Lue keskustelun säännöt.
Suku täynnä alisuorittajia - kohtalotovereita?
03.10.2016 |
Onko muita, joilla lapsuudenperheen arvot on alisuorittavia. Tyyliin että rahaa ei osata käyttää, koulussa ei pärjätä, aina jotenkin selitetään omat epäonnistumiset.
Olen kurkkuani myöten täynnä sitä, että omille lapsilleni yritetään siirtää näitä elämäntapoja. Me panostamme koulunkäyntiin ja äitini jaksaa voivotella lapsiamme "voi, voi Liisaparkaa, kun se koulu on niin vaikeaa ja sinut pannaan tekemään". Itse hän saattoi sanoa, että "älä mene kouluun, jää tänne mun seuraksi" siskolleni, jolla noin tuhat poissaolopäivää ja luokallejäänti uhkasi. Kaupassa hän opettaa, että "nyt piristetään vähän ja ostetaan piristettä". Kun itse on ulosotossa juurikin siiksi että on ostellut piristettä yli varojensa. Ja tavaroihin suhtaudutaan niin, että lahjatkin hajoaa suunnilleen paketteihin, kun "tavarat on tehty kulutettaviksi ja ja uusiahan saa kaupasta".
INHOAN TÄLLAISTA. INHOSIN SITÄ LAPSENA JA INHOAN YHÄ.
Ja jo lapsena minua pilkattiin kun olin hyvä koulussa, tarkka tavaroistani ja rahoistani.
Ihan tarpeeksi raskasta on ollut nousta tuolta ja nyt tuntuu kuin lapsillanikin olisi lyijypainot vetämässä heitä takaisin tuonne suohon.
Onko muita?
Kommentit (35)
on kokemusta. Ei niin paljon omasta lapsuusperheestä, mutta lähes koko muu suku. Voi että sitä elämänkoulun käyntiä, sivusta kun seuraa...aina rahat loppu, ja miljoona syyttä miksi ei voi mennä koulutukseen tai hankkia ammattia joka työllistäisi, tai mennä vähän kauemmas töihin, jnejnejne....aina joku turha syy. Koko ajan mainostetaan uusista aikuiskoulutusmahdollisuuksista mutta kun ei niin ei. Kotona on niin paljon kivempaa...jo 15 vuotta. Sitten ei rahaa edes postikorttiin.
oon tosin sivusta seurannut taas sitten sellaista sukua jossa ylisuoritetaan, ja lapsista kasvatetaan häikäilemättömiä muiden (köyhempien) halveksujia, ihan kyynärpäätaktiikkaakin käytetän surutta. Joten, joku kultainen keskitie varmasti paras, molemmat ääripäät säälittäviä. Kun raha on kaikki kaikessa, ei se ole sen ihailtavampaa sekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap., mikä pakko sinun on käyttää omia lapsiasi mummolassa kuulemassa tuollaista soopaa? Jos aivan on pakko, niin tasapainota sitä tarjoamalla virikkeitä. Vie lapsiasi Heurekaan, museoihin, taiteen pariin ja näytä että muutakin elämää on kuin alisuoriutuminen.
Täältä ilmoittautuu yksi. Kotoa ei tuettu millään psyykkisellä tai materiaalisella tavalla kun halusin lukioon kovan sodan jälkeen. Menin kuulemma turhaan herraskersojen kouluun. Minulle ei tietenkään järjestetty lakkiaisia eikä minulla ole edes olemassa ylioppilaskuvaa itsestäni. Muutin pois kotoa heti lakkiaisten jälkeen koska sain onnekseni kesätyöpaikan ja sitä kautta vuoteen ja yöpöydän vuokrattua kimppakämpästä.
Kotona aina muistettiin selittää ettei kannata oppia mitään koska valtio elättää vaikkei menisikään ikinä töihin. Saman logiikan mukaan vieraita kieliäkään ei kannattanut opiskella koska ohjelmat olivat telkkarissa valmiiksi tekstitettyjä. Minua pilkattiin kun luin innoissani koululaisena enlannninläksyjä ja opettelin ääntämään sanoja the, choir, chair ja mother.
