Nyt haluan kuulla miksi aikuinen nainen on seurassa tuppisuu?
Meidän kaveripariskunnan (miehet siis lapsuuden ystäviä) nainen on aina kuin sitruunan niellyt. En ihan oikeasti tajua häntä. Ei ole mielestäni edes ujo ihminen. Tapaamme noin 6 kertaa vuodessa joko heillä, meillä, käydään laivalla tms. Ollaan oltu yhdessä ulkomailla reissuilla. Hän on siis tuttu meidän kanssa, ei pitäisi jännittää enää mitään. Viime viikonloppuna olimme yhdessä noin 9 tuntia, tänä aikana hän tiuski jotain, ravintolassa ruoka oli pahaa, kahvia ei halunnut jälkkäriksi, maksaa vaan liikaa, eikä puhunut oikeasti kuin max. 20 lausetta. Kun kysyy, että onko kaikki ok, niin merkillinen vastaus, jotain sinnepäin että mikä tässä nyt olisi. Emme todellakaan jyrää häntä puheillamme, kannustamme keskusteluun, mutta hän pystyy istumaan täysin mykkänä. Kertokaa nyt jos tiedätte, mikä tällaisia ihmisiä vaivaa. Hänellä ei ole ystäviä, enkä suoraan sanoen enää ihmettelekään. Kun lähdemme heidän kanssaan johonkin, niin käytännössä sama onko hän mukana vai ei.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen perusteella sanoisin, ettei hän vaan pidä teistä. Itse koitin myös aluksi osallistua mieheni kaveriporukan tapaamisiin, mutta jatkuvan ulkopuolisuudentunteen ja ihan vaan kemioiden kohtaamattomuuden takia jäin suosiolla pois tapaamisista. Olin varmaan just tuollainen mököttäjä. En kuitenkaan halunnut käyttää aikaa omasta mielestäni typeriin ihmisiin, kun en ehdi näkemään kovin usein niitäkään, kenestä tykkään. Meillä toimii hyvin niin, että on omat kaverit ja sen lisäksi yhteisiä.
En mäkään olla jaksa olla kaikkien miehen kavereiden seurassa, mutta ap:n esimerkissä "mököttäjä" on vuosia jo ollut porukassa, ei ole kyse enää siitä että olisi jotenkin vielä alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä teidän keskustelu on niin tasotonta kuraa ettei hän älykkäänä ihmisenä pysty siihen osallistumaan
Siitä tuskin on kyse, hän on ainoa jolla ei ole peruskoulun jälkeistä koulutusta. Enkä muutenkaan hänen älykkyyttään kovin korkealle nostaisi. ap
Tässä. Huomaatko nyt itse, miksi vanne hieman kiristää päätä Teidän Ylhäisyytenne seurassa?
Minusta on tullut tuommoinen mököttäjä työpaikalla.
Aluksi meni ihan ok, mutta sitten sainkin 'työn jonka sisäpiiririnki oli oli halunnut kaverilleen'. Tämän jälkeen alkoi silmien pyörittely, merkitsevät katseet, vähättelevät kommentit ja muu hauskuus.
Arvatkaa vaan tekeekö mieli puhua työkavereille yhtään mitään.
Työasiat kommunikoin, lähinna sähköpostilla, mutta mitään muuta en.
Muualle lähtisin heti jos vaan töitä olisi tarjolla. Alallani vaan sattuu olemaan todella vaikea työttömyysongelma. Kituuttelen siis työpaikalla ja istun kuulokkeet päässä työpäivän ajan. Silloin kun käyn kahvilla niin puhelimessa on aina jotakin hirveän mielenkiintoista.
Ajatus siitä että sen poruan kanssa pitäisi puhua jostain saa minut voimaan pahoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä teidän keskustelu on niin tasotonta kuraa ettei hän älykkäänä ihmisenä pysty siihen osallistumaan
Siitä tuskin on kyse, hän on ainoa jolla ei ole peruskoulun jälkeistä koulutusta. Enkä muutenkaan hänen älykkyyttään kovin korkealle nostaisi. ap
No siinähän se syy tuli.
