Lue keskustelun säännöt.
Erossa olo tuhoaa suhteeni
30.09.2016 |
Kumppanini on muuttanut väliaikaisesti ulkomaille toteuttaakseen haaveitaan. Itse olen jäänyt Suomeen viedäkseni omaa elämääni täällä eteenpäin. Alkuun uskoin, kuten miehenikin, että erossa olo ei tule tuhoamaan suhdettamme. Meillä on yhteisiä tulevaisuuden suunnitelmia ja rakastamme toisiamme. Nyt ihmettelen, mitä olen tekemässä; miksi olen yksin Suomessa sen sijaan, että olisin mieheni luona? Onko elämän rakentaminen tänne minulle niin tärkeää, että olen valmis uhraamaan suhteeni sen vuoksi?
Tunteeni miestä kohtaan ovat alkaneet laimeta ja huomaan muuttuvani pikkuhiljaa ärtyneemmäksi ja katkerammaksi. Voisin aivan hyvin irtisanoutua työstäni ja lähteä vuodeksi siivoamaan ja opiskelemaan kieltä toiseen maahan hänen luokseen. Toisaalta, silloin uhraisin sen, minkä eteen olen täällä ponnistellut. Olen onnistunut hankkimaan hyvän työpaikan alalta, jolla on erittäin vaikea työllistyä ja saada säällistä palkkaa. Joudun pohtimaan, kumpi minulle on tärkeämpää: rakkaus vai työ. Mies ei koe valintaa tehneensä, hän on laittanut rakkauden tauolle työn vuoksi. Hän haluaa ja on kokemansa mukaan saamassa molemmat.
Miksi en enää kykene ylläpitämään tunteita häntä kohtaan samalla tavalla kuin hän minua kohtaan? Olenko vain loukkaantunut, koska minut on hetkeksi työnnetty syrjään? Enkö siis rakasta miestä tarpeeksi, jotta voisin suoda hänelle hänen onnensa ja seikkailunsa? Miten voin vahvistaa tunteitani häntä kohtaan, ettei minun tarvitse päätyä eroamaan?
Kommentit (18)
Nykyisin on tietyllä tapaa muotia olla parisuhteessakin hyvin itsenäinen, mutta eivät etäsuhteet vain sovi kaikille. Ihmisten emotionaaliset tarpeet ovat erilaisia: mies voi aivan aidosti kokea saavansa koko paketin samaan aikaan, kun sinä koet joutuvasi kipeän valinnan eteen. Hänenkin olisi kuitenkin tärkeää kuulla tunteistasi. Ei ole reilua, että joudut parisuhteessa painimaan noiden kanssa yksin. Miehellä on oikeus saada tietoa asioista, jotka vaikuttavat suhteeseenne. Yllättävä "En kestää enää, eroan" joskus puolen vuoden päästä ei ole kenenkään etujen mukaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten paljon miehen suhtautuminen asiaan vaikutti, kun teit päätöksen jäädä rakentamaan uraasi? Jos miehesi olisi sanonut ettei voi lähteä ilman sinua ulkomaille, ja pyytänyt hartaasti sinut mukaansa, olisitko jättänyt hyvän työsi Suomessa?
Ei pyytänyt, eikä ole pyytänyt käymäänkään. Itse olen sinne kuitenkin mennyt. Harvakseltaan on käynyt täällä, yleensä tulee käymään, jos siihen on jokin muukin syy kuin minun tapaamiseni. Minulla ei ole mitään syytä epäillä, että hänellä olisi siellä joku toinen, sillä olen viettänyt maassa myös pidempiä aikoja ja tunnen hänen työyhteisönsä ja kaverinsa siellä.
Ap.
Näin se vaan menee.. kirjoitti:
Poissa silmistä, poissa mielestä.
Poissa silmistä, mutta mielessä kyllä on. Tunteet on eri juttu.
No ei se ukko ole sinun luokse enää takaisin tulossa, joten jos yksissä meinasitte pysyä, joudut jossain vaiheessa kuitenkin lähtemään perään. Mutta lähde ripeästi jos miehesi tosiaan haluat pitää. Vuoden sisään melko varmasti kuitenkin tulee uusi nainen kuvioihin. Itse en kyllä lähtisi noin välinpitämättömän miehen perään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hanska kirjoitti:
Nykyisin on tietyllä tapaa muotia olla parisuhteessakin hyvin itsenäinen, mutta eivät etäsuhteet vain sovi kaikille. Ihmisten emotionaaliset tarpeet ovat erilaisia: mies voi aivan aidosti kokea saavansa koko paketin samaan aikaan, kun sinä koet joutuvasi kipeän valinnan eteen. Hänenkin olisi kuitenkin tärkeää kuulla tunteistasi. Ei ole reilua, että joudut parisuhteessa painimaan noiden kanssa yksin. Miehellä on oikeus saada tietoa asioista, jotka vaikuttavat suhteeseenne. Yllättävä "En kestää enää, eroan" joskus puolen vuoden päästä ei ole kenenkään etujen mukaista.