Myöhemmin sitten en tietenkään ole ollut tervetullut perheeni pariin koska olen liian "herraskainen" heille. Olen opiskellut itselleni kolme tutkintoa ja käynyt samalla töissä. Olen elämäntavoiltani minimalisti ja harrastan vieraita kieliä. Haluan oppia joka ikinen päivä jotain uutta ja perheeseeni verrattuna olenkin omituinen koska en automaattisesti luokittele ketään vastaantulevaa ihmistä siksi tai tuoksi.
Ja se raha: sitä ei ole kertynyt minullekaan mutten elä vippikierteessä. Ilkeän ja käynkin useat juhlat läpi samat vaatteet ylläni. Persaukisella matriarkalla oli jokin ihmeen pakkomielle hankkia aina uusi vaatekerta juhliin ja me lapset kärsimme muun muassa ehjien alusvaatteiden puutteesta, jonka vuoksi jouduimme koulukiusatuiksi. Juopolta isältäni en ole ikinä odottanut mitään muuta kuin rauhaan jättämistä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä koko suku on perusduunaria, ammattikoulupohjaa. En siis todellakaan vähättele näitä koulutuksia, mutta kun itse hain lukion jälkeen yliopistoon, sain kommentteja "et sä sinne kuitenkaan pääse, turhaan luet, mene töihin"... En päässytkään, vaikka yritin kaikkeni. Ehkä myöhemmin, nyt kuitenkin töissä vaan, ilman lukion jälkeistä koulutusta
Työkokemus vaikka siivoojana antaa syvyyttä sitten kun olet kiinni varsinaisissa opinnoissa. Minulla on siitä kokemusta kun olen itse opiskellut "iäkkäänä" untuvikkojen seurassa. Sinulla ei ole mitään hätää niin kauan kuin sinulla on tavoitteita.
Meidän suvun alisuoriutuminen johtuu liiallisesta vaatimattomuudesta ja itsensä aliarvioimisesta. Ei kouluttauduta, eikä kannusteta lapsia edes yrittämään suoriutua paremmin, koska "mitäs sitä tällaiset tavalliset ihmiset, ei me mitään yliopistoja tarvita eikä osata". Koko lapsuuteni olen kuullut sitä aliarvioimista, että tyydytään me huonommat vaan tähän tavallisuuteen, eikä kannata edes haaveilla mistään paremmasta, kun ei siitä kuitenkaan mitään tule ja pettyy vaan kun ei pääsekään eikä onnistu. Meikäläisten on parempi vaan lakaista katuja, jättää koulutukset parempien ihmisten hommiksi. Ei sitä tällaiset maalaiset ja tavalliset ihmiset pysty kuitenkaan miksikään lääkäreiksi lukemaan jne jne.
Niinpä sitä kituutellaankin pienipalkkaisissa hanttihommissa, vaikka järkeä olisi ehkä ollut muuhunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkei kaikkia vaan kiinnosta olla yhteiskunan oravanpyörään alistuvia lampaita, vaikka s oletkin sellainen.
Vierailija kirjoitti:
on kokemusta. Ei niin paljon omasta lapsuusperheestä, mutta lähes koko muu suku. Voi että sitä elämänkoulun käyntiä, sivusta kun seuraa...aina rahat loppu, ja miljoona syyttä miksi ei voi mennä koulutukseen tai hankkia ammattia joka työllistäisi, tai mennä vähän kauemmas töihin, jnejnejne....aina joku turha syy. Koko ajan mainostetaan uusista aikuiskoulutusmahdollisuuksista mutta kun ei niin ei. Kotona on niin paljon kivempaa...jo 15 vuotta. Sitten ei rahaa edes postikorttiin.
oon tosin sivusta seurannut taas sitten sellaista sukua jossa ylisuoritetaan, ja lapsista kasvatetaan häikäilemättömiä muiden (köyhempien) halveksujia, ihan kyynärpäätaktiikkaakin käytetän surutta. Joten, joku kultainen keskitie varmasti paras, molemmat ääripäät säälittäviä. Kun raha on kaikki kaikessa, ei se ole sen ihailtavampaa sekään.