Suhtaudutte häneen alentuvasti.
Silleen näennäisen kohteliaasti ja ystävällisesti, mutta alentuvasti. Kukapa sellaista jaksaisi hymyssä suin katsella.
Niin, ja ehkä et liene ap paras ihminen älykkyyttä arvioitsemaan kun kerran teillä ei ole juurikaan puheenaiheita. Jos mies on sitten teidän muiden tasolla niin miksiköhän he viihtyvät yhdessä?
Tämä on ihan yksinkertainen juttu. Mieskaverukset haluavat tavata toisiaan, mutta vain toisen rouva haluaa osallistua pariskuntien tapaamisiin. Rouvan on ilmeisesti miehensä takia pakko lähteä toisen pariskunnan luokse kylään, ulkomaanreissuille ja risteilylle heidän kanssaan ja ottaa heitä vastaan kotonaan.
Yleensä kuulee siitä, että rouvat raahaavat mököttäviä miehiään väkisin mukanaan, mutta tässä asetelma on toisin päin. On ihan sama, miksi tuo rouva ei viihdy kuvioissa. Pyydä, ap, miestäsi juttelemaan kaverinsa kanssa ja tapailemaan tästedes kahden kesken. Säästyt epämukavilta tilanteilta* ja myös tuo toinen rouva saa vapautuksen ikävästä velvollisuudesta.
*alempisäätyiseltä seuralta
Se on kuullut kun te juttelette/haukutte hänestä seläntakana.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on tullut tuommoinen mököttäjä työpaikalla.
Aluksi meni ihan ok, mutta sitten sainkin 'työn jonka sisäpiiririnki oli oli halunnut kaverilleen'. Tämän jälkeen alkoi silmien pyörittely, merkitsevät katseet, vähättelevät kommentit ja muu hauskuus.
Arvatkaa vaan tekeekö mieli puhua työkavereille yhtään mitään.
Työasiat kommunikoin, lähinna sähköpostilla, mutta mitään muuta en.
Muualle lähtisin heti jos vaan töitä olisi tarjolla. Alallani vaan sattuu olemaan todella vaikea työttömyysongelma. Kituuttelen siis työpaikalla ja istun kuulokkeet päässä työpäivän ajan. Silloin kun käyn kahvilla niin puhelimessa on aina jotakin hirveän mielenkiintoista.
Ajatus siitä että sen poruan kanssa pitäisi puhua jostain saa minut voimaan pahoin.
Otan osaa. Tuo on tosi kurja tilanne. Mutta et varmasti ole yksin tuollaisessa tilanteessa. Olen itsekin nuorena ollut lähes vastaavassa tilanteessa. Huoneeni oli toisen huoneen vieressä, jossa puhuttiin kaikenlaista minusta nimeltä mainitsematta. Suorastaan törkeyksiä. Kun en tilannut pullaa kahvin kanssa kun yritin vähän painoa pitää kurissa, niin kun joku leipoi kotonaan ja toi kahville tarjoiluja, niin minulle sanottiin että tässä ei sitten ole sinulle kun sinähän et syö. Eli kun en syönyt itse maksettavia jokapäiväisiä pullia niin minulle ei myöskään tarjottu kun tuotiin kaikille kotona leivottuja leipomuksia. Olin hirveän nolona pöydän ääressä ja tuntui että paras vajota maan alle. Oli osin kysymys kateudesta kun pystyin pitämään itseni hoikkana, osin siitä kun olin saanut hyvän paikan töissä, jota nämä rouvat eivät olisi olleet päteviä hoitamaan. Minä tulin nuorena naisena paremmalle palkalle työpaikkaan ja he halusivat kostaa sen monin eri tavoin. Esim. kun sanoin ostavani pyörän niin minulle sanottiin että osaatko ajaa pyörällä.....
Ai tässä tapauksessa vai noin niinkuin yleensäottaen?