Onko meillä liian kova kuri 1,5v kanssa?

Tiedät varmaan itse onko lapsella hyvä olla yleensä vai ei.

Sinänäsä hyvä ajatus, mutta voi siinäkin mennä liian pitkälle. Mutta hankala sanoa lyhyen kuvauksesi perusteella.

Toisaalta taaperolle on ihan hyväksi saada vähän penkoa kaappejakin.

Meillä on myös aina ollut tiukka kuri. Lapset nyt 5v, 3v ja vauva. Itse olen sitä mieltä, että heti alussa kasvatetaan lasta ja pidetään todella kuria ja säännöistä kiinni johdonmukaisesti ja esim tuo on hyvä ettei lapsi saa mennä kaiveleen itse kaappeja pienenä. Pysyy järjestys ja lapsesta kasvaa kärsivällinen ja kohtelias, kun osaa pyytää eikä itse mene ottamaan ilman lupaa. On sitten helppoa lapsen kasvaessa löysentää kuria tarpeen mukaan. Se on pirun hankalaa alkaa sitten enää 3-vuotiasta kasvattamaan, jos ensivuodet lapsi on saanut tehdä mitä lystää.

ja sitten opetatte että muille kaapeille ei saa mennä ilman lupaa.



(Mua ärsyttää joskus kun tulee vieraita, joiden lapset menee penkoon meidän kaappeja. lapsiraukat ei oo saanu opetusta vanhemmiltaan.)

Sinänsä ihailen, että 1,5-vuotias osaa olla noin nätisti. Meillä samanikäinen, joka saa aukoa kaappeja, koska pelkät lelut eivät oikein näytä riittävän tyydyttämään hänen puuhastelun tarvettaan. Ja kyllä hän kaappeja sitten kaiveleekin (kaikki vaaralliset, myrkylliset, rikkoutuvat jne. nostettu tietenkin ylähyllyille), mutta ei silti tahallaan sotke ja tuhoa, vaan esim. hakee yhdestä laatikosta kauhan, toisesta kattilan ja alkaa " keittää puuroa" keittiön lattialla. Tai kantaa tavaroita paikasta toiseen ihan työkseen. Vie kyllä kaiken yleensä paikoilleen kun pyydetään. Minusta tällainen puuhailu on ihan kehittävää. Ymmärtäisin kieltämisen jos lapsi rikkoisi kaiken, heittelisi tavaroita tai muuten tekisi pahojaan. Mutta miksei saisi nätisti katsella edes muutamiin valikoituihin kaappeihin/laatikoihin?

Lapsesi on hyvin pieni, ehtii vielä opetella " nuhteseen" jos se on edes niin välttämätöntä aina. Koti on kuitenkin koti!

Itse olen tarkka vieraisissa ja kotonakin meillä on muutama sääntö, mutta tuo teidän systeemi kuullostaa jo alistavalta. Eli vastaus on: mielestäni liian kova kuri, siltä kuullostaa.

Kylässä ei tietenkään saa koskea mihinkään ilman lupaa. Jos yrittää, puutumme heti asiaan, ja lapsi tuntuu kyllä tajuavan, että kotona on eri juttu kuin vieraisilla. Eli ei se, että kotona on vapaampaa, aina tarkoita sitä, että lapsi olisi kylässä joku täystuho.



Ehkä jos olisi erilainen koti, homma toimisi eri tavalla, mutta meillä koko asunto tavallaan yhtä avaraa tilaa eikä lapsella ole omaa huonetta, joten on vaikeampi rajata tiettyjä paikkoja pois lapsen ulottuvilta ja osoittaa, että toiset ovat lapsen " omia" . Ne, mihin ei missään nimessä saa mennä, on suljettu niin ettei lapsi pääse niihin käsiksi eikä hän näitä paikkoja yritäkään kaivella. Mutta aika monia keittiön laatikoita ja paria kaappia kyllä saa. Yhdessä sitten järjestellään tavaroita takaisin, jos ja kun sotkua syntyy.

Mutta siis ei lapsen huoneessa, vaan keittiössä. Kaappiit muovitavaraa yms. vaaratonta. Penkominenkinon kehittävää!! Siinä lapsi tutustuu kotiinsa ja uusiin tavaroihin.

Meillä oli taaperoaikoina aina yksi kaappi ja alalaatikko muksua varten, siinä sujuu keittiöhommatkin äidiltä helpommin kun lapsi viihtyy tutkimassa. Niin oli muuten lapsuuden kodissanikin, nyt muistin!



kolmonen.

nälkä ennen ruoka-aikaa.



