Sukulaisten puheet...

Numeron vaihtaminen on aika iso prosessi ja saatan menettää asiakkaita siinä vaihdosprosessissa. Olisin tehnyt sen jo muuten!



En ole antanut lapsiani hänelle, siis hänelle yksin. On kyllä tavannut heitä muiden sukulaisten kanssa. on käynyt meilläkin jne. Mutta en esim. päästänyt enää kaupungille tms. Tietenkin se tuntuu loukkaavalta, ymmärrän sen, mutta lapseni ovat kuitenkin aina etusijalla. Tietenkin.



Mikä hänellä mahtaa olla? Jonkinlainen maaninen vaihe? Tuntuu ettei ole ihan tässä maailmassa ja on jumittunut nyt kokonaan.

Minä en todellakaan jaksa ymmärtää miksi et yksinkertaisesti aseta hänelle rajoja. Te elätte omaa elämäänne ja jos koet tämän henkilön (sisko ilmeisesti) ahdistavaksi niin sitten et tapaa häntä etkä pidä yhteyttä. Pitäisin myös huolen, ettei hän tapaa lapsia.

Eivätkä juurikaan voisi moikata vapaasti toistakaan tätiä. Ei lähisukulaista niin vain rajata pois elämästä muuten kuin rajoittamalla oma elämänsä ahtaammin. Eikähän sitä myöskään ole helppo selittää lapsille, mihin joku katoaa.

Onko sitten helpompi selittää lapsille, että miksi sukulainen saa häiritä meidän perheen elämää ja puuttua joka asiaan niin paljon kuin haluaa? Onko helpompi sanoa, että meillä on nyt äiti väsynyt ja turhautunut kun häntä häiritään ja loukataan toistuvasti?



Onko sitten mukavampi opettaa lapsillekin, että heillä ei ole mitään henkilökohtaisia rajoja?



Minusta tuo kuulostaa sairaalta. Kun et voi sukulaistasi pakottaa hoitoon, niin sinun pitää tehdä kaikkesi suojella itseäsi ja perhettäsi.

Hae tyypille lähestymiskieltoa, ihan oikeasti. Tuo on pahemman luokan häirintää ja kotirauhan rikkomista. Voi sua, mitä joudut kokeen. Voimia!

Eivätkä juurikaan voisi moikata vapaasti toistakaan tätiä. Ei lähisukulaista niin vain rajata pois elämästä muuten kuin rajoittamalla oma elämänsä ahtaammin. Eikähän sitä myöskään ole helppo selittää lapsille, mihin joku katoaa.

Susta voi nyt tuntua tulta, mutta jos täydellisesti otat kaikkiin välimatkaa (vaikka synttärien jälkeen), huomaat myöhemmin, miten helpompaa on olla. Se voi aluksi tuntua siltä, että piirisi pienenee, mutta kun pääset siitä omasta ahdistuksen tunteesta eroon, huomaat olevasi todella vapaa.

Siskosi huomaa, ettei häiriköinti enää tehoa sinuun ja muut saattavat huomata, että heidänkin olisi hyvä tehdä niin kuin sinä. Tai siskosi ottaa uuden kohteen, jolloin toiset huomaavat missä ahdingossa sinä olit.

Mulla oli anopin kanssa joskus vastaavanlaista (ei ihan noin hurjaa, mutta haukkumapuolella varmasti juuri tuollaista), niin viestin tullessa aloin poistamaan ne samantien. Parin-kolmen viikon päästä puhelinliikenne hiljentyi ja vuosi oltiin täydellisessä hiljaisuudessa. Lapset juttelivat puhelimessa, ja kävivät miehen kanssa kyläilemässä. Nyt tästä on viitisen vuotta ja välimme ovat hyvät ja ystävälliset.

20, lapset eivät sitten pääsisi mummolaan tms. Eivätkä juurikaan voisi moikata vapaasti toistakaan tätiä.

Miksei? Asuvatko nuo kaikki yhdessä vai miksi ihmeessä yhden häirikön välttely rajaa muunkin suvun pois?

Miksei toista siskoasi voisi vapaasti moikata ja tavata? Ovatko kaksosia ja aina yhdessä?



Tuollaisen henkisesti sairaan ihmisen takia olisin valmis rajoittamaan omaa elämääni, siis ettei meidän elämä olisi koko ajan sekaisin hänen takiaan. En kutsuisi kylään, en vastaisi puheluihin, en lukisi tekstiviestejä, sanoisin kaikille muille sukulaisille, että meidän asioista ei hänelle puhuta. Lapsille sanoisin, että "Maija-täti ei osaa käyttäytyä kuten normaalit aikuiset, joten emme voi olla hänen kanssaan nyt tekemisissä. Jos Maija oppii olemaan normaalisti, niin voimme taas häntä tavata."

