Olen 24 v ja vihaan baareja

En edes biletä joka viikonloppu, silti tämä pari kertaa kuussa baareilu ottaa voimille. Aloitteluissa erehdyn aina juomaan itseni hiprakkaan ja suostun baariin, ja sen jälkeen illan alamäki alkaakin ja kyrpä kasvaa otsaan.

Tuntuu ettei baariin menemisellä saavuta mitään. Seurustelen, joten en etsi seuraa sieltä. Päädyn aina istumaan johonkin ja juomaan odottaen, että ehkä kohta fiilis kohenee. En siis istu kädet puuskassa, vaan tosissani yritän olla menossa mukana. Nykyään osaan kyllä lähteä aikaisin kotiin jos en viihdy, mutta nuorempana sinnittelin usein pilkkuun asti.

Baarissa soi joskus hyvä musa mutta siihen tanssiminen on mahdotonta järkyttävän tungoksen ja juomia läikyttelevien ihmisten takia. Tai on varmasti mahdollista mutta se tuntuu silloin väkisin ilon vääntämiseltä pintaan.

Viihdyn ainoastaan silloin kun on iso kaveriporukka, tarpeeksi väljää, ettei joka sekunti tarvitse tulla tönityksi ja musa sen verran hiljaisella, että kuulee keskustelun. Eli toisinsanoen pubeissa.

Onko kaikilla muilla ihmisillä siellä oikeasti kivaa?

Olen luonteeltani aika hitaasti lämpenevä ja ujo, joten baarivitutus voi osittain johtua jo tästä. Mutta onko kaikki muut baarissa riekkujat jotain ylisosiaalisia ekstrovertteja että kestävät?

Sitä pidetään normaalina että parikymppiset haluaa ryypätä ja riekkua baareissa, itse haluaisin nykyään vaikka leipoa vapaapäivänä ilman darraa. Sen takia tuntuu vähän kurjalta ja ulkopuoliseltakin välillä kun kaverit ovat vielä biletysvaihde päällä.

N24