Olen samaa mieltä ja siksi väännän asiaa hänelle rautalangasta. Olen vaatinut häntä keskustelemaan ja sanomaan enemmänkin kuin "toivon, että rakastat minua edelleen." Niin minäkin toivon, eihän siitä olekaan kyse.
Olen yrittänyt ehdottaa monia erilaisia tapoja pitää enemmän yhteyttä, mutta vaikutus kestää aina pienen hetken. Esimerkiksi puhelinsoitot ovat hänen mielestään liian kalliita, kun ihmettelin syytä siihen, miksi se olen minä, joka hänelle aina soittaa, eikä hän soita koskaan minulle päin. Kyse ei ollut esimerkiksi siitä, että hän olisi haluaisi minun hoitaa laskut, vaan hänen mielestään kummankaan meistä ei tulisi soitella "kalliita" Euroopan sisäisiä puheluita. Sain kuitenkin tahtoni läpi ja sovimme, että hänkin soittelee joskus minulle. Vaikutus kesti 1 viikon.
Olen järjestänyt tilaisuuksia matkustaa hänen luokseen ja olen tehnyt myös etätöitä hänen luotaan, mutta hän ei itse kykene vastavuoroisesti samaan, vaikka hänen työnsä on erittäin joustavaa, paljon joustavampaa ja itsenäisempää kuin minun. Kun hänelle puhuu asiasta, hän vaikuttaa olevan täysin sokea omalle toiminnalleen. Hän tuntuu elävänsä omassa kuplassaan, jota minä häiritsen erilaisilla vaateillani.
Ap
Olet ehkä huomannut ettet olekaan miehellesi niin rakas ja tärkeä kuin luulit ja se varmasti on taustalla miksi tuntuu katkeralta.
Teidän pitää ihan oikeasti puhua kun tapaatte seuraavan kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei se ukko ole sinun luokse enää takaisin tulossa, joten jos yksissä meinasitte pysyä, joudut jossain vaiheessa kuitenkin lähtemään perään. Mutta lähde ripeästi jos miehesi tosiaan haluat pitää. Vuoden sisään melko varmasti kuitenkin tulee uusi nainen kuvioihin. Itse en kyllä lähtisi noin välinpitämättömän miehen perään.
Hän saattaa olla välinpitämätön - tai äärimmäisen taitamaton - mutta myös oikeudentuntoinen ja ylpeä. En usko, että hän ketään toista reissultaan etsii.
Al
Tuo uusi viesti (7) kertoo kaiken. Sinä olet aktiivinen ja haluat jatkaa suhteessa. Miestä ei kiinnosta mutta saat roikkua mukana jos haluat. Tylyä mutta miehellä on uusi elämä jossa ei sinulle ole aikaa.
Mitä saat suhteesta tällä hetkellä ja mahtaako se riittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ehkä huomannut ettet olekaan miehellesi niin rakas ja tärkeä kuin luulit ja se varmasti on taustalla miksi tuntuu katkeralta.
Teidän pitää ihan oikeasti puhua kun tapaatte seuraavan kerran.
No mistä me puhuisimme? Olen jo sanonut tuon asian. Sen jälkeen tulee hiljaisuus. Olen hiljaa ja odotan jotain vastausta. Kun sitä ei tule, mitä sitten sanon? Viimeksi kysyin, että eikö asia ole hänelle keskustelun arvoinen. Hän väitti että on, "keskustellaan" hän sanoi. Ihmettelin ääneen, millaista keskustelua se on, että kun sanon pari lausetta ääneen, en saa siihen reaktiota.
No, eipä hänellä lopulta ollut kuitenkaan mitään sanottavaa. Hänellä on kaikki hyvin. Hän on onnellinen. Ei hän taida haluta antaa itsestään minulle tämän enempää. Huokaus.
Juuri nämä ajatukset saavat minut pohtimaan, teenkö itse tarpeeksi? Pitäisikö minun jättää kotini ja elämäni täällä hänen vuokseen? Enkö vain itse osaa rakastaa?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuo uusi viesti (7) kertoo kaiken. Sinä olet aktiivinen ja haluat jatkaa suhteessa. Miestä ei kiinnosta mutta saat roikkua mukana jos haluat. Tylyä mutta miehellä on uusi elämä jossa ei sinulle ole aikaa.
Mitä saat suhteesta tällä hetkellä ja mahtaako se riittää?
Meillä on samanlainen huumorintaju, hän saa minut nauramaan (ja minä hänet). Meillä on samoja kiinnostuksenkohteita, joten yhteistä tekemistä on paljon. Seksi on sujunut todella hyvin silloin, kun on ollut vähemmän ristiriitoja ja olemme haaveilleet yhdessä perhe-elämästä, mikä on tuonut uskoa tulevaan.
