Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Läheisen "passiivis-agressiiviset" kommentit?
29.09.2016 |
Onko kenelläkään muulla tällaista läheistä, joka kommentoi unelmiin, opiskeluihin tai muihin valintoihin liittyvään usein, että ei kuvittelut sen olevan "mun juttuni." Ymmärtäisin, jos nämä asiat olisivat jotenkin täysin ääripäätä mitä itse olen ja ne tulisivat oikeasti yllätyksenä mutta näin ei ole.
Sitten usein kysyn että miksi hän ajattelee näin, niin hän voi alkaa tirskumaan ja kommentoi "jaa,a" Voisin ehkä itsekin ihan hyvin kommentoida jollekin samoin mutta kertoisin myös suoraan syyn "ihmettelyyni", enkä vain naureskelisi. Jotenkin tollaisesta naureskelusta ym. tulee vain olo kuinka hän ajattelee asiasta jotakin negatiivista tai ainakin haluaa minun olettavan niin, eikä voi siksi sanoa "perustelua" ääneen. Siis tämä henkilö on muutenkin hieman..arvosteleva ja lyttäävä ihminen niin mietin, että onko tällaiset kommentit taas jokin passiivis-agressiivinen keino saada minut hämmästymään? Vai onko tuo ihan normaalia keskustelua.
Kommentit (13)
No itse kyllä jättäisin omaan arvoonsa tuollaiset.
Mutta siis joo, ei ole normaalia keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En sanoisi passiivis-aggressiiviseksi mutta lyttääväksi kylläkin. Koska sehän vaikutus tuolla on. Jos joku vaikka on innostunut teatterista ja kertoo aloittavansa draama-kurssin niin toinen voi juuri lytätä sen innon sillä että sanoo noin. Ehkä tarkoitus on lopettaa innostuksesi tai henkilö itse on kateellinen sinun uudesta innostasi. Ehkä hän haluaisin itsekin voida tehdä jotain samanlaista mutta ei uskalla/on saamaton tms. ei innostu.
Sinähän voit siihen vaan sanoa että no jaa etpä sinä minua niin hyvin tunnekaan että osaisit sanoa kuka minä olen! Ja triskuisin perään niin maan mahottomasti:)
No ei ainakaan minulla ole tuollaista "läheistä", koska tiedän itse mikä on "minun juttuni" ja jos tuollaisia kommentteja tulisi, niin sanoisin päättäväisesti, että sinäpä et sitten taida ollenkaan tuntea minua. Saattaisin myös toisessa yhteydessä piikitellä esim. että "sinun juttusi taitaa olla toisten haaveille tirskuminen".
Itselläni oli samanlainen kaveri, jollei hän suoraan arvostellut minua tai tekemisiäni niin sitten kommentointi oli samaa luokkaa. Ei hän se ole suoranaista ilkeilyä, koska ei voi suoranaisesti sanoa että toinen on tarkoittanut jotakin pahaa mutta jos se olisi ollut jotakin hyvää niin varmasti se olisi kerrottu suoraan. Niistä kommenteista jäi vain aina paha mieli mutta se ilmeisesti oli toisen tarkoituskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalin ihmisen käytöstä, vaan henkisesti epätasapainoisen. Haluaa vain saada tuollaisella sinulle pahan mielen. Itse en enää kertoisi tuollaiselle asioistani.
No, ehkä hän vain nolostuu, ja naureskelee siksi. Osa varsinkin naisista - oletan tuonkin henkilön olevan nainen - hihittelee, kun ei osaa perustella kommenttiaan.
Kertoisitko esimerkin, ap?
Tai jos minä esitän esimerkin, tällaisestako on kyse?
Sinä: olisipa mahtavaa osata ranskaa. Ilmoittauduin työväenopistoon ranskan alkeiskurssille.
Hän: En olisi kuvitellut tuollaisen olevan sun juttu.
Sinä: Höh, miten niin et?
Hän: no... hih hih... no kai sä tiedät?
Tällaistako?
Minusta tuossa on kolme vaihtoehtoa.
1) lakkaat kertomasta tuollaisista asioista kyseiselle henkilölle
2) annat kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos
3) tivaat loppuun saakka, siis näin
Sinä: no ei nyt hihittelyä, vaan kunnon vastaus - mikä tuossa ei sinusta ole "minun juttuni"? Luuletko, että olen niin tyhmä, etten opi kieliä vai ajattelitko, että työväenopisto on liian vaativa vai mitä tarkoitit?
