Mitä tehdä kun isä ei halua tehdä tapaamissopimusta

Mitä väliä sillä sopimuksella on kun ei isän tarvitse sitä mitenkään edes noudattaa

Sillä on sen verran väliä ettei tarvitsisi aina erikseen kysyä ja voisi suunnitella elämää eteenpäin, sitten se on isän oma ongelma jos hän ei halua tavata lasta. Mutta nykyisessä tilanteessa tiedän että jossain vaiheessa isä voi aloittaa tämän äiti ei anna tavata lasta puhumisen, mitä hän luultavasti tekee jo nytkin mutta sopimus lopettaisi ainakin riidat.

Jos isä ei suostu tapaamissopimukseen, hänellä ei ole lainkaan oikeutta tapaamisiin. Tapaamissopimus ei kuitenkaan velvoita isää tapaamaan lastaan sovittuina aikoina, mutta mikäli hän haluaa tavata lastaan, niin voi tavata vain tapaamissopimuksen mukaisesti eikä silloin, kun itse haluaa.

Taas näitä tapauksia, että olisi etukäteen pitänyt miettiä kenen kanssa rupeaa geenejään sekoittamaan. Nyt on myöhäistä valittaa, kun vahinko on jo tapahtunut.

Sitten isä ei suostu tekemään sellaista sopimusta kuin sinä haluat. Vaikka sopimus olisi niin etävanhemmalla on aina sopimuksen edut ei velvollisuuksia. Eli vaikka sopimus tapaamisista olisi, etävanhemman ei tarvitse sitä toteuttaa mutta sinun täytyy aina olla valmiina antamassa lapsi sinne niinkuin sopimuksessa lukee. Itse en tuossa tilanteessa tekisi tapaamissopimusta koska se velvoittaisi vain minua eikä etävanhempaa ja hän siten pystyisi vaikuttamaan aivan liikaa minun ja lapsen elämään. Ja kun tapaaminen ei selvästikään kiinnosta etävanhempaa niin miksi antaa hänelle valta teidän elämiin? Ikävä juttu lapselle.

Miksi se lapsi pitää väkisin tunkea isän luo jos sitä isää ei kiinnosta. Varmasti lapsen on paha olla paikassa mihin ei ole tervetullut.

Ei isää ollenkaan on parempi lapselle kuin huono isä. Huono isä aiheuttaa paljon enemmän traumoja lapselle kuin poissaoleva isä.

Hei  vastaaja numero 4, asiaa toki olisi pitänyt miettiä mutta jos en olisi tehnyt juuri tuon ihmisen kanssa lasta minulle ei olisi niin ihanaa ja rakasta tytärtä eli olen oikein onnellinen siitä että olen hänet saanut ja elämä on muuten täydellistä :). Ehkäpä teen vaan sopimuksen ja se sitten olkoon ja isä tapaa jos tapaa muutoin eletään tätä omaa kivaa arkea.

Valitettavasti kyseessä on tapaamisoikeus. Ei tapaamisvelvollisuus.

Lakkaa kysymästä, lasta ei selvästikkään sinne isän uuteen auvoon haluta. Parempi lapsellekkin niin. Et laittanut, kuinka vanha lapsi on, mutta jos alkaa olla sen ikäinen, että voi itse jutella vierailut isän kanssa (= yli 10v) niin toimisiko se paremmin?

Eikö nuo nyt yleensä tehdäkin eron yhteydessä, tapaamissopimukset? Miksi se on jätetty tekemättä? Minusta se voisi saadakin miehen tapaamaan lastaan säännöllisesti, kun on virallinen paperi tehtynä. Toki siinä pitää tarkkaan sitten eritellä kaikki. Tapaamisajat, kuskaukset/kyyditykset, kuka maksaa mitäkin jne.

Jos isä ei halua lasta tavata, niin sillehän ei sitten mahda mitään. Lapsen kanssa ei kannate sitten etukäteen miettiä, että "näet isiä joka toinen vkl", jos ei tule toteutumaan.

En kyllä isän perään soittelisi, että haluatko tavata vai et. Antaapa olla siellä rauhassa ja katso, onko yhtään kiinnostunut. Minusta tämä kuvio tuntuu siltä, että mies vain haluaa sinua pompottaa. Orientoidu siis itse siihen, että lapsi on kanssasi aina ja isä ei tapaa lasta. Näin ei tule pettymyksiä. Jos on omia menoja, niin niiden toteuttamiseen hanki lapsenvahti.