Tällä hetkellä, juuri nyt, en saa suhteesta yhtään mitään. Mutta onko se vain väliaikainen tila? Ehkä minun ei jatkuvasti tarvitse olla se saava osapuoli?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laittaisin suhteen tauolle, kumpikin saisi tehdä sitä mitä haluaa ja jos mies vielä palaisi Suomeen katsottaisiin onko kiiinnostusta kummalakaan jatkaa suhdetta. Ihan oikeasti ei tuo parisuhteelta kuulostaa nytkään..sorry.
Vierailija kirjoitti:
Laittaisin suhteen tauolle, kumpikin saisi tehdä sitä mitä haluaa ja jos mies vielä palaisi Suomeen katsottaisiin onko kiiinnostusta kummalakaan jatkaa suhdetta. Ihan oikeasti ei tuo parisuhteelta kuulostaa nytkään..sorry.
Mitkä on parisuhteen kriteerit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies lähtenyt selvästi rakentamaan uutta elämää ulkomaille ja pitää sinua varalla jos uusi elämä menee mönkään. Taidat olla aika tyhmä kun sallit miehesi kohdella sinua kuin ilmaa ja samalla yrität roikkua hänessä kaikin keinoin.
Vierailija kirjoitti:
Mies lähtenyt selvästi rakentamaan uutta elämää ulkomaille ja pitää sinua varalla jos uusi elämä menee mönkään. Taidat olla aika tyhmä kun sallit miehesi kohdella sinua kuin ilmaa ja samalla yrität roikkua hänessä kaikin keinoin.
Olen täysin varma, että ei ole lähtenyt rakentamaan uutta elämää ulkomaille. Tyhmä saatan tosiaan olla, kun uskoin siihen, että rakkaus voi kestää parin vuoden seikkailun toisenlaisten unelmien perässä. Toisaalta en voinut tietää kuinka huonosti mies ylläpitää yhteyttä etäältä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Hän saattaa olla välinpitämätön - tai äärimmäisen taitamaton - mutta myös oikeudentuntoinen ja ylpeä. En usko, että hän ketään toista reissultaan etsii.
Voi olla, ettei hän aktiivisesti etsi, muttei se tarkoita, etteikö joku päivä hänen eteensä voisi sellainen nainen kävellä, jonka kanssa hän haluaakin olla. Kun ei näytä siltä, että hän sinua erityisemmin kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisikö minun jättää kotini ja elämäni täällä hänen vuokseen?
Ei.
Ette sitten ole Skypesta kuullet? WhatsAppista? Voi soittaa ihan ilmaiseksi, jos vaan on nettiyhteys.
Siis kauanko se mies on siellä ulkomailla nyt ollut ja kauanko aikoo vielä viipyä? Jos ei ole mitään loppua näkyvissä tuolle erossaololle, niin ei ihmekään, jos ahdistaa. Itse olin vuosia etäsuhteessa, mutta oltiin toki päivittäin yhteyksissä ja olen sen verran lojaali tapaus, etten hävillä päästä irti hyvästä miehestä. Yhdenkin löytäminen on sen verran vaikeaa, ettei ollut mitään intoa aloittaa alusta. Kehottaisin sinuakin miettimään tuota. Onko väliaikainen etäisyys niin sietämätöntä, että mieluummin aloitat koko suhdekarusellin alusta, vai onko se vaan ikävää aiempaan verrattuna? Joka tapauksessa, jos tuntee laimenee pelkän välimatkan takia, niin älä todellakaan uhraa mitään miehen eteen. Tulet katumaan sitä myöhemmin.
En ole samaa mieltä aiempien kommentoijien kanssa siitä, että mies ei välitä, jos on tyytyväinen vähempään kanssakäymiseen kuin sinä. Toiset vaan kaipaa enemmän yhdessäoloa ja kommunikaatiota kuin toiset, ja miehellä on varmaan muutakin ajateltavaa uuden maan ja uusien kuvioiden vuoksi. Hänelle riittää, että sinä olet olemassa ja täyttämässä vähäistä luppoaikaa. Jos hän on tilanteeseen tyytyväinen, niin sitten on, ei häntä siitä voi syyttää. Siitä tosin voi, jos hän ei tietoisesti halua tehdä mitään helpottaakseen tilannetta sinulle. Voi olla, että hänellä on vaan vaikeuksia asettua sinun asemaasi, jos teidän tarpeenne ovat kovin erilaiset. Hän on tyytyväinen, joten ei ymmärrä, miksi sinä kaipaat niin paljon enemmän. Ei se tarkoita, että hän haluaa sinusta eroon.
Miten paljon miehen suhtautuminen asiaan vaikutti, kun teit päätöksen jäädä rakentamaan uraasi? Jos miehesi olisi sanonut ettei voi lähteä ilman sinua ulkomaille, ja pyytänyt hartaasti sinut mukaansa, olisitko jättänyt hyvän työsi Suomessa?