Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Introverttiys jotenkin in? Vai miksi....
29.09.2016 |
nykyään tuntuu, että joka toinen kertoo avoimesti olevansa introvertti? Kyseisen tyyppiset ihmiset ovat yleensä hyvinkin esillä, pitävät huolen, että saavat sanottavansa jokaiseen asiaan ja ovat muutenkin todella kovaäänisiä ja kenellekään ei varmisti jää epäselväksi keitä he ovat. He myös tuntuvat olevan jokaisessa ryhmässä ja tapahtumassa mukana. Tämä vähän hämmentää itseäni, koska itse olen ymmärtänyt että introvertti on juurikin päinvastainen kuin mitä nämä henkilöt näyttävät olevan.
Olen mieltänyt itseni introvertiksi aina. Olen ujo, hiljainen ja pohdin paljon oman sisäisen maailmani asioita. Itselleni on hyvin kuluttavaa olla isojen ihmismassojen mukana ja olenkin ihan tuhannen väsynyt jos joudun olemaan jotenkin esillä. Monesti kärsin myös päänsärystä jos olen joutunut ponnistelemaan ihmisjoukossa liikaa.
Mietinkin onko introverttiys nyt jotenkin muodikasta vai miksi ihmiset jotka selkeästi ainakin vaikuttavat ekstroverteiltä kertovat isoon ääneen että he ovatkin inrtoverttejä? Toki ymmärrän että tuo käytös voi olla eräänlainen suojakuorikin, mutta mielestäni käytös tulee heiltä kyllä aika luontaisesti enkä itse introverttinä voi tuosta vaan esittää olevani yhtäkkiä muuta kun olen. Olen hieman ymmälläni siis miten voi olla intro ja yhtäkkiä vaan olla sujuvasti kaikkea muuta kuin. Mietinkin että onko se jotenkin hienoa sanoa olevansa introvertti vaikka olisikin kaikkea muuta vai mikä tämä juttu on?
Kommentit (49)
Samanlaisia nää self-made-introvertit kuin erityiskusipäät (eli erityisherkät). Vaativat erityisvapauksia itselleen ja perustelevat tällä piirtellään, ettei esim. työkavereille tarvitse olla kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se introverttiys mitään "muotia" ole, just luin eilen lehdestä, että yksinäisyys on Suomessa hirveä ongelma ja monet ihmiset kärsivät yksinäisyydestä.
Se nyt on vaan asia, josta on viime aikoina puhuttu enemmän. Olen aina ollut sosiaalinen erakko, ja minusta on kiva, että tällekin on nyt "nimi" ja tästäkin puhutaan. Se on ainakin jollain tasolla helpottanut mun kevyttä häpeääni siitä, etten oikein jaksa ylläpitää ystävyys- tai seurustelusuhteita. Että olen silti normaali, vaikka viihdyn mieluiten yksin vapaa-ajallani.
Hyvä että aiheesta puhutaan, mutta itseäni kyllä häiritsee jos ihmiset joilla ei ole harmaan haisuakaan siitä mitä introverttiys on jalkavat sen seurauksena julistavansa olevansa introverttejä vaikka kaikella olemuksellaan olisivat juuri ekstroverttejä. Kertovat siihen samaan syssyyn että ihmiset yleensä yllättyvät tämän kuullessaan. Jo miksiköhän? En siis tajua miksi ihmeessä pitää kertoa olevansa jotain mitä ei selvästikkään ole. Itseänikin nimittäin helpotti kuulla samalla tavalla kuin sinua itroverttiydestä ja nyt jos yhä useampi ekstroverttikin kaakattaa olevansa introvertti niin menee taas puurot ja vellit sekaisin.
Aika hyvin pitää tuntea ihminen, jos pystyy sanomaan, ettei "hän selvästikään ole introvertti." Minä en siis ole ujo työelämässä, vaan vaikutan varmasti ihan ulospäinsuuntautuneelta ja puheliaalta ihmiseltä. Kuitenkin haluan viettää vapaa-aikani yksin, koska en jaksa muita ihmisiä yhtään enempää kuin sen pakollisen työajan. Eiväthän ihmiset, joita tapaan työssäni, tunne minusta tätä puolta ollenkaan, ja joku on joskus todella yllättynyt, kun olen kertonut olevani introvertti. Yleensä en sitä edes kerro kellekään, mutta on tullut joskus puhuttua esim. vapaa-ajan vietosta, ja se on tullut sitten siinä esiin, kun olen selitellyt erakkomaista ajanviettoani.
Vierailija kirjoitti:
Mua ainakin introverttinä ärsyttää, kun ihmiset olettaa sen tarkoittavan ujoa ja arkaa, sosiaalikammoista ihmistä. Omalla kohdallani se on sitä, että saan ihmisistä tarpeekseni jossain välissä. Kesken juhlien saatan vaan huomata että ihmiset ei kiinnosta ja menen syrjään istumaan tai lähden kotiin, ettei tarvis jutella muiden kanssa tai puuhaan jotain itselleni mieluista, esim. piirrän, eli sulkeudun ns. "Sisäiseen maailmaani". Pakko ladata akkuja, kun ihmiset rasittaa aina jossain määrin.
En ole itse mikään ujopiimä, esittäydyn ja jutustelen ja esiinnyn sujuvasti. Introverttiys onkin siinä, miten suhtaudut muihin ihmisiin: onko se voimavara vai voimavaroja vievä tekijä. Eksrovertit kaipaa seuraa, introvertit ei samoissa määrin.
