Lue keskustelun säännöt.
Minun kuulemma pitää luopua lapsihaaveista urani vuoksi
02.10.2016 |
Näin totesi esimieheni illan päätteeksi viime viikolla. Oltiin juuri tehty pitkä päivä asiakastapaamisessa ja istuttiin junassa matkalla kotiin. Olen nuori, alle kolmekymppinen, ja lapseton nainen. Seurustellut olen kuitenkin jo useamman vuoden ja lapset olisi ajankohtaisia pian. Niistä on puhuttu ja mieskin niitä haluaa.
Tässä yrityksessä olen ollut töissä vasta alle kaksi vuotta, mutta hyvän työkokemuksen vuoksi ja ahkeran asenteeni vuoksi ura on jo kovassa nousussa. Nyt olen kuitenkin itkenyt jo useamman päivän noista tylyistä sanoista. Tällä alalla ei kuulemma perheellisiä ole ja lapsi tietäisi uran loppua (esimies on lapseton). Esimies sanoi melko suoraan, että minun on unohdettava lapsihaaveet tai lähdettävä yrityksestä.
Toivoisin että tämä olisi tosiaan provosointialoitus, mutta tällaisia kommentteja ihan oikeasti sain 2010-luvun Suomessa. Mä en millään tahtoisi jättää työtä, mutta en uhrata haaveitani työn vuoksi. Toisaalta pelottaa, löydänkö toista työtä tältä pieneltä paikkakunnalta, jossa mieheni työskentelee. :( nyt esimies on kaatanut mulle hirveästi hommia, palavereita ja oikeasti turhia reissuja, ikäänkuin osoittaakseen että lapsi ei tosiaan sovi kuvioihin.
Mitä mä voin tehdä.. :(
Kommentit (49)
Mikä ala on Nyky-Suomessa sellainen, jolla ei ole perheellisiä? En usko sellaista löytyvän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, olen sinua hieman vanhempi, päälle kolmekymppinen. Urani ei ole vielä huippuvaiheessa, mutta minulla on melko paljon kokemusta työelämästä eri paikoista. Tärkein asia mitä olen oppinut: älä ikinä koskaan erehdy pitämään itseäsi korvaamattomana, missä työssä tai työpaikassa sitten oletkaan. Et ole yhdellekään työnantajalle korvaamaton, vaikka sinulle mitä sanottaisiin. Tosipaikan tullen, kun firmalla alkaa mennä huonosti tms., sinut laitetaan pihalle. Ihan riippumatta siitä, että olet jättänyt lapset tekemättä, olet tehnyt firmalle kaiken ja vielä enemmän. Olet firmalle resurssi ja firma haluaa maksimoida tuottonsa. Älä ikinä luovu tärkeistä henkilökohtaisista asioistasi vain siksi, että myöhemmin huomaat tulleesi vedätetyksi. Mietipä firmasi suhtautumista, jos kymmenen vuoden päästä sairastut esim. syöpään. Sinulle todetaan kylmästi, että tällä alalla ei ole syöpään sairastuneita. Tuloksentuottokykysi on pudonnut, tehtävänäsi on lähteä. Se sinun alasi: siellä on muitakin työnantajia. Alasi ei koostu vain yhdestä ainoasta yrityksestä. Tee ne lapset nyt kaikessa hiljaisuudessa ja myöhemmin pakene ko. yrityksestä.
Vierailija kirjoitti:
Luulin otsikon perusteella, että urasi on liian kapea synnyttämiseen
Harvinaisen typerä kommentti jopa mopojonnen suusta.
Pomosi on siis Konttorin päällikkö....
Kiinnostaisi kyllä tietää, mikä ala on kyseessä?
Entä jos miehesi jää työttömäksi hoitamaan lapsia ja sinä alat tekemään niitä 12 tunnin päiviä? Pitäisi kelvata pomolle. Mitään hienoa uraa ei voi yksikään ihminen tehdä siinä tilanteessa, että molemmat osapuolet käyvät töissä samalla, kun lapsiakin on. Ainakaan niin, ettei se vaikuttaisi erittäin negatiivisesti lasten mielenterveyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos vastauksista!
