Kelpaako läpensä maailmaan vittuuntunut ja negatiivinen 45v nainen vielä miehille

Miksi et kehittäisi itseäsi sen verran että luopuisit negatiivisesta asenteesta, ja muuttaisit elämässäsi niitä asioita jotka tekevät katkeraksi jo pelkästään itsesi takia? Näiden myötä vedät myös puoleesi heti PALJON kivempaa porukkaa, koska negatiivisella ihmisellä se kurja asenne ulottuu valitettavasti usein myös ihmissuhteisiin ja oikeastaan kaikkeen elämässä. Ja jos nyt aiot sanoa että asennemuutos on jo liian myöhäistä, niin saanko kysyä miten niin muka? Nelikymppinen on aika nuori, vasta puolivälissä elämästä. Jos ensimmäisellä puoliskolla kaikki ei ole mennyt ihan putkeen, miksi haluaisit antaa sen määrittää koko lopun elämäsi? Entä jos ne hyvät ajat ovat asennemuutoksen myötä vasta edessä? Kaikki mitä sinulle tästä eteenpäin tapahtuu on pitkälti lähtöisin asenteestasi.

Voit toki myös pitää niistä huonoista asioista ja katkeruudesta kiinni, mutta todennäköisesti katkeroidut vain lisää jos joudut _tyytymään_ seuraan joka on vain tällä hetkellä "arvoisesi". Todellisuudessa sinä itse kuitenkin määrität arvosi, mutta ongelmia ja ristiriitoja tulee ainoastaan sillon kun vaatii jotain minkä tasolle ei ole valmis kehittämään itseään. Onko se negatiivisuus kuitenkaan sen väärti? Koetko suojelevasi sillä itselläsi vai miksi pidät siitä kiinni? Miksi olisi myöhäistä?

Luulisi palstalta löytyvän. 99% miehistä täällä on ap:n kaltaisia. Se 1% on niitä sympaattisia ihania miehiä, jotka luovat uskoa miessukupuoleen, heille ei taida kelvata.

Voisin leikittää lapsiasi tai käyttää sinua kaupassa jos olet liikuntavammainen. Äitini on vain neljä vuotta vanhempi, joten seksuaalisesti en olisi kiinnostunut mutta voisin tehdä vapaaehtoistyötä hyväksesi.

-Mies 31v-