Vierailija kirjoitti:

Hei  vastaaja numero 4, asiaa toki olisi pitänyt miettiä mutta jos en olisi tehnyt juuri tuon ihmisen kanssa lasta minulle ei olisi niin ihanaa ja rakasta tytärtä eli olen oikein onnellinen siitä että olen hänet saanut ja elämä on muuten täydellistä :). Ehkäpä teen vaan sopimuksen ja se sitten olkoon ja isä tapaa jos tapaa muutoin eletään tätä omaa kivaa arkea.

Ihana viesti. Uskon ja toivon äitini ajatelleen samoin. Eihän hänkään voinut etukäteen arvata isäni tulevia mielenterveysongelmia.

Jos isä on epäluotettava, voisi olla parasta luovuttaa niin lapsi pääsee suremaan menetystään jatkuvan turhan toivon ja epätietoisuuden sijaan. Välit korjaantuvat ajallaan, jos on edellytyksiä sille.

10 vastaaja, meillä tehtiin sopimus niin että se oli kerran kuukaudessa isän pyynnöstä mutta ei mitään muuta määritelty joten tällainen sopimus on huono, koska siitä tulee riitaa. Lapsi kyllä osaa itse pyytää puhelimessa, että voiko mennä isän luo mutta se ei yleensä käy. Puolet olen toki matkustuskuluista valmis maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

10 vastaaja, meillä tehtiin sopimus niin että se oli kerran kuukaudessa isän pyynnöstä mutta ei mitään muuta määritelty joten tällainen sopimus on huono, koska siitä tulee riitaa. Lapsi kyllä osaa itse pyytää puhelimessa, että voiko mennä isän luo mutta se ei yleensä käy. Puolet olen toki matkustuskuluista valmis maksamaan.

Ahaa eli lapsen isä ei halua tuotakaan sitten noudattaa? Siitäkö se riita tulee? Jos lapsi vain kerran kuukaudessa kävisi isän luona, niin en itse edes alkaisi esim. matkustuskuluista riidellä vaan maksaisin koko kulun. Koska lapselle se näkeminen on hyödyksi. Jos siis riitaa tulisi tuollaisesta, en sano, että teillä tulee.

Toisaalta sanoisin kyllä lapselle, jos isälleen soittelee tapaamisten halussa, että isällä on nyt menoja ja hommia. Näin lapsen asenne olisi jo etukäteen se, että on varmaan muuta iskällä, niin ei nyt ehdi.

Mun mielestä toi turha kinuminen isän luo vaan vahingoittaa lasta. Yrittäkää unohtaa koko ukko niin pääsette tasapainoon. Pyytäkööt ukko sitten lasta luokseen jos joskus haluaa. Lapsi voi sitten mennä jos hän itse haluaa.

Sopimus ei tilannetta muuta. 

Isän nihkeä asenne ja lapsen jatkuva torjuminen on lapselle 100 kertaa pahempaa kuin se ettei lapsi näe isäänsä. 

Onko sopimus sitten lapsen etu? Jos lapsi ei ole tähän päivään mennessä kiinnostanut, ei sopimus tilannetta muuta. Ei hän sitä lasta ole vastassa 7.10 klo. 18:00, jos ei kiinnosta niin ei kiinosta vaikka kalenterissa olisi merkintä joka perjantaille.

Ainoa mihin voi vaikuttaa on omat tekemisesi ja aloitat ihan sillä, että et soittele. Pääsette paljon helpomalla. 

Vierailija kirjoitti:

Isän nihkeä asenne ja lapsen jatkuva torjuminen on lapselle 100 kertaa pahempaa kuin se ettei lapsi näe isäänsä. 

Onko sinulla riittävästi kokemuspohjaa tämä päätelmä tehdä?

Kaikki lapset kokee asiat eritavalla. Kautta aikojen on esim. kasvanut terveitä aikuisia ihan yhdenkin vanhemman perheistä. Lapselle riittää yksi kyllin hyvä vahempi joka on saatavilla ja osaa käsitellä tämän isä asian mahdollisemman neutraalisti.

Hän ei tee sopimusta, koska olet hänen mielestään nyt ali-ihminen, jonka mielipiteillä tai aikatauluilla ei ole paskankaan väliä. Jokainen yhteydenottosi ärsyttää tottakai hänta ja tekee halun kieltäytyä. Tottakai hän samalla haukkuu sinua kaikille, ettet anna tavata lasta, kuuluu kuvioon. Jättäisin omaan arvoonsa ja eläisin lapsen kanssa omaa arkea, ilman ajatustakaan lapsen isästä. Helpottaa varmasti omaakin oloasi.

Älä soita!