Firmaa en viitsi paljastaa, mutta kyseessä on pienen paikkakunnan perheyritys ja teen monipuolisesti talouspuolella hommia. Matkoja ympäri Suomen tulee lähinnä asiakastapaamisten merkeissä, sillä avustan mm. sopimusten teossa.
Ja ihan totta, työ on kuitenkin vain työ ja en ole valmis uhraamaan unelmiani ja mahdollisuutta lapseen sen vuoksi. Minä olen joustanut jo nyt todella paljon (mm. matkustan alle 12h varoitusajalla). Jos työpaikan jousto on noin surkeaa, on etsittävä sitten muita töitä.
Pakko luottaa itseensä. Teen sitten vaikka muualla tylsempää hommaa ja huonommalla palkalla, ellei muu auta.
-Ap
Ap, jos tahtoa riittää, niin voit tehdä lapsen ja palata töihin, kun äitiysloma loppuu, vauvan ollessa noin 3-4 kk ikäinen. Mieskin voi jatkaa vauvan kanssa kotona vanhempainvapaalla, mutta sopikaa siitä jo ennen raskautta. Ansiosidonnainen vanhempainraha on varsin hyvää tasoa. Vanhempainvapaan päättyessä taas on mahdollisuus kotihoidontukeen. Kotihoidontuen jälkeen on mahdollisuus lyhennettyihin työpäiviin. Ota selvää Kelan nettisivuilta.
Sinuna yrittäisin lasta melko pian, jos lapsen tahtoisin. Ikä ei anna armoa meille naisille. Pitäisin raskauden työnantajalta salassa niin pitkälle kuin mahdollista. Työpaikallani yksi jäi lapsettomaksi kun teki uraa vähän yli 30 vuotiaaksi! Monta vuotta oli vauvakuumetta ja siitä meille muille puhui, kun me jäätiin kukin vuorollaan äitiysvapaalle, että kyllä hänkin, kun saa uransa parempaan vauhtiin. Hän oli meidän esinainen ja hänellä oli myös ylempi pomo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitään hienoa uraa ei voi yksikään ihminen tehdä siinä tilanteessa, että molemmat osapuolet käyvät töissä samalla, kun lapsiakin on. Ainakaan niin, ettei se vaikuttaisi erittäin negatiivisesti lasten mielenterveyteen.
Ei sen toisenkaan tarvitse sentään olla kotivanhempi, vaikka puoliso tekisikin huippu-uraa. Riittää se, että toisen vanhemman töissä normaalit 8 tunnin työpäivät riittävät. Ja joustoa pitää löytyä sen verran, että satunnaiset palaverit esim. päiväkodissa tai koulussa työaikaan onnistuvat. Lisäksi pitää olla jokin järjestely lasen sairastumisen varalle.
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos tahtoa riittää, niin voit tehdä lapsen ja palata töihin, kun äitiysloma loppuu, vauvan ollessa noin 3-4 kk ikäinen. Mieskin voi jatkaa vauvan kanssa kotona vanhempainvapaalla, mutta sopikaa siitä jo ennen raskautta. Ansiosidonnainen vanhempainraha on varsin hyvää tasoa. Vanhempainvapaan päättyessä taas on mahdollisuus kotihoidontukeen. Kotihoidontuen jälkeen on mahdollisuus lyhennettyihin työpäiviin. Ota selvää Kelan nettisivuilta.
Sinuna yrittäisin lasta melko pian, jos lapsen tahtoisin. Ikä ei anna armoa meille naisille. Pitäisin raskauden työnantajalta salassa niin pitkälle kuin mahdollista. Työpaikallani yksi jäi lapsettomaksi kun teki uraa vähän yli 30 vuotiaaksi! Monta vuotta oli vauvakuumetta ja siitä meille muille puhui, kun me jäätiin kukin vuorollaan äitiysvapaalle, että kyllä hänkin, kun saa uransa parempaan vauhtiin. Hän oli meidän esinainen ja hänellä oli myös ylempi pomo.
