Introverttiys jotenkin in? Vai miksi....

Vierailija kirjoitti:

nykyään tuntuu, että joka toinen kertoo avoimesti olevansa introvertti? Kyseisen tyyppiset ihmiset ovat yleensä hyvinkin esillä, pitävät huolen, että saavat sanottavansa jokaiseen asiaan ja ovat muutenkin todella kovaäänisiä ja kenellekään ei varmisti jää epäselväksi keitä he ovat. He myös tuntuvat olevan jokaisessa ryhmässä ja tapahtumassa mukana. Tämä vähän hämmentää itseäni, koska itse olen ymmärtänyt että introvertti on juurikin päinvastainen kuin mitä nämä henkilöt näyttävät olevan.

Olen mieltänyt itseni introvertiksi aina. Olen ujo, hiljainen ja pohdin paljon oman sisäisen maailmani asioita. Itselleni on hyvin kuluttavaa olla isojen ihmismassojen mukana ja olenkin ihan tuhannen väsynyt jos joudun olemaan jotenkin esillä. Monesti kärsin myös päänsärystä jos olen joutunut ponnistelemaan ihmisjoukossa liikaa.

Mietinkin onko introverttiys nyt jotenkin muodikasta vai miksi ihmiset jotka selkeästi ainakin vaikuttavat ekstroverteiltä kertovat isoon ääneen että he ovatkin inrtoverttejä? Toki ymmärrän että tuo käytös voi olla eräänlainen suojakuorikin, mutta mielestäni käytös tulee heiltä kyllä aika luontaisesti enkä itse introverttinä voi tuosta vaan esittää olevani yhtäkkiä muuta kun olen. Olen hieman ymmälläni siis miten voi olla intro ja yhtäkkiä vaan olla sujuvasti kaikkea muuta kuin. Mietinkin että onko se jotenkin hienoa sanoa olevansa introvertti vaikka olisikin kaikkea muuta vai mikä tämä juttu on?

Vaikka introvertit ovatkin usein omiin oloihinsa vetäytyviä, niin ei se tarkoita, että he olisivat sosiaalisesti lahjattomia tai ujoja. Olen itsekin introvertti ja jaksan olla hyvinkin sosiaalinen sen muutaman tunnin päivästä, mutta silloin olen loppupäivän yksin. Osaan myös tarpeen tullen olla äänekäs. Se tosin on tavallaan harjoiteltua eikä tule luonnostaan. Otan erilaisen roolin, jos ympärillä on paljon hiljaisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samanlaisia nää self-made-introvertit kuin erityiskusipäät (eli erityisherkät). Vaativat erityisvapauksia itselleen ja perustelevat tällä piirtellään, ettei esim. työkavereille tarvitse olla kiva.

Juurikin näin. Ja usein varsinkin "erityisherkät" ovat kovia ruinaamaan "diagnoosillaan" sairauslomia, vaikka kyseessä on pelkkä laiskuus ja vastuunsiirto muille. Vittuako tuota kaunistelemaan, nähty juttu liian monta kertaa.

Teidän kuvailemat erityisherkät eivät ole kyllä erityisherkkää nähneetkään. Ei erityisherkkyys aiheuta sairaslomia tai erityiskohtelua. Itsellä tosiaan lähes kaikki kohdat täyttyy ja lähinnä olen sisäisesti hieman tunteellisempi ja empaattisempi kuin keskiarvoisesti ihmiset ja en kestä kirkkaita valoja ja "kovat" äänet tuntuvat todella pahalta korvissa. Eikä kyse ole sairaudesta vaan reaktioiden vahvuudesta, joka on vain yksi ominaispiirre muiden joukossa.