Eivät yhdessä, mutta lähekkäin niin, että mummolasta on suora näkyvyys tämän ko. henkilön kotiin ja päinvastoin.

rikosilmoituksen.



******************************************************

Nyt niitä tekstareita vyöryy taas.



Hän on kuulemma soitellut asioistani kolmelle lääkärille ja lakimiehelle, lapsille on haettu jonkin sortin "edunhoitaja" jne.

*********************************************************************************************

Tämä henkilöhän on psyykkisesti sairas. Nyt ryhdistäydyt ja pidät omat rajasi.

Keräät viestit talteen ja haet vaikka tuota lähestymiskieltoa.



Kuten joku jo sanoi, annat nyt lapsille todella huonoa mallia siitä miten heidän äitiään saa kohdella: kävellä yli kun tahtoo ja äiti vaan sietää. Petaat tällä lapsille huonon tulevaisuuden:he oppivat että heidän yli saa kävellä, eikä siihen kuulu reagoida!

*laita rajat ja lujat sellaiset. Esim. kerrot, että teille voi tulla tietyin ehdoin. Kerro ehdot selkeästi. Sinä olet lastesi äiti ja kasvattaja, tee tämä selväksi. Jos siskosi ei suostu asetettuihin ehtoihin, katkaise välit. Kerro, että välit ovat poikki niin kauan, kunnes hän kykenee kunnioittamaan sinua ja perhettäsi.



*jos parjausviestejä tulee, poista ne lukematta. Älä vastaa syytöksiin.



*kerro sukulaisillesi ahdingostasi ja miettikää yhdessä, miten voisitte taivutella siskosi hakemaan itsellensä apua.



*äitisi ja toinen siskosi voivat vierailla teilllä, jos lasten on vaikea mennä heille kyläilemään.

Jos et ole valmis laittamaan tälle ihmiselle rajoja koska mummola vierailut yms kärsisivät niin tosiaankin ei auta muu kuin laittaa suu suppuun ja kärsiä.

Silloin laitoin vielä suht ystävällisen viestin, että hän on tervetullut edelleen kotiimme, mutta vain jos kunnioittaa sääntöjämme ja ymmärtää, että tämä on minun perheeni, ei hänen. Sanoin että hänen pitäisi levätä ja ulkoilla jne.



Sen jälkeen en ole enää antanut lapsia hänelle yksin, mutta hän on käynyt täällä pari kertaa, isompi lapsista on ollut hänen luonaan visiitillä jne.



Tämä rajoitettu yhteydenpito tuntui toimivan nyt vähän aikaa, mutta viime viikolla "napsahti" uudelleen. En todellakaan tiedä, mikä sen nyt laukaisi. Synttärit ilmeisesti, en tiedä. Minä en edes tavannut häntä ennen sitä tai puhunut puhelimessa tms. Nyt en ole vastannut tekstiviesteihin mitenkään.



Ja suunnilleen kaikki edelliskertaiset ja kaikki tämänkertaiset tekstarit ovat tallessa.

Sano suorat sanat hälle ja katkaise välit. Usko pois, ei lapsi sitä niin paljoa kaipaa, että äitin hermoja kannattaa menettää...



Tsemppiä!



Jos tällä henkilöllä ei vaan yksinkertaisesti ole omaa elämää? Pitäisköhän hänen jotain harrastusta koittaa tms.?

että hän hakee elämälleen tarkoitusta minun lapsistani. On tosi kiva, että lapseni kiinnostavat muuta sukua, mutta ei heitä nyt elämän pelastajaksi voi valjastaa.

Hän oli saanut päivän aikana 27 tekstaria työpuhelimeensa. Ilmankos minulle tuli enää neljä tänään. Voi apua!

Enkä hirveästi ajattele noita sanomisia. Meillä on tässä lähipiirissä useampi ihminen, joka on altis neuvomaan, mutta jonka arvomaailma on jo aivan eri kuin meidän. Saatan sanoa aika lyhyesti pelkän faktan "ei nyt jätskiä, on ruoka-aika. Antti ei ole syönyt vielä tänään. Ruuan jälkeen voi ottaa jätskin". Olen siis armoton tiukkapipo-huolehtija-vaikka mikä samoin mieheni on kuulema hirmuvaltias, kun ei anna lastemme juosta ja hyppiä sisällä, ei anna syödä päivät pääksytysten herkkuja ja nakkeja ja limpparia... olemme siis totaalisen kamalia. Ihan sama. Tässä kahdeksassa vuodessa on jo tottunut kaikenlaiseen. Nykyään ei edes jakseta meuhkata miehen kanssa keskenämme, kysymme vaan kyläilyn jälkeen ---- kuulitko? Ja pyöräytämme silmiä.