Lapsi puheterapiaan

Vierailija kirjoitti:

Mitä haittaa olisi ollut, jos lapsesi olisi oppinut jo k-, r-, ja s-äänteet? En oikein ymmärrä logiikkaasi. Selkeästi hankaluuksia on, ja vaikeampi oppia puhevirheistä pois vanhempana.

Sattumoisin tiedän, että täällä puheterapian resurssit ovat pienet (ei ole saatu tarpeeksi terapeutteja palkattua ja ne vähäisetkin tekevät osittaista työaikaa). Mitä vähemmän terapiaan menee sellaisia lapsia, joiden ongelmat korjaantuvat ajan myötä muutenkin, niin sitä paremmin ja nopeammin isommista ongelmista kärsivät lapset saavat apua. Meillä isommatkin lapset ovat oppineet r- ja s-kirjaimen vasta 5-6-vuotiaana, joten niitä varten en näe mitään syytä käydä terapiassa alle 4-vuotiaan kanssa. K-kirjainta mennään varmaan opettelemaan sitten 4-vuotiaana, jos se ei löydy sitä ennen itsestään. Meillä lauserakenteet ja sanojen taivutukset menevät aivan oikein ja sanavarasto laaja, ainut puute on enää tuo parin konsonantin puuttuminen.

Voi herttinen sinun kanssasi. Totta kai menette kun pääsette. Minun piti suunnilleen seisoa päälläni, jotta sain esikoiselle 3-vuotisneuvolasta lähetteen puheterapiaan. Neuvolassa oltiin sitä mieltä, että ihan normaalia epäselvyyttä. Itse epäilin jo silloin dyspraksiaa, ja nyt kun lapsi on 5,5-vuotias, puheterapeuttikin on samoilla linjoilla.

Meillä molemmat lapset ovat olleet 3-vuotiaita saadessaan lähetteen, eli käytännössä hoidon tarpeen arviointi on tapahtunut 3,5-vuotiaana ja ensimmäinen varsinainen terapiajakso jo lähemmäs 4-vuotiaana. Eli ei kannata jäädä odottelemaan.

Puheterapia kaikkineen on kivaa ja leikinomaista, ja ainakin meidän lapsemme ovat menneet sinne mielellään ilman omaa vanhempaa.

Hoidon tarpeen arvioinnissa kartoitetaan lapsen kielellisiä ja kognitiivisia kykyjä - ja yleensä kehutaan vanhempia lapsen vahvuuksista. Puheterapeutti kyllä huomaa esimerkiksi, onko lapselle luettu paljon. Joten jos olet ollut normaali, läsnäoleva vanhempi, ei sinua siellä teilata.  

Mene ihan luottavaisin mielin ja pelko pois. Ensinnäkin todella monet lapset käyvät puheterapeutin arvioinnissa. Syy voi olla puuttuvat äänteet, puheen epäselvyys, lauseiden jäsentely jne. Ammattimainen puheterapeutti myös huomaa milloin on syytä oikeasti puuttua ja milloin vain seurataan. On normaalia, että kolme vuotiailta puuttuu puheesta kirjaimia, mikä puurouttaa puhetta.

On aina vähän hankalaa sanoa, että minä saan selvää lapseni puheesta, joten kaikki ok. Sitä hyvin helposti oppii paikkaamaan puuttuvat tavut, kirjaimet tai muuten vain selventämään puheen. Tärkein kriteeri mielestäni on saako muut selvää? Turhautuuko lapsi, jos ei tule ymmärretyksi? Tuleeko hän aina ymmärretyksi? Entä ymmärtääkö muut lapset hänen puhettaan?

Puheterapeutilla käydään 1-3 kertaa, jonka jälkeen hän antaa arvion. Lähes poikkeuksetta lapset tykkäävät! Siellä leikitään, tehdään kielijumppaa peilin edessä, puhalletaan saippuakuplia yms. Arvion lopputulos voi olla päätös tilanteen seuraamisesta tai päätös terapian tarpeesta.

Älä huoli, kukaan ei halua tehdä lapsestasi huonompaa kuin muut. Tämä on huolenpitoa, että hän saa tuen, jota ehkä tarvitsee. Ota kaikki riemuiten vastaan mitä saat! Sinulla on pitkä aika sopeutua, koska jonot puheterapeutille on yleensä pitkät. :-)

Itse olen kuullut, että puheterapiassa saa kotiharjoituksina esim. huulten ja kielen lihaksia vahvistavia leikkejä. Siis käytännössä pillin kanssa puhalletaan vesikuplia ja imetään juomaa ja puhallellaan saippuakuplia ja venytellään kieltä leukaan ja nenään ym.

Meidän lapsi ei ole vielä kertaakaan päässyt neuvolasta ilman jotain lähetettä, koska neuvolan mielestä meidän lapsessa on aina jotain vikaa. Kaksivuotiaana tuli lähete puheterapiaan. No, lapsi alkoi puhua 2,5-vuotiaana. Nyt hän on kolmevuotias. On kotona luettu kirjoja ja loruteltu ja laulettu päivittäin, mutta siitä huolimatta paljon konsonantteja puuttuu. Olen sopinut puhelimessa puheterapeutin kanssa, että odottelemme rauhassa ainakin vuoden ja katsomme, miten puhe kehittyy. Lapsi sanoo lyhyitä lauseita ja osaa taivuttaa sanoja. Neuvolan sanastotestit ovat menneet virheittä, samoin erikoislastentarhanopettajan testeissä lapsen sanavarasto ja asioiden yhdistämistaito osoittautui laajemmaksi kuin tämän ikäisillä yleensä.

Lapseni on päiväkodissa 1-3-vuotiaiden ryhmässä, jossa kymmenestä lapsesta kaksi puhuu selvästi. Oma lapseni on kolmas, joka ylipäänsä puhuu, muut eivät sano vielä sanaakaan.

Meidän lapsi laitettiin puheterapiaan 2.5v neuvolassa, lastenlääkärille päästiin terapiaan ohjauksen takia kun lapsi oli vähän yli 3v ja lääkäri oli sitä mieltä ettei terapialle ole tarvetta.

raha, raha, raha, raha, raha....

kortilla ei ajeta, eikä rahalla vanhemmuutta paeta

vai otetaanko koko kolmas maailma huostaan!?

Meidän 4v lapsi ei sano r kirjainta ollenkaan ja välillä ei meinaa pokka pitää millään kun lapsi selittää jotain ja lapsi hermostuu kun sitä ei ymmärretä.

Tarhaan tuli uusi täti mirja mistä lapsi selitti, mutta sanoi nimen minja ja meni hetki ennenkuin ymmärrettiin sen olevan mirja, toinen hyvä oli tyttö nimeltään ursula, poika ilmeisesti on sen kanssa paljon kun usein puhuu siitä.