Lyhennetty työpäivä on siunaus monelle firmalle. Kun siihen vetoaa, todetaan, että sitten pitää tehdä uusi työnkuva, koska et voi enää matkustaa jne. Sen jälkeen on valittava entinen työ entisin ehdoin tai uusi työ lyhennetyin työpäivin ja reippain palkanalennuksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sinä potkuja voi saada sen vuoksi, että hankit lapsen. Muista syistä kylläkin. Yritys voi kuitenkin nuo reissuhommat delegoida jollekin sellaiselle, jolla ei ole lapsia reissutyötä estämässä. Toimenkuvasi voi siis muuttua, mutta mitä sitten? Todennäköisesti lapsen saatuasi et enää edes haluaisi tuollaisia lyhyen varoitusajan työmatkoja.
Ihan hyvin voit saada kenkää vaikka jättäisit lapset tekemättä. Ei se lapsettomuus mitään uraa takaa.
Meillä ei mene mikään työpaikka perheen edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa useat väittävät, että nainen voi thdä uraa lapsen kanssakin, ja tarkoittavat että nainen voi käydä töissä lapsen kanssakin. Se on totta.
URA on kuitenkin jotain vähän muuta, siis sellainen, joka ei ole pelkkä "duuni", kuten joku ketjussa osuvasti äidin työssäkäyntiä kuvasikin. Se vaatii enemmän panostusta ja enemmän kunnianhimoa ja enemmän yleistä arvonantoa. Ja siihen, "tasa-arvoisessa" Suomessa ei pysty nainen, jolla on lapsia. Eikä mies, jolla ei ole lapsia tai ainakin perhettä. Se ei ole oikein, mutta näin se silti menee. Tämä ei valitettavasti ole kiinni aapeen esimiehestä, eikä aapeestä, eikä palstalaisista., vaan yleisistä olosuuhteista. Tähän me tarvitsemme feminismiä.
Vierailija kirjoitti:
Et sinä potkuja voi saada sen vuoksi, että hankit lapsen. Muista syistä kylläkin. Yritys voi kuitenkin nuo reissuhommat delegoida jollekin sellaiselle, jolla ei ole lapsia reissutyötä estämässä. Toimenkuvasi voi siis muuttua, mutta mitä sitten? Todennäköisesti lapsen saatuasi et enää edes haluaisi tuollaisia lyhyen varoitusajan työmatkoja.
No höpsis.
Kun arjen saa pyörimään, matkatyökin onnistuu, vaikka perheessä on pieniä lapsia ja molemmat vanhemmat töissä.
Meillä oli 3 lasta vajaan 4 vuoden sisään syntyneinä ja mulla parhaimmillaan 120 matkapäivää vuodessa ja miehelläkin kiireinen työ. Suunnittelimme arjen viikon kaksi etukäteen tarkasti ja 1-2 kk pääpiirteittäin, teimme vain välttämättömät kotihommat viikolla, käytimme siivoojaa - ja hyvin meni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa useat väittävät, että nainen voi thdä uraa lapsen kanssakin, ja tarkoittavat että nainen voi käydä töissä lapsen kanssakin. Se on totta.
URA on kuitenkin jotain vähän muuta, siis sellainen, joka ei ole pelkkä "duuni", kuten joku ketjussa osuvasti äidin työssäkäyntiä kuvasikin. Se vaatii enemmän panostusta ja enemmän kunnianhimoa ja enemmän yleistä arvonantoa. Ja siihen, "tasa-arvoisessa" Suomessa ei pysty nainen, jolla on lapsia. Eikä mies, jolla ei ole lapsia tai ainakin perhettä. Se ei ole oikein, mutta näin se silti menee. Tämä ei valitettavasti ole kiinni aapeen esimiehestä, eikä aapeestä, eikä palstalaisista., vaan yleisistä olosuuhteista. Tähän me tarvitsemme feminismiä.
Uteliaisuudesta; miten miehen perhestatus vaikuttaa uraan?
Pomo ei voi määrätä sun yksityiselämää. Teette lapset silloin kun haluatte.
Raskauden takia ei saa antaa potkuja.
Haiskahtaa provolle, sillä vaikea kuvitella muuten fiksun ihmisen luulevan, että esimies päättää myös hänen yksityisasioistaan ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjussa useat väittävät, että nainen voi thdä uraa lapsen kanssakin, ja tarkoittavat että nainen voi käydä töissä lapsen kanssakin. Se on totta.
