Jos sulla ja puolisollasi tulisi ero, niin millä tavoin luulet ettet selviäisi ilman häntä?

En tule selviämään ilman puolisoani, koska...

- tarvitsen kasvatusvastuullisen ihmisen vierelleni

-talous kaatuu ja haluan ylläpitää elintasoni, hinnalla millä hyvänsä

-haluan päästä illan rientoihin

Ei ole mitään, mistä en selviäisi ilman puolisoani. Pärjäisin mainiosti itsekseni. 

Vastaan otsikkoon, koska en ymmärtänyt viestin sisältöä.

Jos minulla ja puolisollani tulisi ero, maailmani romahtaisi. Kuka pitäisi minusta huolta? Olen kaiketi hieman avuton, mutta on niin ihanaa kun ruoka on valmista tullessani kotiin. Koti on siivottu. Puolisoni tulee halaamaan ja kertoo kuinka on ollut ikävä ja kuinka ihana minä olen. Ihan kamalaa olisi, ettei olisi enää maailman parasta seksiä. Tarvitsen sylin mihin tipahdan raskaan päivän jälkeen.

Pärjäisin ihan hyvin itsekseni, mutta en halua olla ilman häntä, koska rakastan häntä. Olen asunut yksin ennen häntä, joten en ole mikään avuton tumpelo. Lapsetkin ovat jo sen ikäisiä, että osaavat huolehtia myös itsestään. Minun rakkauteni kuolisi heti, jos hän pettäisi ja jättäisi, joten en jäisi pitkäksi aikaa itkemään.

Olisihan se surullista ja hankalaa, mutta en mä siihen kyllä kuolisikaan. Siis selviäisin.

Minun tulisi kauhean ikävä miestäni. Menettäisin parhaan ystäväni  ja ainoan ihmisen, jolle voin puhua mistä tahansa ja joka ymmärtää minua. Mieheni ei pahoinpitele minua eikä meillä ole lapsia tai lainaa. Pieniä vikoja hänessä toki on, kuten kuorsaus ja laiskuus, mutta en niiden takia häntä jättäisi.

Olen eronnut ja selvinnyt, joten tiedän selviäni vastakin. Olinkin paljon vahvempi kuin luulin.

Enpä keksi mitään normaalielämään kuuluvaa, mistä en selviäisi ilman miestäni... Varmasti arki olisi raskaampaa, jos pitäisi hoitaa kaikki yksin.

Luultavasti pärjäisin hyvin ilmankin, mutta tulisi ikävä parasta ystävää ja seksiä. Talous menisi myös huonolle mallille.

Minulla ja lapsilla ei olisi mitään hätää ja pärjäisimme mainiosti niin kuin tähänkin asti. Auton voi korjauttaa autokorjaamossa, ystäviltäni ja isältäni saan apua joihinkin teknisiin juttuihin, jotka eivät ole vahvimpia puoliani, rahat riittäisivät hyvin ja tottakai talosta ja tontistamme tulisi puolet minulle, koska en jäisi omakotitaloomme, joten rahojen puolesta pärjäisimme todella hyvin jne. Minä ja lapset jatkaisimme siis elämäämme niin kuin ennenkin, mutta miehellä tulisi olemaan vaikeuksia ja asioiden opettelua paljon. En tietenkään ottaisi lapsiamme mieheltä pois, vaan yhteishuoltajuus käynnistyisi samantien. N42

Vierailija kirjoitti:

Vastaan otsikkoon, koska en ymmärtänyt viestin sisältöä.

Sama.

Kyllä mä varmaan selviäisin kaikilta osin, mutta alussa olisi tosi hankalaa. Ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä teini-iästä asti.  Muutettiin yhteen suoraan omista kodeistamme, joten en ole koskaan asunut yksin. Kaikki asiat ollaan opeteltu yhdessä ja tosi monet asiat on sitten hoitanut mieheni aina.

Esim. mun pitäisi opetella tankkaamaan auto. En ole sitä koskaan tehnyt eikä mitään hajua miten se tapahtuu.

Kaikki vakuutusasiat on mies aina hoitanut, kuten myös kaikki laina-asiat, joten pitäisi perehtyä niihin.

Lisäksi kaikki tähän taloon liittyvät jutut (lämmitys mm.) on mulle ihan hepreaa. En tiedä mistä lämmits laitetaan päälle ja kiinni.

Mies on varannut aina kaikki hotellit, mulla ei niistä tietoa, ja aina ajanut autoa vieraissa kaupungeissa. En varmasti uskaltaisi lähteä ajamaan mihinkään outoon paikkaan. Jämähtäisin siis kotiin.

Tietokoneista en ymmärrä mitään, koska mies on aina ne hoitanut.

Takkaa en ole ikinä sytyttänyt täällä, joten jäisi takkakin sytyttämättä.

Olisin aika kädetön ilman miestä.

Pärjäsin yh:na 7 v ennen mieheni tapaamista ja pärjäisin eron jälkeenkin. Talouskaan ei muuttuisi huonompaan, kun nyt jopa osin elätän miestä.

Seksiä olisi paljon harvemmin, mutta olen ollut aiemmin putkeen 10 v selibaatissakin, joten en siihenkään kuolisi.