin, ja sehän taas lisää tietynlaista itsetarkkailua, mutta se on jotenkin armollisempaa ja tuntuu ihan hyvältä.

Ap

Mulla taas kannabis ei tunnu missään. Sauhuttelemalla vedän kyllä ihan kunnolla henkeen niin että alkaa jopa yskittää, mutta vaikutuksia ei tunnu missään vaikka polttaisin koko jointin tai bluntin. Kannabiskeksejäkin olen syönyt, mutta siinäkään en huomaa mitään vaikutusta. Sori ohis.

-5

Vanha ketju mutta kirjoitan silti kun samojen ongelmien kanssa olen. Mä olin nuorempana tosi huomiohakuinen, ärsyttävä ja aikamoinen kusipää Jossain teinariajan keskipaikkeilla osasin vähän jo positiivisestikin hassutella mutta se jotenki katosi ja iski masikset. Tosta on vuosia mutta masisten jälkeen jäykkyys jäi. En jotenkin saa sellaista pilkettä mistään kovin helposti, tiettyjen ystävien kanssa välillä tulee hetkittäisiä heittäytymisiä mutta muuten menee tosi pitkälti suorittamalla. Sapettaa nykyään usein tosi paljon koska koen olevani pohjimmiltani aika tunteva persoona joka haluaa vahvan yhteyden itseen ja muihin. Lähinnä osaan olla kuitenkin vaan hemmetin yrmeä, perseeseen ammutun karhun näköinen. Ikää alkaa olla jo ja tästä tasapaksuudesta on alkanu tulla vakio. Mustaa huumoria onneksi löytyy, muuten oisin ihan prkleen pulassa. Mutta alkaa olla jo jotenkin kylmä ja tosi tyhjä olo tän kanssa. Oon kasvanu ympäristössä missä en oo saanut pahemmin näyttää tunteita tai olla oma itseni, siihen päälle oon kasvuiässä sitten purkanut kaiken kuran muiden niskaan. Tota en oo enää about kahteen vuosikymmeneen tehny ja nykyään on ystäviä, läheisiä ja periaatteessa kaikki hyvin. Kuitenkin tää tyhjä ja irrallinen olo ja heittäytymiskyvyttömyys sekä jotenkin tunne, etten saa muodostettua tarpeeksi vahvoja yhteyksiä, rassaa ihan perkeleesti. Tsemppiä kaikille jotka kokee mitään samanlaista