Lue keskustelun säännöt.
Suku täynnä alisuorittajia - kohtalotovereita?
03.10.2016 |
Onko muita, joilla lapsuudenperheen arvot on alisuorittavia. Tyyliin että rahaa ei osata käyttää, koulussa ei pärjätä, aina jotenkin selitetään omat epäonnistumiset.
Olen kurkkuani myöten täynnä sitä, että omille lapsilleni yritetään siirtää näitä elämäntapoja. Me panostamme koulunkäyntiin ja äitini jaksaa voivotella lapsiamme "voi, voi Liisaparkaa, kun se koulu on niin vaikeaa ja sinut pannaan tekemään". Itse hän saattoi sanoa, että "älä mene kouluun, jää tänne mun seuraksi" siskolleni, jolla noin tuhat poissaolopäivää ja luokallejäänti uhkasi. Kaupassa hän opettaa, että "nyt piristetään vähän ja ostetaan piristettä". Kun itse on ulosotossa juurikin siiksi että on ostellut piristettä yli varojensa. Ja tavaroihin suhtaudutaan niin, että lahjatkin hajoaa suunnilleen paketteihin, kun "tavarat on tehty kulutettaviksi ja ja uusiahan saa kaupasta".
INHOAN TÄLLAISTA. INHOSIN SITÄ LAPSENA JA INHOAN YHÄ.
Ja jo lapsena minua pilkattiin kun olin hyvä koulussa, tarkka tavaroistani ja rahoistani.
Ihan tarpeeksi raskasta on ollut nousta tuolta ja nyt tuntuu kuin lapsillanikin olisi lyijypainot vetämässä heitä takaisin tuonne suohon.
Onko muita?
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Onpa teillä rankkoja kokemuksia. Nämä ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten koulutus, ammatti, yhteiskunnallinen asema periytyvät. Koulu voisi myös tehdä paljon, jotta kodin negatiiviset asenteet eivät pääsisi vaikuttamaan lasten koulutus- ja uravalintoihin. Valitettavasti koulujen ammatinvalinnanohjaus taitaa yhä olla paikoin aika huonoa.
Nuo asenteet eivät estäneet minua opiskelemasta, mutta itse jouduin maksamaan kaiken jo lukiosta lähtien. Ja ennen sitäkään ei tullut mitään apua tai ymmärrystä koskaan eli ihan kaikki piti aina ihan itse hoitaa. Muistan vieläkin miten äiti naureskeli pitkään luokkakaverini äidin touhuja, kun tämä kävi kaupassa ostamassa lapselleen lukuevästä yo-kirjoituksiin lukemista varten ja oli selittänyt, että kotona pitää olla hiljaista ja rauhallista, että lapsensa saa opiskella. Tää oli minun äidistäni jotenkin kamalan hupaisaa "ison ihmisen hyysäämistä" ja "yliampuvaa huolehtimista". Ja ei tosiaankaan sitten tehnyt samaa...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa teillä erikoinen käsitys alisuoriutumisesta (ei alisuorittamisesta). Siinähän on kyse siitä, että ei täytä niitä oletuksia, mitä hänen älykkyytensä/lahjakkuutensa perusteella olettaisi saavuttavan, EI sitä ettei hän koulutusta tai vaativaa työtä arvostaisi tai niihin omia lapsiaan kannustaisi.
Alisuoriutuminen voi johtua oppimisvaikeuksista, erityisesti jos niitä ei ole tutkittu ja annettu oikeanlaista tukea, silloin ko. henkilö ei käsitä miksi kaikki on hänelle niin vaikeaa tai hidasta, muut tuntuvat selviävän paljon vähemmällä, joten ihminen alkaa pitää itseään tyhmänä ja kyvyttömänä. Myös laiskaksi voidaan haukkua, vaikka kyseessä voi olla lyhyt työmuisti (tarvitsee paljon opetusta ja kertausta) tai tai kyseessä voi olla sekä aloittamisen että lopettamisen vaikeus, ensimmäinen aiheuttaa aloitekyvyttömyyttä, toinen sitä että joko hioo työtään loputtomiin tai ei muuten osaa lopettaa (joko työpäivä päättyi jo tai ei osaa siirtyä seuraavaan tehtävään). Muitakin syitä alisuoriutumiseen toki on.
Yksi tilanne, jossa normaaliälykkään alisuoriutumisen havaitsee: monessa työpaikassani on aivan onneton perehdytys uusille, joten totta kai tulee virheitä ja väärinymmärryksiä, vielä todennäköisemmin normaalijärkiselle, mutta hidasoppiselle.