URA on kuitenkin jotain vähän muuta, siis sellainen, joka ei ole pelkkä "duuni", kuten joku ketjussa osuvasti äidin työssäkäyntiä kuvasikin. Se vaatii enemmän panostusta ja enemmän kunnianhimoa ja enemmän yleistä arvonantoa. Ja siihen, "tasa-arvoisessa" Suomessa ei pysty nainen, jolla on lapsia. Eikä mies, jolla ei ole lapsia tai ainakin perhettä. Se ei ole oikein, mutta näin se silti menee. Tämä ei valitettavasti ole kiinni aapeen esimiehestä, eikä aapeestä, eikä palstalaisista., vaan yleisistä olosuuhteista. Tähän me tarvitsemme feminismiä.
Uteliaisuudesta; miten miehen perhestatus vaikuttaa uraan?
No siis mieshän ei ole pikein vakvastiotettava, aikuinen, jos sillä ei ole perhettä. Tämä on peruja jostain 1800-luvulta, jolloin perhettä ei voinut perustaa ennen kuin oli siinä asemassa, että voi elättää sen ja esim käsityiläiskisällit tai yliopisto-opiskelijat eivät voineet mennä naimisiin tai saivat potkut ammattikunnasta tai koulusta. Sittn heti kun sen mestarinoikeuden tai pappisvihkimyksen tai virkamiespätevyyden sai, oli aika vakiintua ja se vakiintuminen (naimisiin meno ja sitä kautta myös suhteiden ja verkoston luominen) oli sitten käytännössä edellytys ammattiuralla etenemiselle tästä eteenpäin. Jollei mennyt naimisiin ja perustanut perhettä, jäi käytännössä ilman puolta tarpeellisista tukijoista ja ympäristökin alkoi ihmetellä, että onko siinä jokin vika kun ei sille kukaan kelpaa vai eikö se kelpaa kenellekään.
Ja tämä näkyy vieläkin, jotnkin poikamies ei ole ihan tarpeeksi luotettavan oloinen ollakseen myyntiedustajaa kummempi johtohahmo, se on, erästä sittmmin naimisiin mennyttä nykyistä johtajaa lainatakseni, sellainen vähän "puolivallaton". Perheellä mies osoittaa, että on kypsä kantamaan vastuunsa.
Naisilla on sitten täsmälleen toisin päin. Perhe on osoitus siitä, että nainen joutuu jakamaan vastuunkantokykynsä usean kohteen välillä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa unohtaa nuo kommentit ja tehdä niinkuin miehesi kanssa haluatte. Tulet katumaan katkerasti jos jätät tuollaisten syiden kanssa lapset hankkimatta.
Mietin itse joskus vuosia sitten samaa nuorena DI naisena, mutta nyt mulla on hieno ura ja 3 ihanaa lasta. Arki ei ole aina helppoa työmatkojen kanssa ja on paljon vähän hankalaa yhteensovittamista. Olen tosi iloinen että sain lapset, uraa ehtii aina tehdä toisessakin yrityksessä jos nykyisessä tie nousiskin pystyyn. Näin toimin itsekin.
Heh mikähän se sinunkin hieno urasi mahtaa olla? ;)
Karma. Ahneella on paskainen loppu.
No ei helvetti sentään. Itse en kyll uhraisi mitään henkilökohtaista työn takia. Oli kyse mistä tahansa asiasta. Tykkään tehdä kyllä töitä ja olenkin unelma ammatissani... mutta sen takia en kyllä uhraudu. Työpaikkoja ja eri ammatteja on muitakin... ja toisekseen.. nyky-aikana ei ole olemassa loppuelämän työpaikkaa..
Eli ap. Anna esimiehen höpöttää mitä höpöttää. Hän ei ole se joka sinun yksityiselämääsi määrää. Sinä teet lapsen tao olet sitten tekemättä omalla päätökselläsi. Ja ole sitten vaikka se ihminen siinä yrityksessä, oka pystyy olemaan äiti ja hyvä duunari. Toisekseen.. ethän edes omista yritystä, joten ei ole sinun pääsärkysi, sinä myyt yrityksellesi vain aikaasi tekemällä palkkatyötä, et sieluasi.