Lue keskustelun säännöt.
Luullaanko teitä joskus isänne vaimoksi tms?
29.09.2016 |
Tuli mieleen, kun kävin pitkästä aikaa isäni kanssa katsomassa remonttitarvikkeita minun ja mieheni uuteen kotiin (isä tietää niistä ammattinsa puolesta todella paljon). Mä olen 25-vuotias ja isäni viisikymppinen, mielestäni näytetään molemmat ihan ikäisiltämme. Nuori miesmyyjä sitten esitteli isälleni jotain maalien teloja ja sitten vielä osoitti minulle kommentin "mutta pitäähän kysyä myös vaimon mielipidettä". Siihen totesin, että hän on isäni, kiitos vain :D Myyjä oli kyllä vähän nolona.
Tätä on käynyt yllättävän usein, vähän vaivaannuttavaa kyllä mutta osaan jo nauraa asialle. Teininä kyllä hävetti melkoisesti, kun asioita tultiin just kaupassa markkinoimaan "pariskunnalle". :D
Mites teillä, oletetaanko teidän perhesuhteita koskaan väärin?
Kommentit (32)
On monta kertaa luultu isäni vaimoksi, esim. ulkomailla. Sukunimikin sama. Meillä ikäeroa 30 vuotta. Varmaan miehelläni ja tyttärellämme sama juttu tulevaisuudessa- heillä ikäeroa 22 vuotta. Uskon, että Suomessa harvemmin mitään luullaan, koska meillä isot ikäerot eivät suhteissa ole tavallisia. Venäjällähän lähes joka toisessa parissa mies on toisella kierroksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No luuli kai siksi,kun nykyään on paljon isonikäeron pareja.Mieheni on mua just 25 vuotta vanhempi.Häntä ei ole kyllä koskaan luultu isäkseni,ihmeellistä tavallaan sekin.
Tai muuksi sellaiseksi joskus luullaan.
Joskus koitettiin eläintarhaan perhelipulla kun olin about 10, eli isä + 20 vuotta itseäni vanhempi sisko + siskon pienempi lapsi. Ei muistaakseni päästy :(
Mua ja miestäni luullaan liian usein sisaruksiksi... 😅 En nää yhdennäköisyyttä muuten, kuin että ollaan molemmat pitkiä ja vihreäsilmäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, näin on tapahtunut muutaman kerran, isäni on melko nuorekas ikäisekseen. Tosi noloa, ja luulen että isälle vielä paljon nolompaa kun mulle, kun ei oo luonteeltaan todellakaan mikään nuoria naisia vikittelevä vanha pieru.
N31
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No luuli kai siksi,kun nykyään on paljon isonikäeron pareja.Mieheni on mua just 25 vuotta vanhempi.Häntä ei ole kyllä koskaan luultu isäkseni,ihmeellistä tavallaan sekin.
Ei ole. Suomessa iso ikäero on edellen erittäin harvinaista, tilastojen mukaan vain 5%:llä pariskunnista on pitkä ikäero.
Serkkuni isää on puolestaan puhuteltu hänen isoisänään. Kaikkea sattuu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
iskäsi on vanhan nähöinen?
Sanoin, että viisikymppinen ja näyttää mun mielestä ihan ikäiseltään. Ryppyjä on jo tullut, samoin hiukset vähän harmaantuneet (tummat hiukset). Kuitenkin hoikassa kunnossa ja reipas kaveri eli ihan ikäisensä oloinen minusta.
Ap
Ei ole varsinaista sekaannusta sattunut, mutta miehen uudella työpaikalla luulivat, että miehelläni on joku teinivaimo, kun näkivät minut. Tästä on muutama vuosi aikaa, ei varmaan enää luulisi, koska mun babyface-naama on selvästi alkanut vanhentua viime vuosina. Mieheni on mua vuoden vanhempi, mutta jo ihan harmaa, kaksiteholasit, vähän ylipainoa, ryppyjä jne. Mulla taas vaaleat hiukset, joissa ei ainakaan näytä olevan harmaita ollenkaan, olen hoikka ja sellainen tyttömäisen siro ja tosiaan pienet, vähän nukkemaiset kasvot. Kyllä nauratti! N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isosiskoa luultiin mun äidiksi, hän on mua 15 v vanhempi. Ja isääni mun isoisäksi, hän on mua 42 v vanhempi. Tai oli, on nyt jo kuollut.