Eli vaadit selityksen. Kyllä se sen verran kiusalliseksi käy tuolle tyypille joutua perustelemaan kommenttejaan, että nuo "ei luulisi sinun jutuksi" kohta loppuvat.
SINÄNSÄ "ei luulisi sinun jutuksi" tarkoittaa minusta yleensä samaa kuin että "en luullut sinun tykkäävän tuosta" eli makuasioista. EI siis niinkään siitä, että "minusta sinusta ei ole siihen". Mutta jos nyt siis tulkitset tuon passiivis-agressiiviseksi vittuiluksi, niin oletan sinun olettavan, että tuo henkilö tarkoittaa enemmänkin jälkimmäistä, ei makuasioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalin ihmisen käytöstä, vaan henkisesti epätasapainoisen. Haluaa vain saada tuollaisella sinulle pahan mielen. Itse en enää kertoisi tuollaiselle asioistani.
Jotakin tällaista olen ajatellut, ei toi nyt ihan normaalilta käytökseltä vaikuta. Ap
Vierailija kirjoitti:
No, ehkä hän vain nolostuu, ja naureskelee siksi. Osa varsinkin naisista - oletan tuonkin henkilön olevan nainen - hihittelee, kun ei osaa perustella kommenttiaan.
Kertoisitko esimerkin, ap?
Tai jos minä esitän esimerkin, tällaisestako on kyse?
Sinä: olisipa mahtavaa osata ranskaa. Ilmoittauduin työväenopistoon ranskan alkeiskurssille.
Hän: En olisi kuvitellut tuollaisen olevan sun juttu.
Sinä: Höh, miten niin et?
Hän: no... hih hih... no kai sä tiedät?
Tällaistako?
Minusta tuossa on kolme vaihtoehtoa.
1) lakkaat kertomasta tuollaisista asioista kyseiselle henkilölle
2) annat kommenttien mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos
3) tivaat loppuun saakka, siis näin
Sinä: no ei nyt hihittelyä, vaan kunnon vastaus - mikä tuossa ei sinusta ole "minun juttuni"? Luuletko, että olen niin tyhmä, etten opi kieliä vai ajattelitko, että työväenopisto on liian vaativa vai mitä tarkoitit?
Eli vaadit selityksen. Kyllä se sen verran kiusalliseksi käy tuolle tyypille joutua perustelemaan kommenttejaan, että nuo "ei luulisi sinun jutuksi" kohta loppuvat.
SINÄNSÄ "ei luulisi sinun jutuksi" tarkoittaa minusta yleensä samaa kuin että "en luullut sinun tykkäävän tuosta" eli makuasioista. EI siis niinkään siitä, että "minusta sinusta ei ole siihen". Mutta jos nyt siis tulkitset tuon passiivis-agressiiviseksi vittuiluksi, niin oletan sinun olettavan, että tuo henkilö tarkoittaa enemmänkin jälkimmäistä, ei makuasioita.
Kyllä pystyn ns. puolustamaan itseäni mutta se on välillä raskasta ja mielestäni läheisiin ihmissuhteisiin ei kuulu se, että pitäisi koko ajan puolustella ja perustella omia valintojaan. Noissa kommenteissa on ongelmana juuri se (tai ainakin tämän henkilön kanssa), että ei voi alkaa tehdä mitään vihaisia oletuksia, koska sitten minä ole se "hullu", joka käsittää asioita väärin. Esim. Jos alkaisin tivaaman, että onko syy siinä että en hänen mielestään opi kieliä. Niin sitten häneltä tuleekin yllättäen se (keksitty) perustelu, että ei suinkaan vaan esim. olen enemmän latinotyyppinen tms. kyin ranskan kielen opiskelija Siis niihin ei voi oikein ikinä sanoa mitään vastaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla lähipiirissä yksi tällainen ankeuttaja. Minusta johtuu omasta epävarmuudesta ja pelosta kokeilla mitään uutta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla lähipiirissä yksi tällainen ankeuttaja. Minusta johtuu omasta epävarmuudesta ja pelosta kokeilla mitään uutta jne.
Tällä henkilöllä en usko, että välttämättä liittyy omaan pelkoon, koska monesti nämä asiat tai unelmat, joista puhun ovat ihan ajatuksen tasolla, ja en itsekään ole heti niitä menossa toteuttamaan mutta kuitenkin ne täytyy heti "ampua alas." Niin hirveältä kuin se kuulostaakin niin uskon, että tämä henkilö jollakin tavalla nauttii siitä, että saa minut epäilemään itseäni tai pahalle mielelle. Ap
Alue: Aihe vapaa
Up