Ap, käytit siis otsikossasi aivan väärää termiä!
Kiitos ap, hyvä ketju!
Itselläni oli isän puoleltu tuollaista asennetta, joka valitettavasti periytyi myös äitiin, kun yhdessä ovat ja asuvat. Minua ei koskaan kannustettu mihinkään, eikä kokeisiin lukeminen ollut tärkeää. Tuskin edes olivat perillä kouluni asioista. Isä kysyi pari vuotta sitten, että ymmärränkö minä vähän jo englantia, että osaanko sanoa kans jotain? Olen asunut Jenkeissä vuoden ja opiskellut englantia ala-asteelta asti ja kirjoitin siitä M:n. Aikuislukiosta. Kukaan ei sanonutkaan, että voisin päästä lukioon nuorena, joten menin kauppakouluun. Vanhemmat tukivat kyllä rahallisesti, mutta eivät aidosti olleet mukana ja jättivät vähän oman onnensa nojaan. Alisuoriutuminen oli perheessämme normaalia. :( Vieläkään eivät osaa tehdä itse hyviä päätöksiä (raha) ja jos neuvon, niin vastaus on, että "kyllä me hoidetaan ja osataan", vaikkeivat osaa.. neuvoja ei osata ottaa vastaan, koska siitähän voisi oppia! Voi jeesus
Vierailija kirjoitti:
Onpa teillä erikoinen käsitys alisuoriutumisesta (ei alisuorittamisesta). Siinähän on kyse siitä, että ei täytä niitä oletuksia, mitä hänen älykkyytensä/lahjakkuutensa perusteella olettaisi saavuttavan, EI sitä ettei hän koulutusta tai vaativaa työtä arvostaisi tai niihin omia lapsiaan kannustaisi.
Alisuoriutuminen voi johtua oppimisvaikeuksista, erityisesti jos niitä ei ole tutkittu ja annettu oikeanlaista tukea, silloin ko. henkilö ei käsitä miksi kaikki on hänelle niin vaikeaa tai hidasta, muut tuntuvat selviävän paljon vähemmällä, joten ihminen alkaa pitää itseään tyhmänä ja kyvyttömänä. Myös laiskaksi voidaan haukkua, vaikka kyseessä voi olla lyhyt työmuisti (tarvitsee paljon opetusta ja kertausta) tai tai kyseessä voi olla sekä aloittamisen että lopettamisen vaikeus, ensimmäinen aiheuttaa aloitekyvyttömyyttä, toinen sitä että joko hioo työtään loputtomiin tai ei muuten osaa lopettaa (joko työpäivä päättyi jo tai ei osaa siirtyä seuraavaan tehtävään). Muitakin syitä alisuoriutumiseen toki on.
Yksi tilanne, jossa normaaliälykkään alisuoriutumisen havaitsee: monessa työpaikassani on aivan onneton perehdytys uusille, joten totta kai tulee virheitä ja väärinymmärryksiä, vielä todennäköisemmin normaalijärkiselle, mutta hidasoppiselle.
Ap, käytit siis otsikossasi aivan väärää termiä!
Kyllä tämä ongelma on ihan oikeasti yhteydessä alisuoriutumiseen, koska voi käydä niin että ihminen jolla olisi älykkyyttä korkeaan koulutukseen jättäytyykin duunariksi koska hänet on lapsesta asti aivopesty että hänestä ei ole muuhun, tai että korkea koulutus on jopa jotenkin naurettavaa ja halveksittavaa.
Vierailija kirjoitti:
Onpa teillä erikoinen käsitys alisuoriutumisesta (ei alisuorittamisesta). Siinähän on kyse siitä, että ei täytä niitä oletuksia, mitä hänen älykkyytensä/lahjakkuutensa perusteella olettaisi saavuttavan, EI sitä ettei hän koulutusta tai vaativaa työtä arvostaisi tai niihin omia lapsiaan kannustaisi.
Alisuoriutuminen voi johtua oppimisvaikeuksista, erityisesti jos niitä ei ole tutkittu ja annettu oikeanlaista tukea, silloin ko. henkilö ei käsitä miksi kaikki on hänelle niin vaikeaa tai hidasta, muut tuntuvat selviävän paljon vähemmällä, joten ihminen alkaa pitää itseään tyhmänä ja kyvyttömänä. Myös laiskaksi voidaan haukkua, vaikka kyseessä voi olla lyhyt työmuisti (tarvitsee paljon opetusta ja kertausta) tai tai kyseessä voi olla sekä aloittamisen että lopettamisen vaikeus, ensimmäinen aiheuttaa aloitekyvyttömyyttä, toinen sitä että joko hioo työtään loputtomiin tai ei muuten osaa lopettaa (joko työpäivä päättyi jo tai ei osaa siirtyä seuraavaan tehtävään). Muitakin syitä alisuoriutumiseen toki on.