Hulluimman perustelun kuulin sedältäni: ei kannata seurustella eikä mennä avoliittoon tai naimisiin koska silloin joutuu ajamaan parran ja naisella on kuukautiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap., mikä pakko sinun on käyttää omia lapsiasi mummolassa kuulemassa tuollaista soopaa? Jos aivan on pakko, niin tasapainota sitä tarjoamalla virikkeitä. Vie lapsiasi Heurekaan, museoihin, taiteen pariin ja näytä että muutakin elämää on kuin alisuoriutuminen.
Yleensä ympäristö luo ne paineet, joiden vuoksi pitää olla tekemisissä lapsuuden kotiväkensä kanssa vaikkei ollenkaan kiinnostaisi. Erityisesti joulu on kohdallamme ankeaa aikaa kun ikinä en osaa ostaa mieluisaa lahjaa ja oma kotimme on kuulemma liian hieno heille. Joulupöydän tarjottavatkin ja servietit ovat hienostelua vaikka meillä ovat ihan tavalliset laatikot jne tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Ap., mikä pakko sinun on käyttää omia lapsiasi mummolassa kuulemassa tuollaista soopaa? Jos aivan on pakko, niin tasapainota sitä tarjoamalla virikkeitä. Vie lapsiasi Heurekaan, museoihin, taiteen pariin ja näytä että muutakin elämää on kuin alisuoriutuminen.
No niinhän minä teenkin. Ja siitä tulee jatkuvaa kuittailua, kuinka "yritän olla hiano" tai "vaadin lapsilta liikaa" ja lapsille sössötetään, että "mitä jos me nyt vähän rentouduttaisiin, kun äiti aina pingottaa". Pahimmillaan aletaan kilpailla siitä kuka osaa olla eniten lapsille mieliksi - suunnilleen niin, että kun minä komennan jostakin, mennään supattamaan, että "ei teidän tarvitse".
Rentoutuminen on aina sitä samaa: ylensyöntiä, ylenostamista, aikataulujen laiminlyöntiä ja kaikenlaista läskiksi lyömistä.
Ja siis kaikki kuitenkin tietää, että sillä omalla tyylillä on jouduttu pakkomyymään perintökämppä, ollaan ulosotossa ja jatkuvassa epävarmuudessa.
En voi tajuta, miksi he haluavat lapsilleni sitä samaa!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolme lastamme ovat koko sukumme ja laajan serkuston ensimmäiset yliopistotason tutkinnon suorittaneet, eri alojen maistereita. Miehen puolella on kylläkin yksi LTT.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap., mikä pakko sinun on käyttää omia lapsiasi mummolassa kuulemassa tuollaista soopaa? Jos aivan on pakko, niin tasapainota sitä tarjoamalla virikkeitä. Vie lapsiasi Heurekaan, museoihin, taiteen pariin ja näytä että muutakin elämää on kuin alisuoriutuminen.
Yleensä ympäristö luo ne paineet, joiden vuoksi pitää olla tekemisissä lapsuuden kotiväkensä kanssa vaikkei ollenkaan kiinnostaisi. Erityisesti joulu on kohdallamme ankeaa aikaa kun ikinä en osaa ostaa mieluisaa lahjaa ja oma kotimme on kuulemma liian hieno heille. Joulupöydän tarjottavatkin ja servietit ovat hienostelua vaikka meillä ovat ihan tavalliset laatikot jne tarjolla.
Juuri näin. Kaikki mitä me teemme on aina hienostelua.