Ei meillä lapset ole koskaan saaneet kaivaa keittiön ja olkkarin kaappeja, vain lastenhuoneen laatikoita ja kaappeja.

Meillä on lapsi saanut katsella kaapeista tavaroita ja vetää niitä ulos. Ei se silti poissulje sitä että lapsi on kiltti silloin kun kieltää muita juttuja. Meillä on mielestäni tosi kätevä, puuhakas ja aloitekykyinen lapsi. Kyllä sillä aika tulisi pitkäksi jos pitäisi tyytyä pelkkiin leluihin. Sisarusten lapset on kasvaneet kurissa eikä ne ole ollenkaan yhtä kekseliäitä kuin meidän lapsi.

Meillä oli esim. keittiössä kaappi, jota sai penkoa (kaapissa keittötavaroita, jotka ei mene rikki). Pojat oli pienenä tosi onnellisia puuhatessaan ko kaapin tavaroiden kanssa.



Lapsen kasvatuksessa olisi hyvä muistaa, että KOTI on myös LAPSEN koti. Lapsesi EI OLE VIERAANA sinun kodissasi vaan hän on OMASSA kodissaan. Ja siksi koti pitäisi tehdä myös lapselle sopivaksi.



Koirat opetetaan istumaan ja pyytämään, välillä kovillakin otteilla. Ei kai teillä ole käytetty koirankasvatus metodeja apuna?



Eli summa summarum: Mielestäni (olen kolmen pojan äiti iät 7v, 11v ja 23v), teillä on liian kova kuri.

Meillä esikoinen 5v on saanut vasta nyt alkaa itse koskemaan olkkarin stereoihin.

Mutta ei kyllä itse osaa itselleen vielä evästä laittaa:). Siksi sanookin " Äiti, haluan ruokaa" .

Ilman muuta on selvää, että esim. cd-levyihin, stereoihin ja aikuisten kaappeihin ei lapset saa mennä tonkimaan. Meilläkin oli pikkulapsi-aikana keittiösä yksi kaappi lapsia varten, jossa oli muoviastiota ja " sallittua" tavaraa.



Meillä nyt lapset 3- ja 4- vuotiaat, eivätkä koskaan ole menneet ilman lupaa keittiön kaapeille (no, ei luvan kanssakaan). Turvallista näin, ei tarvitse pelätä, että meinisivät minun suihkussa ollessa vaikka etsimään veitsiä tai konetiskiainetta tai muuta vaarallista.

on aika normaalia, että tuon ikäinen pyytää ruokaa. Vai pitäiskö lapsen antaa ite mennä kaapeille ottamaan ruokaa?

Luoja, mitä " äitejä" täällä on!

*oksentaa ja ihan ilman lupaa*

eikä haeta ruokaa myöskään miten sattuu vaan pyydetään.

Lastenkasvatuksessa pätee sama kun koirankasvatuksessakin: johdonmukaisuus ja tietty " kuri ja järjestys" . Tietysti lasta opetetaan ja neuvotaan eri tavalla kun koiraa koirankoulutuksessa mutta kyllä meillä ainakin niin johdonmukaisuus on tärkeää myös lastenkasvatuksessa ja Ei on Ei. En minäkään koiria kouluta nyrkillä.

Inhottaa erityisesti kun meillä ei kaappeja kaiveta niin miehen kaverin muksu käy penkomassa kaikkia kaappeja ja ISÄ VIELÄ AUTTAA!

Kun toiset ei opeta käytöstapoja kotona ja sitten kun tullaan kylään, niin pengotaan kaappeja ja keitetään puuroa kauhoilla ja kapustoilla. Niitä varten on olemassa omat lelut lapsille. Meillä ainakin onnistuu niilläkin. 3 lasta ollaan kasvatettu ihan samoilla periaatteilla eikä ne elämässään ole joutunu mistään jäämään paitsi tai ruokaa kerjäämään. Kyllä lapsilla jotkut säännöt sentään pitää olla. Ei tässä maailmassa vaan valitettavasti pärjää myöhemmin, jos on ihan pellossa saanu kasvaa.

Pikemminkin mun mielestä usein lpaset kasvatetaan jossain pullamössössä kun kerran pikkuinen haluaa. Mun mielestä ruokaa syödään ruoka-aikana eikä leipää saa milloin vain itse haluaa. Kynät on hyvä pitää erillään jne.



Kasvatatte hänestä sellaisen, jonka kanssa pystytte itse elämään. Eli säännöt on tehty helpottamaan elämää.

Minä ainakin reagoin (ja vahvasti) näihin joiden mielestä on ok, pienen lapsen anella ruokaansa lattialla, tosiaan ihan kuin koira. Siinä ei ole mitään tervettä, ei mitään!