Onnellinen pitkä suhde - tiedätkö monia?

Älä viitsi. Lähes kaikki tuntemani yli 15v yhdessä olleet ovat onnellisia.

Mä tiedän. Ne on niin pusipusi hanipöö vieläkin. On oma talo ja koira ja kolme lasta. Aivan ihanaa❤ Paitsi että, mies pettää aina työmatkoillaan...

Vaikea sanoa muistya kuin itsestäni, ja omasta suhteesta.

Jos tarkoitat paria, joka olisi ollut onnellinen koko pitkän suhteensa ajan, niin tuskin löytyy. Tai riippuu tietysti, miten onnellisuuden määrittää. Itse olen koko pitkän suhteemme ajan ollut vähintäänkin tyytyväinen siihen, että olen juuri hänen kanssaan. Välillä tosin on oltu suunnilleen kämppis-tasolla, mutta sitten taas rakastuimme uudestaan. Tällä hetkellä mennään yhden jälleenrakastumisvaiheen jälkimainingeissa, eli ollaan onnellisia juuri nyt.

Meillä on muutamia pitkässä suhteessa olevia kaveripariskuntia, ja kyllä jokaisesta näkee, että on niitä etäisempiä, viileämpiä kausia, ja sitten taas uudelleen rakastumisia. Mutta on niitäkin, jotka ovat eronneet yli 15 tai jopa 30 vuoden jälkeenkin. Eli ei tässä voi milloinkaan tuudittautua siihen, etteikö jotain ikävää voisi tapahtua.

Mun vanhemmat ovat olleet yhdessä yli 40 vuotta ja edelleen todella onnellisia. 

Miehen isovanhempien onnellinen avioliitto päättyi mummin kuolemaan 66 yhteisen vuoden jälkeen

Minä ja mieheni olemme olleet yhdessa 20 vuotta ja edelleen onnellisia

Lisäksi kaveripariskunnista ainakin 12 paria ovat olleet yhdessä 15-25 vuotta ja ainakin omiin silmiini näyttävät onnellisilta. Eihän sitä tietenkään voi ikinä tietää mitä toisten suhteissa tapahtuu.

Me ainakin olemme onnellisia. Yhteisiä vuosia 25.

Suurin osa ystävistä on myös pitkissä suhteissa ja vaikuttavat ainakin onnellisilta.

Äkkiseltään laskettuani ystäväpiirissäni on ainakin 6 paria jotka ovat olleet yhdessä pennuista asti eli yli 20 vuotta ja onnellisia ovat yhä. Itse olen ollut naimisissa vasta 7 vuotta mut loppuelämä olis tarkoitus tässä olla.

Kaksi tulee mieleen koska vaikuttavat erityisen onnellisilta. Kummallakin parilla on ollut valtavasti vastoinkäymisiä elämässä - pahimpana ehkä toisen parin lapsen kuolema - mutta kun ovat yhdessä, näyttävät niin onnellisilta vain siksi että saavat istua vierekkäin. 

Tiedän muitakin pareja jotka ovat olleet tuon + 15 v yhdessä eivätkä vaikuta mitenkään onnettomilta, mutta he ovat hillitympiä eivätkä osoita tunteita seurassa samalla tavalla.

Kaikki noi mitä tiedän on sellaisia joissa nainen on fiksumpi ja ehkä menestyvämpi miestään. Mies on sitten sellainen karju. Varmaan peitto heiluu antaumuksella.

Mun äidillä on 9 sisarusta, yksi pariskunta oli onnellisesti yhdessä elämänsä loppuun asti, ja heidän neljästä lapsestaan ei ole kukaan eronnut vielä, osalla jo alkaa olla lapsetkin aikuisia, toinenkin äitini veljistä on kuollut, leski jäi suremaan, ja äidin toinen sisko on leski. Kaikki jotka ovat hengissä ovat tietääkseni onnellisesti naimisissa, eli ei ole mitään suurempia ongelmia, kaikki ovat yli kuusikymppisiä vanhin jo yli 80v.