Ja minua ei esimerkiksi koskaan pyydetä tekemään mitään, ei leipomaan tai tekemäään mitään käsilläni. Minulta pyydetään aina rahaa ja aina osoitetaan, miten olen nyt hiano kun olen akateeminen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä. Minun suvussani kaikki ovat viittävaille professoreja jos ovat tohtoreita, väikkäri jäänyt ihan vähän kesken, jos muutoin akateemisia. Viimeinen silaus puuttuu, arkuus tuoda itseään esiin, saattaa hommat päätölkseen. itsellä sama vaiva.
Vierailija kirjoitti:
Täältä ilmoittautuu yksi. Kotoa ei tuettu millään psyykkisellä tai materiaalisella tavalla kun halusin lukioon kovan sodan jälkeen. Menin kuulemma turhaan herraskersojen kouluun. Minulle ei tietenkään järjestetty lakkiaisia eikä minulla ole edes olemassa ylioppilaskuvaa itsestäni. Muutin pois kotoa heti lakkiaisten jälkeen koska sain onnekseni kesätyöpaikan ja sitä kautta vuoteen ja yöpöydän vuokrattua kimppakämpästä.
Kotona aina muistettiin selittää ettei kannata oppia mitään koska valtio elättää vaikkei menisikään ikinä töihin. Saman logiikan mukaan vieraita kieliäkään ei kannattanut opiskella koska ohjelmat olivat telkkarissa valmiiksi tekstitettyjä. Minua pilkattiin kun luin innoissani koululaisena enlannninläksyjä ja opettelin ääntämään sanoja the, choir, chair ja mother.
Myöhemmin sitten en tietenkään ole ollut tervetullut perheeni pariin koska olen liian "herraskainen" heille. Olen opiskellut itselleni kolme tutkintoa ja käynyt samalla töissä. Olen elämäntavoiltani minimalisti ja harrastan vieraita kieliä. Haluan oppia joka ikinen päivä jotain uutta ja perheeseeni verrattuna olenkin omituinen koska en automaattisesti luokittele ketään vastaantulevaa ihmistä siksi tai tuoksi.
Ja se raha: sitä ei ole kertynyt minullekaan mutten elä vippikierteessä. Ilkeän ja käynkin useat juhlat läpi samat vaatteet ylläni. Persaukisella matriarkalla oli jokin ihmeen pakkomielle hankkia aina uusi vaatekerta juhliin ja me lapset kärsimme muun muassa ehjien alusvaatteiden puutteesta, jonka vuoksi jouduimme koulukiusatuiksi. Juopolta isältäni en ole ikinä odottanut mitään muuta kuin rauhaan jättämistä.
Jep, meillä myös pitää aina tarjota muillekin, kun "rahaa on". Ei ole. Viimeksi piti järjestää jokin kummallienn sukukokous ja sinne tarjottavat sellaisille sukulaisille, joita ei edes tunneta.
Ja minä olen kuulemma koulussakin pärjännyt vain "koska olen tyhmä mutta ahkera". Itse ollaan niin fiksuja, etteivät muut edes tajua ja siitä johtuu kaikki "elämän vaikeudet".
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös. Omat vanhemmat oli pahimmat. Lapsesta asti aivopestiin siihen, että "meidän suvussa ei vaan ole lukupäätä", meidän suvussa ei olla hyviä liikunnassa, meillä ei vaan ole musiikkilahjoja - mutta ollaan rehtejä työihmisiä sentään! Duunariutta pidettiin rehtinä ja hyvänä, korkeaa koulutusta hienostelijoiden hömpötyksenä. Äitini tapasi sanoa varsinkin tyttöjen koulun käynnistä, että "perse siellä vaan koulun penkissä istuessa leviää ja hukkaan ne koulut menee kun alkaa lapsia tulemaan".
Itse olinkin lapsuuden ja nuoruuden paljolti kodin asenteiden takia alisuorittaja. Vasta kolmekymppisenä päätin että haluan muuta kuin tehtaan duunarin työtä. Kävin aikuislukion ja yliopistosta valmistuin tietojenkäsittelytieteen maisteriksi. Olisihan se ollut hienoa jos koulut olisi voinut käydä jo nuorena, mutta minä uskoin silloin ihan täysin sen mitä kotona paasattiin, että meidän suvussa vaan kellään ei ole lukupäätä ja ihan turha mennä semmoisiin älykkäämpien ja parempien ihmisten kouluihin itseään nolaamaan.