Minua luullaan isäni vaimoksi aika usein. Isän kotimaassa on enemmän suuren ikäeron pariskuntia, käyn siis tapaamassa häntä siellä, ja usein ilman omaa miestäni ja lapsiani.
Itse olen 36-vuotias ja näytän ikäiseltäni, isä on 72v ja nuorekas ikäisekseen .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku mummo tuli joskus hössöttämään ja onnittelemaan kun jäin odottamaan kaupan eteen siskoni rattaiden kanssa kun äiti kävi nopeasti postissa :D Olin silloin ehkä 16-vuotias ja vieläpä melko babyface.
Luullaan joo. Mä olen 42 ja isäni 65. Isä on kyllä sellainen charmantin komea ja nuoremman näköinen, ehkä 50-55 v näköinen. Minä taas ikäistäni vanhemman näköinen pullukkatantta.
Joo on. :D sekä isäni että isäpuoleni. Olin n. 16-v. ja isäni 44-v., olimme kaupassa ja siellä tuli jotain isäni hyvänpäiväntuttuja vastaan. Pariskunnan naisosapuoli sitten esitteli itsensä minulle iloisesti ja kysyi "Oletkos Jarmon tyttöystävä?". Korjasin siihen nauraen, että ihan tytär vaan, oli nainen hurjan nolona. :D isäpuoleni kanssa joskus ollaan käyty yhdessä kaupoilla, haettiin mm. iso peili asuntooni (isäpuoleni siis kantoapuna). Myyjä siihen sitten tuli utelemaan ASUNTOMME sisustuksesta ja puhui meille kokoajan "te"- muodossa, ennenkuin kerkesin korjaamaan, että peili on tulossa minun asuntooNI. :D sama kävi eräässä toisessa huonekalukaupassa. Ikäeroa 23 v.
Kerran yksvanhamies luuli n vietiin yks tuoli korjattavaksi. Mä olin 20+ ja isä oli 40+. Ei ole enää mahdollista.
Olen 46 ja edelleen olen nuoremman näköinen. Isä on 69 ja näyttää ikäiseltään.
Vierailija kirjoitti:
Kerran yks vanha mies luuli kun vietiin yks tuoli korjattavaksi. Mä olin 20+ ja isä oli 40+. Ei ole enää mahdollista.
Olen 46 ja edelleen olen nuoremman näköinen. Isä on 69 ja näyttää ikäiseltään.
Korjaus..
Ei isän, mutta veljen :D Tai no, velipuolen. Mun äitikin kysyi joskus, että onko mulla ja X:llä jotain sutinaa, kun viihdyttiin yhdessä niin hyvin. Lisäksi tätä kysyi kaakelikaupassa myyjä, velipuolen työkaveri, useampi niiden perhetuttu, mun mummi... En ees muista kaikkia. Tullaan (tultiin) selvästi liian hyvin juttuun.
Biologisen veljen kanssa on kans luultu kerran pariskunnaksi, kun se tuli hakemaan mua yhden onnettomuuden jälkeen tk:sta kotiin. Sanoi kyllä nimensä tullessaan ja kaikkea, mutta silti terveydenhoitaja kysyi, että niin ootko sä poikaystävä. Ei, ei ole.
Isän kanssa oon vaan kerran joutunu tämmöseen tilanteeseen. Olin 16 vuotiaana sen työpaikalla kesätöissä ja mentiin sit aamupalalle yhteen kahvilaan. Siihen tuli sit jotain isän tuttuja, jotka alkoi naureskella iskälle jotain nuoresta seurasta. Sit alkoivat kertoa mulle, että "ei sit kannata uskoa kaikkea, mitä toi sanoo, se on vähän semmonen tarinoitsija". Hymyt hyyty siihen, kun isä totesi, että oon sen oma tytär. Oli äijät hiljaa loppu ajan :D En kyllä ihmettele, etteivät tunnistaneet, me ei näytetä lainkaan toisiltamme. Isä on tumma (ruskea iho, musta tukka jne) ja mä vaalea (tuolloin vielä blondikin)
Minua taas luullaan mieheni tyttäreksi vaikka meillä on ikäeroa vain 11 vuotta :D