En epäile erityisherkkyyttä, aivan varmasti toisia kuormittaa tietyt asiat enemmän kuin toisia ym. Mutta jotenkin henkilökohtaisesti ärsyttää miten tosta erityisherkkyydestäkin on tehty joku "olen empaattisempi ja myötätuntoiaempi kuin muut"- juttu. Miksei voi vaan sanoa, että on empaattinen, miksi pitää verrata muihin. Ihan kuin olisi olemassa vain erityisherkät vs. muut. Miten ylipäätään empaattisuutta voidaan mitata? Olen itsekin herkkä ja empaattinen ihminen, en kuitenkaan erityisherkkä. Siksi tuollainen jalustalle nostaminen tuntuu hieman naurettavalle. Se että erityisherkkä liikuttuu ikävästä uutisesta, kun taas "normaali' ei reagoi ulospäin mitenkään, ei välttämättä tarkota sitä että erityisherkkä nyt olisi jotenkin niin paljon empaattisempi ihminen, vaan on ehkä herkempi reagoimaan asioihin, kun taas toiset voivat käsitellä ne liikutuksentunteet sisällä päin.

Töissä olen sosiaalinen ja vapaa-ajasta kertoessani minusta saattaa saada sosiaalisen kuvan, vaikka tämä on kaukana totuudesta.

Esim. 

Viikko1:

-Näin yhtenä iltana ystävää A. Yhtenä iltana bodypumppiin (ryhmäharrastus, mutta ei vaadi mitään sosiaalisuutta omalta osaltani) ja kahtena muuna salille (ilman sosiaalista kanssakäyntiä). Viikonloppuna yksin taidennäyttelyyn ja pitkä reippailulenkin kamerani kanssa syksyä ihastellen.

Viikko2:

-Bodypump ja sali. Näin viikonloppuna ystäviä B, C ja D. Yhtenä iltana leffaan yksin.

Viikko3:

-Bodypump ja sali. Yhtenä iltana näin kaveria E ja viikonloppuna ystävää A.

Viikko4:

-Bodypump ja sali. Pidennetty viikonloppu kaupunkilomalla Euroopassa yksin.

Viikko5:

-Bodypump ja sali. Viikonloppuna minut oli kutsuttu viettämään iltaa opiskelukavereiden  (n. 10 henkeä + puolisoita) kanssa ja kävin pyörähtämässä siellä muutaman tunnin.

jne. Ulkopuolisen korviin kuulostaa hirveän sosiaaliselta, mutta todellisuudessa töiden ulkopuolella tapahtuvaa sosiaalisointia on tapahtunut keskimäärin 2-4 tuntia/viikko.

introvertti =/= ujo, hiljainen ja sosiaalisesti lahjaton

Oikeasti introverttejä on aika hankala tunnistaa ekstroverteistä. Varsinkin, jos heitä näkee vain työaikana.

Vierailija kirjoitti:

Yhtä in kuin karppaus muutama vuosi sitten. Seuraavaa trendidiagnoosia odotellessa....

Jeees, kaksisuuntainen mielialahäiriökin alkaa olla kulunutta..

Introvertti voimaantuu ja lataa akkunsa itsekseen (eli tarvitsee omaa aikaa). Ekstrovertti voimaantuu ja lataa akkunsa toisten ihmisten seurassa (eli tarvitsee seuraa ympärilleen.)

Introvertti voi olla äänekäs, voimakas, aktiivinen ja ulospäin suuntautunut (kuten itse olen).

Ja ekstrovertti voi olla hiljainen hissukka. Se, mitä kukin tarvitsee voimaantuakseen, kertoo kumpaan ryhmään kuuluu.

Vierailija kirjoitti:

Introverttiys,erityisherkkyys,gluteenittomuus,superfoodit,fitness...näitä tyhjäpäisien naisten trendejä tulee ja menee.Yhteistä näille on egon vahvistaminen jonkin erityispiirteen kautta,säälittävää.

Mihin sijoitat ekstroverttiyden?

Introverttiys on synnynnäinen ominaisuus. Hassu kysymyksenasettelu ap:lla. Samalla ajatusmaailmalla voisi kysyä "onko alle 160cm pituus naisella in?", "onko hämähäkkifobia in?", "onko heteroseksuaalisuus in?" tai "onko lättäjalat in?".

Kaikki nämä asioita, joihin ihminen ei voi itse vaikuttaa erikoisemmin. 

Itse viihdyin ennen paljon ihmistenkaa, nyt tykkään liikkua ja mennä yksin. Osaan kyllä hakea seuraa kun sitä haluan. Toiset pitää mua outona, miksi? En kaipaa mölyä ja hälinää enää elämää. Sitä oli ihan tarpeeks 12v.