Omat vanhempani ovat aina kannustaneet käymään kouluja, mutta sitten on tämä toinen puoli nimittäin äitini äiti. Ehkä paras kommentti minkä sain kuulla sen jälkeen, kun kerroin päässeeni yliopistoon, oli " ai tuleeks susta ny paskatieteitten tohtori?" Näin paljo mamma yliopistoa arvosti :D
Oikeasti tuntuu välillä todella pahalta, ettei koskaan voi saada kehuvaa palautetta tai kiitosta tai arvostusta.
Olen mielestäni äitinäkin onnistunut hyvin. Lapset ovat hyvin käyttäytyviä ja menestyvät koulussa. Teemme sikana töitä sen eteen, että heillä olisi valoisa tulevaisuus ja onnellinen elämä.
Sitten pitää heidänkin kuunnella tuota kuittailua ja äitinsä haukkumista. Kevättodistuksia menivät innolla näyttämään ja eikö siihenkin tullut vino hymy ja tuhahdus, että "koulussa pitää olla hauskaa, ei saa aina olla suorittamista". Sanoo ihminen, joka ei kansalaiskoulua saanut rämmittyä loppuun.
Olen niiiiiin kateellinen sellaisille ihmisille, joilla on sivistyneet sukulaiset, jotka osaavat osoittaa rakkautta ja arvostusta. Itkettää.
ap
Onpa teillä rankkoja kokemuksia. Nämä ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten koulutus, ammatti, yhteiskunnallinen asema periytyvät. Koulu voisi myös tehdä paljon, jotta kodin negatiiviset asenteet eivät pääsisi vaikuttamaan lasten koulutus- ja uravalintoihin. Valitettavasti koulujen ammatinvalinnanohjaus taitaa yhä olla paikoin aika huonoa.
Sukulaisia ei voi valita, mutta sen voi, onko heidän kanssaan tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti tuntuu välillä todella pahalta, ettei koskaan voi saada kehuvaa palautetta tai kiitosta tai arvostusta.
Olen mielestäni äitinäkin onnistunut hyvin. Lapset ovat hyvin käyttäytyviä ja menestyvät koulussa. Teemme sikana töitä sen eteen, että heillä olisi valoisa tulevaisuus ja onnellinen elämä.
Sitten pitää heidänkin kuunnella tuota kuittailua ja äitinsä haukkumista. Kevättodistuksia menivät innolla näyttämään ja eikö siihenkin tullut vino hymy ja tuhahdus, että "koulussa pitää olla hauskaa, ei saa aina olla suorittamista". Sanoo ihminen, joka ei kansalaiskoulua saanut rämmittyä loppuun.
Olen niiiiiin kateellinen sellaisille ihmisille, joilla on sivistyneet sukulaiset, jotka osaavat osoittaa rakkautta ja arvostusta. Itkettää.
ap
Sinun pitää tukeutua omaan perheeseesi, mieheesi, lapsiisi. Kaikki tuollainen pilkka toisesta korvasta ulos. Olet oikealla tiellä, älä anna muiden tuhota elämääsi. Tutustua ihmisiin, jotka ajattelevat samalla tavalla kuin sinä. Ja kyllä sinä voit äidillesi sanoa, että et pidä hänen vähättelystään. Mitään riitaa tuskin kannattaa rakentaa, mutta jämäkästi voi kyllä sanoa mielipiteensä.
Meillä koko suku on perusduunaria, ammattikoulupohjaa. En siis todellakaan vähättele näitä koulutuksia, mutta kun itse hain lukion jälkeen yliopistoon, sain kommentteja "et sä sinne kuitenkaan pääse, turhaan luet, mene töihin"... En päässytkään, vaikka yritin kaikkeni. Ehkä myöhemmin, nyt kuitenkin töissä vaan, ilman lukion jälkeistä koulutusta