Yksi tilanne, jossa normaaliälykkään alisuoriutumisen havaitsee: monessa työpaikassani on aivan onneton perehdytys uusille, joten totta kai tulee virheitä ja väärinymmärryksiä, vielä todennäköisemmin normaalijärkiselle, mutta hidasoppiselle.
Ap, käytit siis otsikossasi aivan väärää termiä!
En käyttänyt. Tässä käytöksessä on nimenomaan kyse siitä, että alisuoritetaan kaikki. Aina mennään jotenkin "rennosti", ei yritetä kunnolla, etsitään vika muualta ja syy muista ja yritetään pakottaa muut samaan käytösmalliin. Ei kyse ole siitä etteikö äly riittäisi, vaan siitä, ettei haluta/osata yrittää ja puristaa mitään. Alisuoritetaan omiin kykyihin nähden ja vaaditaan muilta samaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap., mikä pakko sinun on käyttää omia lapsiasi mummolassa kuulemassa tuollaista soopaa? Jos aivan on pakko, niin tasapainota sitä tarjoamalla virikkeitä. Vie lapsiasi Heurekaan, museoihin, taiteen pariin ja näytä että muutakin elämää on kuin alisuoriutuminen.
No niinhän minä teenkin. Ja siitä tulee jatkuvaa kuittailua, kuinka "yritän olla hiano" tai "vaadin lapsilta liikaa" ja lapsille sössötetään, että "mitä jos me nyt vähän rentouduttaisiin, kun äiti aina pingottaa". Pahimmillaan aletaan kilpailla siitä kuka osaa olla eniten lapsille mieliksi - suunnilleen niin, että kun minä komennan jostakin, mennään supattamaan, että "ei teidän tarvitse".
Rentoutuminen on aina sitä samaa: ylensyöntiä, ylenostamista, aikataulujen laiminlyöntiä ja kaikenlaista läskiksi lyömistä.
Ja siis kaikki kuitenkin tietää, että sillä omalla tyylillä on jouduttu pakkomyymään perintökämppä, ollaan ulosotossa ja jatkuvassa epävarmuudessa.
En voi tajuta, miksi he haluavat lapsilleni sitä samaa!
ap
Nostan sinulle hattua, että ole jo lapsesta asti pitänyt pääsi ja noussut tuosta "suosta", hienoa! Varmaan haluat jossain määrin olla tekemisissä sukusi kanssa ja lapsetkin varmaan tykkäävät, koeta vain valita helpoimmat tavat pitää yhteyttä. Ei ehkä pitkiä vierailuja, ei välttämättä jotain joulua yhdessä tai ainakaan sitä aattoa jne. Lapset kyllä näkevät näitä läskiksi lyöjiä pitkin elämäänsä ihan koulusta alkaen, enkä nyt usko, että haluavat sukusi elämäntapaa joksikin johtotähdeksi elämässään. Jos siis kuitenkaan et mielestäsi pingota ja se "sivistävämpi rentoutuminen" ym. on kuitenkin lapsista kivaa. En sinuna huolestuisi asiasta, vaikka harmin ymmärrän. Ajattele nyt, sinä nousit tuosta pois, vaikka se oli sinun perheesi, lapsillesi kuitenkin "vain" isovanhemmat jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap., mikä pakko sinun on käyttää omia lapsiasi mummolassa kuulemassa tuollaista soopaa? Jos aivan on pakko, niin tasapainota sitä tarjoamalla virikkeitä. Vie lapsiasi Heurekaan, museoihin, taiteen pariin ja näytä että muutakin elämää on kuin alisuoriutuminen.
No niinhän minä teenkin. Ja siitä tulee jatkuvaa kuittailua, kuinka "yritän olla hiano" tai "vaadin lapsilta liikaa" ja lapsille sössötetään,
Ja siis kaikki kuitenkin tietää, että sillä omalla tyylillä on jouduttu pakkomyymään perintökämppä, ollaan ulosotossa ja jatkuvassa epävarmuudessa. En voi tajuta, miksi he haluavat lapsilleni sitä samaa!
ap
Jotkut ihmiset nyt vaan ovat tautisen tyhmiä ja haluavat vetää muutkin mukaan omaan konkurssiinsa, koska jos kaikki ovat yhtä huonoja ei kukaan ole huono muihin verrattuna. Kommunismin sisäinen filosofia on tuo.