Äitini on ainoa joka on eronnut, nuorena 22-vuotiaana erosi isästäni koska hän oli alkoholisti, ja on vieläkin. Sekä isäni että äitini meni uusiin naimisiin. Isän alkoholistivaimo kuoli muutama vuosi sitten, olivat siis naimisissa loppuun asti, ja silloin kun eivät pahemmin ryypänneet ihan onnellisia olivat. Äitini ja isäpuoleni ovat olleet naimisissa jo 37 vuotta, ja ovat varmasti hekin loppuun asti.

Minä olen nuorena eronnut avoliitosta, mutta avioliitossa olen varmasti lopun ikääni pysymään, kumpikaan ei petä, ei juo tms. Siskoni on eronnut avioliitosta ja mennyt uusiin naimisiin, kaksi muuta sisarusta eivät ole menneet vielä naimisiinkaan. Isäpuolen poika on ollut myös jo yli 10 vuotta naimisissa, enkä usko että koskaan eroavat. Isän sisko on ollut miehensä kanssa naimisissa ainakin 40 vuotta, enkä usko että hekään eroavat koskaan.

Yleensäkin mun äidin suvussa erotaan hyvin vähän, serkuistakaan ei juuri kukaan ole eronnut, 25:stä serkusta ehkä pari-kolme on eronnut.

Meidän suvussa ei tavata olla mitään hanipusipuppeleita, vaan normaaleja ihmisiä, eikä kellään oikein ole sellaista ammattia että pitäisi matkustaa, elellään mukavasti kukin oman perheensä kanssa, töissä käydään, jotain harrastetaan ehkä, joskus matkustellaan, siinä se, mitään jännitystä ei tarvi siihen että on onnellinen.

Myös mulla on ystävissä sellaisia joilla on jo pitkä liitto takana, yksi ystävätär on eroamassa, mutta sen tiesin jo kun seurustelivat että se ei tule kestämään, kuitenkin yli 10 vuotta hekin ovat naimisissa olleet.

Kyllä lopputulema on se, että selvä enemmistö tuntemistani ihmisistä on onnellisesti naimisissa, elämänsä loppuun asti.

Vierailija kirjoitti:

Montako onnellista, yli 15 v. yhdessä ollutta paria tiedätte? Havaintoni mukaan onni katoaa 10 v maissa. Ehkä tämä on yksi aikamme tabu, onnellisia perheitä ei juuri ole.

omassa parisuhteessa pientä karheutta vai miksi tämän aloituksen teit?

Me meillä ollaan onnellisia

Meillä tuli 15 vuotta avioliittoa täyteen kesällä. Haluatko kuulla hurjan tunnustuksen? Olemme edelleen yhtä rakastuneita kuin mennessämme naimisiin. Salaisuutemme voi olla se, ettemme käy baareissa, mutta en tiedä käyvätkö muutkaan aikuiset ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuli 15 vuotta avioliittoa täyteen kesällä. Haluatko kuulla hurjan tunnustuksen? Olemme edelleen yhtä rakastuneita kuin mennessämme naimisiin. Salaisuutemme voi olla se, ettemme käy baareissa, mutta en tiedä käyvätkö muutkaan aikuiset ihmiset.

Miten se baareissa käyminen vaikuttaa rakkauteen?

Tämä ei nyt ole mitään vinoilua vaikka palstalla ollaan, kiinnostaisi tietää ajatus tämän takana

Omat vanhempani ovat olleet yhdessä 25 vuotta ja perusonnellisia ovat. Itseasiassa suvussani ei taida olla ensimmäistäkään eronnutta ja suurin osa näyttää ainakin ulos päin onnellisilta suhteissaan. Suvun ulkopuolelta en tuota ikäluokkaa olevia tunne niin hyvin, että voisin onnellisuudesta vetää mitään johtopäätöksiä.

Vanhempani, 63 vuotta yhdessä, 60 niistä naimisissa.

