Lue keskustelun säännöt.
Löytyykö muita vanhempien kelvottomuuden takia huostaanottoon/lastenkotiin sijoitettuja?
30.09.2016 |
Moni huostaanotettu, joka niistä asioista puhuu, tuntuu aiheuttaneen oman huostaanottonsa ihan itse. Voihan siinä olla ja varmaan on muutakin, mutta heidän oma käytös on edesauttanut tapahtumaa runsaasti. Minut sijoitettiin lastenkotiin, koska vanhempani jättivät minut heitteille. Olin yksin kotona kun ne lähtivät ryyppäämään, juopporemmejä roudattiin kotiin, puukkoja ja pahoinpitelyjä todistin jo alle 6-vuotiaana. Elin koko lapsuuteni jännityksen ja henkisen yksinäisyyden vallassa. Lopulta minut laitettiin lastenkotiin, mistä tosin palautettiin samaan helvettiin vuoden jälkeen. Meininki jatkui samana ja uusi sijoitus tuli myöhemmin.
Nyt menee hyvin, on työ ja jonkinlainen sosiaalinen status. Mutta nämä kulkevat mukana, ei siitä pääse mihinkään. En silti ole mikään mielenterveys- tai muu vastaava tapaus, kaikella kunnioituksella siis ongelmaisia kohtaan. Olen usein miettinyt, että missä ne muut kaltaiseni ovat? Tiedän kyllä vastaavalla taustalla olevia tyyppejä, mutta toinen meni aineisiin jo vuosia sitten ja toinen taitaa olla psykiatrisessa hoidossa, että ei se kovin hyvältä näytä.
Kommentit (61)
Olen tavannut samankaltaisella historialla olevia ihmisiä ainoastaan työni kautta. Työskentelen Rikosseuraamuslaitoksen alaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoinen aihe. Itseäni ei ole sijoitettu, mutta mukava kuulla että olet selvinnyt lapsuudesta ns. ehjin nahoin. Ahdistaa kun melkein joka pv saa lukea muutaman kuukauden ikäisistä vauvoista joiden vanhemmat vetänyt överit tai sammunut ja vauva huutanut yksin. En voi käsittää kun katsoo omaa vauvelia :(
Vielä ap kysymys : Eikö kummankaan vanhempasi sukulaiset tms puuttuneet touhuun?
Vierailija kirjoitti:
Löytyyhän niitä. Hautausmaat väärällään.
Tämä on tullut varsin hyvin selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vielä ap kysymys : Eikö kummankaan vanhempasi sukulaiset tms puuttuneet touhuun?
Isovanhemmat yrittivät, mutta he asuivat melko kaukana, joten se oli hankalaa. Toisekseen vanhempani vähättelivät asioita, pistivät niitä minun mielikuvitukseni piikkiin jne. Ja kaikkein surullisinta oli se, että salasin niitä asioita itsekin, ettei mummolle tule paha mieli. Kävin kuitenkin paljon lomilla ja joskus viikonloppuisinkin heidän luonaan, mistä oli apua. Mutta en kertonut kuin kaunistellun version.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei otettu ikinä huostaan, mutta muutin omilleni 14-vuotiaana. Olen myös mielenterveyshäiriöinen, kärsin ahdistuneisuudesta ja paniikkikohtauksista..
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut samankaltaisella historialla olevia ihmisiä ainoastaan työni kautta. Työskentelen Rikosseuraamuslaitoksen alaisuudessa.
Tämäkin on ihan loogista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähissä tuntuu olevan kohtalontoverit, mutta sellaista se on. Tsemppi kaikille sellaisille, jos tämä viesti joskus silmään pistää!
Hienoa, että olet selviytynyt. Olen sos.työntekijä ja olen tehnyt useita huostaanottoja. Kyllä pienten lasten kohdalla on aina syy vanhemmissa, ei lapsissa. Tillanteet, joista lapsia huostaanotetaan ovat todella hirveitä, osa lapsista selviää jatkossa,osa ei. Monet ovat selvinneet ja elävät hyvää elämää. Sitä ihmetelenkin, mistä nämä selviytyjä-lapset saavat voimansa? Tutkimusten mukaan ainakin siitä, ette he osaavat katsoa tulevaisuuteen ja uskoa parempaan. Enää en ole ladtensuojelussa töissä, se on liian rankkaa minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei ole otettu huostaan. Kotiympyrät olivat kuitenkin sellaiset, että kaikki edellytykset huostaanotolle olisi ollut. Oi lastensuojelu, missä olitkaan 80-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että olet selviytynyt. Olen sos.työntekijä ja olen tehnyt useita huostaanottoja. Kyllä pienten lasten kohdalla on aina syy vanhemmissa, ei lapsissa. Tillanteet, joista lapsia huostaanotetaan ovat todella hirveitä, osa lapsista selviää jatkossa,osa ei. Monet ovat selvinneet ja elävät hyvää elämää. Sitä ihmetelenkin, mistä nämä selviytyjä-lapset saavat voimansa? Tutkimusten mukaan ainakin siitä, ette he osaavat katsoa tulevaisuuteen ja uskoa parempaan. Enää en ole ladtensuojelussa töissä, se on liian rankkaa minulle.
Vastaan vielä tuohon kysymykseen mistä nämä lapset saavat voimansa. Tutkimus on oikeassa: usko tulevaan ja kyky unelmoida paremmasta. Itse tiesin, että minun maailmani on vinoutunut eikä normaali, mutta on olemassa se toinenkin maailma jota kohti pyrkiä. Ja että jos kestän, voin saada joskus saman kuin muilla, onnellisilla ja normaaleilla ihmisillä. Pärjäsin ihan hyvin varmasti juuri siksi, vaikka jälkensähän se on jättänyt.
