Avaudun masentavasta elämästäni
Mitä tekisit tilanteessa? Olet 17-vuotias tyttö, täytät tammikuussa 18. Olet juuri alottanu amiksen ekan vuoden sun ihanne alalla joka kestää 3 vuotta. Asut koulun asuntolassa maaseudella jossa on vain yksi pieni k kauppa ja lähin keskusta 20km päässä, joten päivät kuluvat sielä maatessa, sillä asuntola ja sen sijainti masentaa. Haluisit asua kotona vanhempiesi luona, mutta sitten koulumatka olisi päälle 60km, aamut olisi hankalia, kun kulkuneuvoja joutuisi vaihtaa 2-4kertaa ja opintotuki vähenisi noin 100 eurolla. Sulla ei oo hirveesti kavereita ja kaikki viikonloput vietät perheen ja poikaystävän kanssa suuressa kaupungissa. Olet haaveillut vauvasta parin vuoden ajan, mutta opiskeluiden takia sitä et ole koittanut tehdä ja käytät e-pillereitä. Myöskään vuoden sinua vanheempi poikaystäväsi ei lasta vielä halua.
Mitä tekisit tai muuttaisit toisin? Haluisitko auttaa, että elämäni parantuisi? Tuo tilanne kuvaa elämääni tällähetkellä, mutta pieniä yksityiskohtia on muutettu, ettei kukaan tunnista kenestä puhutaan.
Kommentit (4)
Jos tuo on sinusta liian tylsää elämää, niin toivotan koittamaan mun elämää vähän aikaa.
Käyttäjä2306 kirjoitti:
Mitä tekisit tilanteessa? Olet 17-vuotias tyttö, täytät tammikuussa 18. Olet juuri alottanu amiksen ekan vuoden sun ihanne alalla joka kestää 3 vuotta. Asut koulun asuntolassa maaseudella jossa on vain yksi pieni k kauppa ja lähin keskusta 20km päässä, joten päivät kuluvat sielä maatessa, sillä asuntola ja sen sijainti masentaa. Haluisit asua kotona vanhempiesi luona, mutta sitten koulumatka olisi päälle 60km, aamut olisi hankalia, kun kulkuneuvoja joutuisi vaihtaa 2-4kertaa ja opintotuki vähenisi noin 100 eurolla. Sulla ei oo hirveesti kavereita ja kaikki viikonloput vietät perheen ja poikaystävän kanssa suuressa kaupungissa. Olet haaveillut vauvasta parin vuoden ajan, mutta opiskeluiden takia sitä et ole koittanut tehdä ja käytät e-pillereitä. Myöskään vuoden sinua vanheempi poikaystäväsi ei lasta vielä halua.
Mitä tekisit tai muuttaisit toisin? Haluisitko auttaa, että elämäni parantuisi? Tuo tilanne kuvaa elämääni tällähetkellä, mutta pieniä yksityiskohtia on muutettu, ettei kukaan tunnista kenestä puhutaan.
mitä vittua sä valitat ?
Mulla ei ollu yhtään kaveria kun kiusattiin koko kouluaika, arana en edes uskaltanut minneääm opiskelemaan kun pelkäsin kiusaamista ja kävin siten paikallisen amiksen vaikka taiteelisia lahjoja olis ollu, nyt olen matala palkka duunissa, eikä parempaa näkyvissä.
että kehtaatkin ulista !
Käyttäjä2306 kirjoitti:
Mitä tekisit tilanteessa? Olet 17-vuotias tyttö, täytät tammikuussa 18. Olet juuri alottanu amiksen ekan vuoden sun ihanne alalla joka kestää 3 vuotta. Asut koulun asuntolassa maaseudella jossa on vain yksi pieni k kauppa ja lähin keskusta 20km päässä, joten päivät kuluvat sielä maatessa, sillä asuntola ja sen sijainti masentaa. Haluisit asua kotona vanhempiesi luona, mutta sitten koulumatka olisi päälle 60km, aamut olisi hankalia, kun kulkuneuvoja joutuisi vaihtaa 2-4kertaa ja opintotuki vähenisi noin 100 eurolla. Sulla ei oo hirveesti kavereita ja kaikki viikonloput vietät perheen ja poikaystävän kanssa suuressa kaupungissa. Olet haaveillut vauvasta parin vuoden ajan, mutta opiskeluiden takia sitä et ole koittanut tehdä ja käytät e-pillereitä. Myöskään vuoden sinua vanheempi poikaystäväsi ei lasta vielä halua.
Mitä tekisit tai muuttaisit toisin? Haluisitko auttaa, että elämäni parantuisi? Tuo tilanne kuvaa elämääni tällähetkellä, mutta pieniä yksityiskohtia on muutettu, ettei kukaan tunnista kenestä puhutaan.
Noi on hyviä neuvoja että hankkii kivoja harrastuksia ja tekee lomilla jotain ihan muuta. Koita saada poikaystäväs mahdollisimman usein sun luo käymään. Koita ottaa jonkinlaista kontaktia muihin asuntolassa asuviin ja yritä järjestää teille jotain yhteistä sosiaalista tekemistä. Sosiaalisuus on kuitenkin ihmisen perustarve, sydänystäviä ei tartte tulla (toki varmaan kiva jos tulis?) mutta se että voi jollekin tai joillekin puhua kasvotusten auttaa valtavasti. Kutsu näitä muita kahville, tekemään yhdessä ruokaa, lenkille tms. ihan mitä vaan mieleesi tulee. Ei haittaa vaikka olisitte "eri maailmoista", tärkeintä on ensi alkuun että saat jotain seuraa ja ihmisiä joille puhua.
Lisäksi, koita uppoutua koulunkäyntiin ja suoriutua siitä niin hyvin kuin ikinä pystyt. Tee läksyjä, harjoittele asioita joita sun pitää oppia ja kerää ymmärrystä omalta ammattialaltasi. Senhän takia siellä loppujen lopuksi olet. Voin kertoa että jos opinnot sujuvat niin koko mieliala ja jaksaminen paranee todella paljon, joten koita pitää siitä huolta. Koita jakaa opintoaikasi mielessäsi pienempiin osatavoitteisiin ja suunnittele mitä teet missäkin kuussa.
Mun neuvo on että älä jätä mistään syystä jouluasi kesken, äläkä hanki vauvaa ennen kuin olet valmistunut ja miettinyt mitä teet jatko-opintojen suhteen.
Paljon tsemppiä ja voimia syksyyn,
Jatkaisin koulua, pidä lomia etappeina. Rupea harrastamaan liikuntaa, käsitöitä yms. Kuuntele paljon kivaa musiikkia. Teillä on lomia sen verran, että jaksat kyllä kolme vuotta elää tuollaista elämää.