Minä ja mieheni, 29 v yhdessä, 24 naimisissa.

Paras ystäväni, 39 vuotta, lähipiirissä itse asiassa enemmän onnea, hyvin harva eropari. Asenne ratkaisee, ja valinta siinä alkuvaiheessa. Kun valitsee sen, josta tykkää oikeasti, on hyvät edellytykset pitkälle suhteelle.

Mun tuttavapiirissä eli noin 50 ja alle:

- 2 eronnut kaksi kertaa, nyt sinkkuja

- 3 eronnut kerran, nyt sinkkuja

- 1 eronnut kerran, nyt avoliitossa uusperheessä jossa 5 lasta yhteensä on vaikeuksia, mutta vielä kohtuullisen tyytväisiä

- 1 naimisissa edelleen saman miehen kanssa ja avioliitto erittäin vaikea, kumpinkin syö masennuslääkkeitä

- 1 sinkku ei ole koskaan löytänyt tyydyttävää suhdetta

Ei kovin hyvältä näytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako onnellista, yli 15 v. yhdessä ollutta paria tiedätte? Havaintoni mukaan onni katoaa 10 v maissa. Ehkä tämä on yksi aikamme tabu, onnellisia perheitä ei juuri ole.

omassa parisuhteessa pientä karheutta vai miksi tämän aloituksen teit?

Todellakin, eroa mietin, ja tulipa samalla mieleen että mun lähipiirissä ei mene kenelläkään 15 v yhdessä olleilla kovin hyvin. Kämppismeinikiä.

Me ollaan oltu yhdessä 16 vuotta ja viimeiset puoli vuotta on ehkä parasta ikinä <3 Sitä edelsi useampi vuosi sellaista hyvin tiivistä pikkulapsiaikaa, ei onnetonta sekään mutta ei, öö, hekumallista :D Mutta joo, onnellisia olemme. Ja aiomme olla vielä kauan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tuli 15 vuotta avioliittoa täyteen kesällä. Haluatko kuulla hurjan tunnustuksen? Olemme edelleen yhtä rakastuneita kuin mennessämme naimisiin. Salaisuutemme voi olla se, ettemme käy baareissa, mutta en tiedä käyvätkö muutkaan aikuiset ihmiset.

Miten se baareissa käyminen vaikuttaa rakkauteen?

Tämä ei nyt ole mitään vinoilua vaikka palstalla ollaan, kiinnostaisi tietää ajatus tämän takana

Kummasti niiltä baarireissuilta löytyy uusia kumppaneita tai liehitellään niillä reissuilla työkavereita. Lisälsi alkoholin käyttö saa ihmisen käyttäytymään vastuuntunnottomasti. Tämä ei tietenkään päde kaikkiin ihmisiin. Joillakin on järki päässä, vaikka olisi promilleja veressä.

Me ollaan oltu yhdessä 19 vuotta ja näytetään ihan tasaisilta ja tyytyväisiltä, yhteen hioutuneilta. Ihmiset jaksavat ihmetellä, miten kauan olemmekaan olleet yhdessä ja miten suloiselta tarinamme kuulostaa. Miehen mummon mielestä olemme tosi esimerkillisiä ihmisiä. Pitkäjänteisiä ihmisiä ollaan kaikissa asioissa.

Mutta totuus on jotain ihan muuta. Kaikki seksi ja läheisyys on loppunut jo pari vuotta sitten, eikä sitä ollut sitäkään ennen paljoa jäljellä. Puoliso ei kuuntele, joten en minäkään jaksa enää kuunnella enkä sen puoleen kertoa mistään tärkeästä. On henkistä ja epäsuoraa väkivaltaa, on traumoja. Jos yksin parisuhteen voisi korjata, olisin sen tehnyt jo. Kun saan asiani valmiiksi ja lähden tästä suhteesta, puolisosta, hänen suvustaan ja yhteisistä kavereista tulee yllättyjiä. Älkää aina olettako.