Kasvatatko koululaisesta "saikuttajan"?

up

Olen itse juuri tuota päinvastaista kastia, jolle kotona opetettiin että sitten vasta jäädään kotiin kun on kuumetta, vaikka kuinka olisi huono olo (en muista kärsineeni ripulista tai oksennustaudista juurikaan). Niinpä kouluikäisenä lähdin usein kotiin kesken päivän, kun kuume sitten nousikin. Ei vain voinut ennen kuin olo oli niin kehno, että hyvä kun siitä kotimatkasta selviytyi kunnialla.

Aikuisiällä ihan sama juttu: just eilen menin töihin, vaikka olo aamulla oli ihan hirveä. Palkkiona sitten ääni lähti ja tänään olo on ollut kaksi kertaa kipeämpi. No mutta! Kun ei ole kuumetta! Ärsyttää.

Tuosta kirjoituksesta mieleen jäi lähinnä se, että olikohan sillä ripulia toivoneella jotain vialla päiväkodissa, kun niin halusi mielummin olla kotona. Itsekin muistan toivoneeni kuumeetta tai jotain tautia kun en ihan oikeasti halunnut mennä kouluun tekemään jotain tiettyä asiaa.

up

No, pelottaa kommentoida kun varmaan alapeukut vastassa :D toi juttu triggeröi kyllä niin paljon, itse en nää vikaa täysin turhassakaan lintsailussa. Poissaololle ja juttujen välttelylle on kuitenkin varmaan joku olennainen syy.

Hyvin kirjoitettu juttu - asiaa. Hölmöjä on molemmissa päissä: sekä ne, jotka jäävät kotiin, kun ei huvita lähteä kouluun tai töihin, että ne, jotka tulevat sairaana tartuttamaan muut. Järkeä peliin. Ja kyllä uskon, että lapsen voi opettaa saikuttajaksi.

Toi opettaja ei mieti yhtään, että miten niistä liikuntatunneista voisi tehdä miellyttävämpiä, jotta niin moni ei lintsaisi. Jotainhan vikaa niissä on.

Vierailija kirjoitti:

Toi opettaja ei mieti yhtään, että miten niistä liikuntatunneista voisi tehdä miellyttävämpiä, jotta niin moni ei lintsaisi. Jotainhan vikaa niissä on.

Joo, täällä toinen opettaja. Mullakin on oppilaita, joiden vanhempien asenne on että jos lapselleni ei jokin asia kelpaa, jotain vikaahan siinä koulussa tai opettajassa on. Kumma kyllä kelpaa muille luokan oppilaille. Toiset kasvattaa lapsistaan etuoikeutettuja, liikuntatunnitkin pitää räätälöidä toiveiden mukaiseksi.

Muistan omilta yläkouluajoilta, kun tyttöjen liikunnan opettaja tuli opettajainhuoneesta koulun käytävälle ja huusi, että selittäjät tähän jonoon. Valehtelematta puolella ryhmän tytöistä oli jokin sellainen vaiva, että ei voinut osallistua oppitunnille. Suorittivat liikuntatunnit usein käymällä jonkun kävelylenkin pyöräteitä pitkin, tyyliin lähikaupalle ja takaisin. Taitaa liittyä tiettyyn ikään tuo liikunnasta lintsaaminen.

Meillä meni ainakin niin päin, että kouluun piti mennä, jos ei ollut vähintään se 37.5 astetta lämpöä, ja muutenkin millään muulla ei ollut väliä kuin sillä, että sinne mentiin ja siellä saatiin hyviä tuloksia. Tuo 37.5 -lämpöraja muuten meillä nousi 38 asteeseen, kun sairastuin keskivaikeaan masennukseen 14-vuotiaana ja se vissiin heikenti vastustuskykyä sen verran, että yhtäkkiä olinkin vähintään kerran kuukaudessa flunssassa ja lämpöä oli tuo 37.5 useampana päivänä. Eihän se nyt sopinut olla niin paljoa poissa!

Mikä tuon kirjoituksen pointti oli? Jotkut tulevat kouluun kipeänä ja jotkut jäävät saikulle / eivät osallistu liikuntatunnille pienimmästäkin mahdollisesta syystä. Bloggaaja tekee itse oikein ja huomaa muista, onko kyse oikesti sairaudesta vai vain laiskuudesta?