No, se siitä.
Löytyy. Näin lyhyesti ilmaistuna koska yksityskohtiin en mene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että olet selviytynyt. Olen sos.työntekijä ja olen tehnyt useita huostaanottoja. Kyllä pienten lasten kohdalla on aina syy vanhemmissa, ei lapsissa. Tillanteet, joista lapsia huostaanotetaan ovat todella hirveitä, osa lapsista selviää jatkossa,osa ei. Monet ovat selvinneet ja elävät hyvää elämää. Sitä ihmetelenkin, mistä nämä selviytyjä-lapset saavat voimansa? Tutkimusten mukaan ainakin siitä, ette he osaavat katsoa tulevaisuuteen ja uskoa parempaan. Enää en ole ladtensuojelussa töissä, se on liian rankkaa minulle.
Vastaan vielä tuohon kysymykseen mistä nämä lapset saavat voimansa. Tutkimus on oikeassa: usko tulevaan ja kyky unelmoida paremmasta. Itse tiesin, että minun maailmani on vinoutunut eikä normaali, mutta on olemassa se toinenkin maailma jota kohti pyrkiä. Ja että jos kestän, voin saada joskus saman kuin muilla, onnellisilla ja normaaleilla ihmisillä. Pärjäsin ihan hyvin varmasti juuri siksi, vaikka jälkensähän se on jättänyt.
No, se siitä.
Jatkan vielä (sostyöntekijä siis), että tärkeää on myös se, että on joku tärkeä ihminen johon on kiintymyssuhde, sinun kohdallasi tällaisia tärkeitä ihmisiä ovat olleet ainakin isovanhempasi (jos siis olet ap joka vastasi).
Oon nyt reilu kolmekymmentä ja ihan kivasti pyyhkii. Pari lasta ja mies. Elän oikeestaan elämäni onnellisinta aikaa. Varmaan johtuu siitä, kun on oma perhe, jonka onnellisuuteen voi itse vaikuttaa. Tai sitten ikä tai se, ettei ehdi bilettää tai murrosikä alkaa olla ohi...
Mut huostaanotettiin, kun olin 7. Ja sijaisperheitä pari. Äidillä oli kaikenlaisia mielenterveysongelmia. Mutta oon aika onnekas, koska oon ensimmäinen ja saanut pienempänä äidiltä paljon rakkautta. Ehkä lapsuusjutut vaikuttaa niin, että on tosi huono itseluottamus ja joku ihme juttu miellyttää muita. No on välillä ollut jonkunlaista paniikkioireita, mut nyt ei pariin vuoteen ja eikös meillä kaikilla ole joku ongelma...
Mut joo, pitää elää nyt ja haaveilla ihanasta tulevaisuudesta. Menneille ei oikein mitään voi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että olet selviytynyt. Olen sos.työntekijä ja olen tehnyt useita huostaanottoja. Kyllä pienten lasten kohdalla on aina syy vanhemmissa, ei lapsissa. Tillanteet, joista lapsia huostaanotetaan ovat todella hirveitä, osa lapsista selviää jatkossa,osa ei. Monet ovat selvinneet ja elävät hyvää elämää. Sitä ihmetelenkin, mistä nämä selviytyjä-lapset saavat voimansa? Tutkimusten mukaan ainakin siitä, ette he osaavat katsoa tulevaisuuteen ja uskoa parempaan. Enää en ole ladtensuojelussa töissä, se on liian rankkaa minulle.
Vastaan vielä tuohon kysymykseen mistä nämä lapset saavat voimansa. Tutkimus on oikeassa: usko tulevaan ja kyky unelmoida paremmasta. Itse tiesin, että minun maailmani on vinoutunut eikä normaali, mutta on olemassa se toinenkin maailma jota kohti pyrkiä. Ja että jos kestän, voin saada joskus saman kuin muilla, onnellisilla ja normaaleilla ihmisillä. Pärjäsin ihan hyvin varmasti juuri siksi, vaikka jälkensähän se on jättänyt.
No, se siitä.
Jatkan vielä (sostyöntekijä siis), että tärkeää on myös se, että on joku tärkeä ihminen johon on kiintymyssuhde, sinun kohdallasi tällaisia tärkeitä ihmisiä ovat olleet ainakin isovanhempasi (jos siis olet ap joka vastasi).
Olen ap. Kyllä, isovanhemmilla oli valtava merkitys, koska he välittivät minusta vilpittömästi, mitä vanhempani eivät tehneet.
Oletteko väleissä /tekemisissä vanhempienne kanssa? Jos olette niin ovatko he raitistuneet /hakeneet apua? Pystyttekö keskustelemaan tapahtuneesta? Voimia teille! Minua ei ole huostaanotettu mutta kriteerit sille varmasti olisi täyttynyt monin paikoin. Nyt aikuisena on juuri paniikkihäiriötä, huonoa itsetuntoa.. Lapsuuden kotioloni näkyvät mm niin että en osaa jotenkin keskustella. Minulle ei aikuiset paljoa puhuneet eikä toisilleenkaan.. Eli en saanut siihen esimerkkiä. Vieläkin panikoin jos edessä jokin normaali keskustelutilaisuus.. Pysyn ennemmin hiljaa :/ Kaikkea hyvää teille tähän ketjuun kirjottaneille!
En ole huostaanotettu mutta teini-iässä lastensuojelu auttoi muuttamaan omilleen (opiskelija-asuntola). Olen ammatillisesti varsin menestynyt, tutkijakoulutus. En voi oikein kellekään puhua näistä asioista.
Veljeni ei menestynyt, hän murtui ja tappoi itsensä. Ikävä on välillä kova.
Löytyyhän niitä. Hautausmaat väärällään.