Ei sinua oikein muuta voi neuvoa, kuin että isovanhempia vähemmän lasten elämään ja "pingotat" vaan samaan malliin kuin ennenkin. Et lotkauta korviasi alisuorittajille. Pikkuhiljaa lapsesi oppivat näkemään heidät samassa valossa kuin sinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vähän samaa. Neuvoisin, että luota lapsiisi - kyllä oman perheen arvot kuitenkin kantavat ja lapset oppivat samalla, että on toisenlaisiakin tapoja toimia, kun seuraavat isovanhempiaan (esim. rahan käytössä). Keskustele avoimesti lastesi kanssa asioista.
Faija oli sitä mieltä, että teknillinen korkeakoulu on liikaa vaikka kirjoitin 5L+1M. Opisto riittää.
No, olen nykyään TkT.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea ap ja muut! Olette tehneet upean ja hienon työn ja nousseet vastustamaan alisuoriutumista. Tämän ole todellakaan mikään itsestäänselvyys, vaan vaatii ahkeruutta, rohkeutta ja jäntevyyttä. Upeaa te, onnittelen teitä!
Pahoittelen ap äitisi puolesta, todella kurjaa tuollainen! Pidä vaan tiukasti pääsi, alisuoriutumisen kierre katkesi sinuun! Äitisi ei varmaan tule muuttumaan, mutta jos kykenet, koita antaa tuollaisten typerien kommenttien mennä ohi korvien.
Joo on alisuorittajia mutta kun suvussa on ADHD:tä niin siitähän se tietysti alunalkujaan johtuu. Voi kun olisi osannut hakea apua ajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On valitettavan tuttua. Olemme oikea luusereiden suku ja niin olen itsekin. Enoni on poikkeus, hän opiskeli puoliksi salaa itselleen korkeakoulututkinnon, mutta kas kummaa ei ole missään tekemisissä suvun kanssa.
Omassa suvussa jotenkin korostui se, että lapsille ei mitenkään puhuttu töiden teosta. Ei vaikka siitä, miten pitäisi opiskella päästäkseen siihen ja siihen ammattiin. Eikä välttämättä aikuiset edes kertoneet lapsille mitä töitä tekevät, että itselle ei ainakaan omasta suvusta muodostunut käsitystä siitä mitä töiden tekeminen ja työelämä on. Tietenkin muistan kysymykset, että mikä susta tulee isoja jne... vastasin opettaja, mutta ehkä nyt kun järkeilen jälkeen päin niin sitten olisin vaikka kaivannut siihen ihan vaan vaikka ohimennen maininnan miten opettajaksi pääsemiseksi kannattaa opiskella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
on kokemusta. Ei niin paljon omasta lapsuusperheestä, mutta lähes koko muu suku. Voi että sitä elämänkoulun käyntiä, sivusta kun seuraa...aina rahat loppu, ja miljoona syyttä miksi ei voi mennä koulutukseen tai hankkia ammattia joka työllistäisi, tai mennä vähän kauemmas töihin, jnejnejne....aina joku turha syy. Koko ajan mainostetaan uusista aikuiskoulutusmahdollisuuksista mutta kun ei niin ei. Kotona on niin paljon kivempaa...jo 15 vuotta. Sitten ei rahaa edes postikorttiin.
oon tosin sivusta seurannut taas sitten sellaista sukua jossa ylisuoritetaan, ja lapsista kasvatetaan häikäilemättömiä muiden (köyhempien) halveksujia, ihan kyynärpäätaktiikkaakin käytetän surutta. Joten, joku kultainen keskitie varmasti paras, molemmat ääripäät säälittäviä. Kun raha on kaikki kaikessa, ei se ole sen ihailtavampaa sekään.
Hulluimman perustelun kuulin sedältäni: ei kannata seurustella eikä mennä avoliittoon tai naimisiin koska silloin joutuu ajamaan parran ja naisella on kuukautiset.
Setä on elänyt aikana ennen kehorauhaa. Ennen tosiaan nainen sai pakottaa miehensä oman mielensä mukaiseksi. Toista se on nykyään. Miehen keho, miehen päätös.
Lisäys: siis miten asenteet saattavat periytyä. Mutta tässä ketjussa on hienoja esimerkkejä siitä, miten ketjuja voi katkaista toimimalla toisin.