Mulla on tällä hetkellä sellainen flunssa, joka ei missään nimessä estä työntekoa ja olen ihan tyytyväisenä ollut töissä, vaikka olo onkin aika tukkoinen. Kaiken ylimääräisen liikunnan ja ulkoilun olen kuitenkin joutunut jättämään pois, koska se tuntuu pahalta ja normaalista kauppakäynnistäkin tulee hirveä flunssahiki. Vituttaisi melko paljon, jos olisin koulussa ja joku tekopirteä välituntivalvoja tulisi nillittämään, että "liike on lääke"! 

Enemmän tuossa opettajat saisivat katsoa peiliin, jos noita liikuntatunnilta lintsaavia on paljon. Eiköhän se ole merkki siitä, että opetusmetodit ja tuntien sisältö ei ole ihan ajan tasalla.

Vierailija kirjoitti:

Toi opettaja ei mieti yhtään, että miten niistä liikuntatunneista voisi tehdä miellyttävämpiä, jotta niin moni ei lintsaisi. Jotainhan vikaa niissä on.

Vikaa on oppilaiden asenteissa. Jos liikuntatunneissa on jotain vikaa, se johtuu pääasiassa resursseista, aina ei voi olla ohjelmassa ratsastusta tai tanssitunteja, vaikka moni saattaisi toivoa jotain "hienompaa" kuin jalkapallo tai suunnistus. Sitäpaitsi, niiltä "toivetunneiltakin" lintsattaisiin, koska on allerginen tai jalka edelleen kipeä tms.

Olen toki tavannut huonoja liikkamaikkoja myös. He ovat oma lukunsa, ja mikäli opettaja on ihan yleisesti sysihuono, hänestä on syytäkin valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi opettaja ei mieti yhtään, että miten niistä liikuntatunneista voisi tehdä miellyttävämpiä, jotta niin moni ei lintsaisi. Jotainhan vikaa niissä on.

Vikaa on oppilaiden asenteissa. Jos liikuntatunneissa on jotain vikaa, se johtuu pääasiassa resursseista, aina ei voi olla ohjelmassa ratsastusta tai tanssitunteja, vaikka moni saattaisi toivoa jotain "hienompaa" kuin jalkapallo tai suunnistus. Sitäpaitsi, niiltä "toivetunneiltakin" lintsattaisiin, koska on allerginen tai jalka edelleen kipeä tms.

Olen toki tavannut huonoja liikkamaikkoja myös. He ovat oma lukunsa, ja mikäli opettaja on ihan yleisesti sysihuono, hänestä on syytäkin valittaa.

Ei tarvita hienoja lajeja, mutta liikuntatunteja voisi silti kehittää tavalla tai toisella. Ainakin meillä aina vain pelattiin ja kilpailtiin peruslajeissa (koripallo, lentopallo, suunnistus, hiihto, luistelu, yleisurheilu. Tytöillä harvemmin oli edes jalkapalloa). Oletettiin, että kaikki osaavat näitä, minkäänlaista tekniikka- tai taktiikkaopetusta ei ollut, vaan pelaaminen aloitettiin heti. Hyvin pienellä vaivalla tunneista olisi saanut vaihtelevampia, jokaiselle tasoltaan sopivia, liikkua olisi voinut myös muuten kuin kilpaillen tai yrittäen saada tuloksia, eli leikkimielisesti ja pelillistäen siten että jokainen kilpailee itsensä kanssa, ei muita vastaan. Opettajan asenne ja ymmärrys myös ei-liikunnallisia kohtaan on tärkeä, ja sitä ei yleensä löydy kun opettaja itse on urheillut koko ikänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi opettaja ei mieti yhtään, että miten niistä liikuntatunneista voisi tehdä miellyttävämpiä, jotta niin moni ei lintsaisi. Jotainhan vikaa niissä on.

Vikaa on oppilaiden asenteissa. Jos liikuntatunneissa on jotain vikaa, se johtuu pääasiassa resursseista, aina ei voi olla ohjelmassa ratsastusta tai tanssitunteja, vaikka moni saattaisi toivoa jotain "hienompaa" kuin jalkapallo tai suunnistus. Sitäpaitsi, niiltä "toivetunneiltakin" lintsattaisiin, koska on allerginen tai jalka edelleen kipeä tms.

Olen toki tavannut huonoja liikkamaikkoja myös. He ovat oma lukunsa, ja mikäli opettaja on ihan yleisesti sysihuono, hänestä on syytäkin valittaa.

Ainakin meidän liikuntatunnit olisi parantuneet huomattavasti, jos opettaja olisi käskenyt sen muita kiusaavan pissisjengin tukkia turpansa ja antaa olla, jos joku ei nyt osunutkaan siihen palloon pesäpallossa ja omalle joukkueelle tuli siksi palo. :) T. Vihaan tuota lajia edelleen sydämeni pohjasta

Matematiikan tunnilla opettaja opettaa, miten laskuja lasketaan, miten päättelemällä päästään lopputulokseen, miten asiat merkitään, mistä vaikka kolmion pinta-alan kaava muodostuu. Hän ei iske oppilaille tehtäviä eteen todeten, että nyt teette ne - ehei, hän antaa ensin valmiuksia selvitä laskuista.

Jumppatunnilla sen sijaan pelataan koripalloa. Opettaja ei kerro mitään säännöistä, ei pallon kuljettamisesta tms. Sen sijaan kaikki vain laitetaan pelaamaan, suurin osa ei yhtään tiedä, mitä pitäisi tehdä ja tunti kuluu väistellessä niitä isompia ja liikkuvampia, jotka jyräävät päälle. Ei tiedä, pitääkö pallon koskea lattiaa ennen kuin siihen saa itse koskea vai pitääkö ottaa koppi, liikunnanopettajia kun ei ole kukaan opettanut opettamaan, vain simputtamaan milloin vääristä jalkineista, milloin kumeasta yskästä.

Jos koulussa opetettaisiin englantia kuin liikuntaa, niin iso osa suomalaisista ei puhuisi sanaakaan tuota ulkomaankieltä, jonka opetuksessa tärkeintä olisi ollut oppilaiden nolaaminen.

Minä jään heti kotiin kun tunnen oloni sairaaksi. Se ei vaadi kuumetta tai oksennusta. Olen oman kehoni paras asiantuntija ja olen opetellut kuuntelemaan sitä. Minä en saa yhtään kirkkaampaa kruunua päähäni sillä, että flunssaisena/kipeänä menisin töihin. En odota sitä myöskään oppilailtani.

Opettaja

Jaa. Kun meidän lapsilla on korvatulehduksia ja keuhkoputkentulehduksia ja poskiontelotulehduksia, niin kyllä vaan on korvalääkäri määrännyt olemaan välitunnit sisällä niin kauan kuin yskä jatkuu, vaikka kouluun pääseekin kuumeen laskettua alle 37.

Armeijassa ainakin tuota jaloa tapaa oppii ja paljon, kun siellä oppii äijien kesken movettamaan. Siellä äijät jakavat toisilleen mielellään neuvoja, mitkä on parhaat keinot hakea movea, kun on tulossa leiri, marssi tai muuten jotenkin vähän inhottavampaa palvelusta.

Toisaalta tuleeko kenellekkään sitten yllätyksenä se, miten movettajiin armeijassa suhtaudutaan? Ensinnäkin, jos jäät kiinni siitä jo varuskuntasairaalassa, kun olet movea hakemassa, saat haukut sairaalan tädiltä ja sediltä. Varsinkin kokeneemmat sairaalan henkilökuntaan kuuluvat ovat varmasti työvuosiensa aikana nähneet vaikka kuinka paljon movettamisyrityksiä, ja monet heistä tunnistavat silloin movettajat jo heti alkuunsa. Joten siinä saa movettamis "esityksensä" hioa ihan kunnolla kuntoon, että se sairaalan henkilökuntaan uppoaa. Movesta kiinnijäämisestä saattaa myös yksikössä sitten seurata joitakin kurinpidollisia toimenpiteitä. Onko myöskään yllätys, että varusmiesten kesken ainakaan ns. kestomovettajista ei kovin paljon pidetä?

Sitä en tiedä, onko armeijassa movettamisella mahdollisesti mitään vaikutusta siihen, saikutteleeko sitten työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toi opettaja ei mieti yhtään, että miten niistä liikuntatunneista voisi tehdä miellyttävämpiä, jotta niin moni ei lintsaisi. Jotainhan vikaa niissä on.

Vikaa on oppilaiden asenteissa. Jos liikuntatunneissa on jotain vikaa, se johtuu pääasiassa resursseista, aina ei voi olla ohjelmassa ratsastusta tai tanssitunteja, vaikka moni saattaisi toivoa jotain "hienompaa" kuin jalkapallo tai suunnistus. Sitäpaitsi, niiltä "toivetunneiltakin" lintsattaisiin, koska on allerginen tai jalka edelleen kipeä tms.

Olen toki tavannut huonoja liikkamaikkoja myös. He ovat oma lukunsa, ja mikäli opettaja on ihan yleisesti sysihuono, hänestä on syytäkin valittaa.

Ainakin meidän liikuntatunnit olisi parantuneet huomattavasti, jos opettaja olisi käskenyt sen muita kiusaavan pissisjengin tukkia turpansa ja antaa olla, jos joku ei nyt osunutkaan siihen palloon pesäpallossa ja omalle joukkueelle tuli siksi palo. :) T. Vihaan tuota lajia edelleen sydämeni pohjasta

No näin, ollaankohan oltu samalla luokalla. Meidän koulussa ne pahimmat kiusaajapissikset vielä pelasi pesäpalloa samassa joukkueessa vapaa-aikana, ja olivat tietysti liikanopen lellikkejä, joten pesäpalloa pelattiin melkein joka jumalan tunti vielä kouluajallakin.

Olipa huonosti kirjoitettu blogi, täynnä kielioppivirheitä. Toivottavasti kirjoittaja on liikunnan eikä äidinkielen opettaja.

Mutta ihan totta on, että varsinkin teineissä on paljon noita pissiliisoja, joita on todella vaikea kammeta osallistumaan liikuntatuntiin. Minusta se on selvä huonon arvosanan paikka. Jos todistuksessa komeilee viitonen, ehkä teini oppii jotakin.

Toisaalta opettajissakin on eroja. Muistan ikuisesti oman liikunnanopettajani B.L.:n, joka jakeli oppilaille ruutuvihkoon neljännesmiinuksia, puolikasmiinuksia ja kokomiinuksia, ja vastaavia plussamerkintöjä. Arvosana meni kumminkin aina pärstäkertoimen mukaan. Vihasin liikuntaa, vaikka harrastin (ja harrastan sitä yhä) aktiivisesti.

Rinnakkaisluokalla oppilaat saivat esittää toiveita, mitä lajia tunneilla opetellaan, ja olivat siten innolla tekemisessä mukana. Kadehdin heitä joka jumalan liikkatunnilla.

N49

Vierailija kirjoitti:

Armeijassa ainakin tuota jaloa tapaa oppii ja paljon, kun siellä oppii äijien kesken movettamaan. Siellä äijät jakavat toisilleen mielellään neuvoja, mitkä on parhaat keinot hakea movea, kun on tulossa leiri, marssi tai muuten jotenkin vähän inhottavampaa palvelusta.

Toisaalta tuleeko kenellekkään sitten yllätyksenä se, miten movettajiin armeijassa suhtaudutaan? Ensinnäkin, jos jäät kiinni siitä jo varuskuntasairaalassa, kun olet movea hakemassa, saat haukut sairaalan tädiltä ja sediltä. Varsinkin kokeneemmat sairaalan henkilökuntaan kuuluvat ovat varmasti työvuosiensa aikana nähneet vaikka kuinka paljon movettamisyrityksiä, ja monet heistä tunnistavat silloin movettajat jo heti alkuunsa. Joten siinä saa movettamis "esityksensä" hioa ihan kunnolla kuntoon, että se sairaalan henkilökuntaan uppoaa. Movesta kiinnijäämisestä saattaa myös yksikössä sitten seurata joitakin kurinpidollisia toimenpiteitä. Onko myöskään yllätys, että varusmiesten kesken ainakaan ns. kestomovettajista ei kovin paljon pidetä?

Sitä en tiedä, onko armeijassa movettamisella mahdollisesti mitään vaikutusta siihen, saikutteleeko sitten työelämässä.

"Movettaa"?? Mistä tuo oikein tulee, en ole koskaan kuulutkaan saikuttamisesta tuollaista versiota.

Vierailija kirjoitti:

Minä jään heti kotiin kun tunnen oloni sairaaksi. Se ei vaadi kuumetta tai oksennusta. Olen oman kehoni paras asiantuntija ja olen opetellut kuuntelemaan sitä. Minä en saa yhtään kirkkaampaa kruunua päähäni sillä, että flunssaisena/kipeänä menisin töihin. En odota sitä myöskään oppilailtani.

Opettaja

Sama täällä. Jos olo on kipeä, jään kotiin. Useimmiten päivän lepo auttaa, ja pääsen seuraavana päivänä töihin. Aiemmin tunnollisena suorittajana menin töihin vaikka tunsin että tauti vaanii. Yleensä tuloksena oli viikon sairasloma kun ei saanut lepoa juuri siinä kriittisessä vaiheessa. Käytännössä siis kaikille on parempi että jään heti kotiin; en yleensä sairastu kun lepo tulee ajoissa, olen siis poissa yhden päivän 3-5 päivän sijasta. En myöskään tartuta ketään muuta. Näitäkin on nähty, yksi tulee kovassa flunssassa töihin kun ei ole kuumetta, jonka jälkeen seitsemän muuta on sairaslomalla..