Hyvin kuvailtu mitä introverttiys tarkoittaa! Tunnistin kohdan "ihmiset ei kiinnosta" ja tuntuu ettei heillä ole mitään annettavaa. Tykkään lukea muiden mielipiteitä mutta en halua olla osa heidän elämäänsä. Ammennan voimani hiljaisuudesta, musiikista ja haaveilusta, en muiden seurasta vaikka työni onkin sosiaalista ja ulospäin ei introverttiyteni näy. Kaikenlaiset juhlat on kauhistus.
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisia nää self-made-introvertit kuin erityiskusipäät (eli erityisherkät). Vaativat erityisvapauksia itselleen ja perustelevat tällä piirtellään, ettei esim. työkavereille tarvitse olla kiva.
Juurikin näin. Ja usein varsinkin "erityisherkät" ovat kovia ruinaamaan "diagnoosillaan" sairauslomia, vaikka kyseessä on pelkkä laiskuus ja vastuunsiirto muille. Vittuako tuota kaunistelemaan, nähty juttu liian monta kertaa.
Ainahan se äänekkäillä ja varsinkin julkkiksilla on jokin asia in. Milloin kaikki on olleet masentuneita ja taatusti kaikki pinnalle päässet ovat olleet koulukiusattuja, se on vähän että mikä nyt onkin esillä, niin siitä napataan itsellekin jokin pikku diagnoosin poikanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole törmännyt ap:n kuvaamaan ilmiöön, mutta kuulostaa ihan loogiselta. Tällaiset "diagnoosit" varmasti ovat narsistipiirteisten mieleen, sillä he huomaavat mahdollisuuden saada näiden siivellä taas itselleen lisää huomiota. Sama huomattiin tosiaan jo erityisherkyys-buumin kanssa. En toki sano, että kaikki itsensä virheellisesti tällaisiin ryhmiin luokittelevat olisivat narsistipiirteisiä. Jotkut voivat ihan vilpittömästi vain etsiä itseään ja siinä ohessa yrittää sopia jokaiseen joukkoon, johon edes vähän kokevat samaistuvansa.
Löysin termin introvertti joskus 12-vuotiaana, ja jo silloin mulle oli ihan selvää, että kuulun siihen ryhmään. Olenkin ollut aikuistuttuani aika yllättynyt, että näistä eroista ei oikeasti olla kovin tietoisia. Hyvä juttu siis, että nyt asiasta puhutaan ja sitä nostetaan useamman tietoon. Parin vuoden sisällä teema on onneksi jo puitu ja introvertit taas jätetty rauhaan - ehkä useamman myös ymmärtäessä, että ihmisillä on eroavaisuuksia tälläkin saralla. (No, viimeinen on ehkä vähän liian toiveikasta ajattelua. ;))
Minut varmasti tunnistaa työyhteisössä introvertiksi, jos on vähänkään erotteluun perehtynyt. Hoidan hommani ja puhun mielelläni työasioista (en ole ujo) tai lauon yksinkertaista tilannekomiikkaa, mutta en tuo itseäni tarpeettomasti esille ja kahvihuoneen puolella nautin myös hiljaisuudesta. Se, kuinka sosiaaliselta introvertti voi ulospäin vaikuttaa, on hyvä kysymys. Olen sellaisessa käsityksessä, että yleensä introvertti taitaa ainakin aistia helposti toisen tarvitseman tilan, eikä helposti vaikuta tunkeilevalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä näkisin, että ihminen joka nauttii yksinolosta (yleensä) ja siihen ei liity sosiaalista jännittämistä, on introvertti. Sama tyyppi voi olla ujo tai rohkea esiintyjä työelämässä.
Minä olen ujo ekstrovertti, eli pidän yksin olosta lähinnä siksi, ettei tarvitse jännittää, mutta nautin kun pääsen positiiviseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Esiintymistä jännitän ja keskustelun aloitusta.
Olen myös sivuhuomiona "erityisherkkä", lähes kaikki tuntomerkit osuvat, myös fyysiset oireet, kuten koko elämän kestänyt ääniherkkyys.
Voihan sitä olla samaan aikaan intro ja ujokin. Eivät sulje toisiaan pois.
Niinhän tuossa ekassa kappaleessa sanoinkin. Tarkoitin, ettei yksin viihtyminen johdu siitä, että jännittää muita, vaan aidosti viihtyy yksinään enemmän kuin positiivisessa sosiaalisessa tilanteessa oli sitten muutoin ujo tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se introverttiys mitään "muotia" ole, just luin eilen lehdestä, että yksinäisyys on Suomessa hirveä ongelma ja monet ihmiset kärsivät yksinäisyydestä.
Se nyt on vaan asia, josta on viime aikoina puhuttu enemmän. Olen aina ollut sosiaalinen erakko, ja minusta on kiva, että tällekin on nyt "nimi" ja tästäkin puhutaan. Se on ainakin jollain tasolla helpottanut mun kevyttä häpeääni siitä, etten oikein jaksa ylläpitää ystävyys- tai seurustelusuhteita. Että olen silti normaali, vaikka viihdyn mieluiten yksin vapaa-ajallani.
Hyvä että aiheesta puhutaan, mutta itseäni kyllä häiritsee jos ihmiset joilla ei ole harmaan haisuakaan siitä mitä introverttiys on jalkavat sen seurauksena julistavansa olevansa introverttejä vaikka kaikella olemuksellaan olisivat juuri ekstroverttejä. Kertovat siihen samaan syssyyn että ihmiset yleensä yllättyvät tämän kuullessaan. Jo miksiköhän? En siis tajua miksi ihmeessä pitää kertoa olevansa jotain mitä ei selvästikkään ole. Itseänikin nimittäin helpotti kuulla samalla tavalla kuin sinua itroverttiydestä ja nyt jos yhä useampi ekstroverttikin kaakattaa olevansa introvertti niin menee taas puurot ja vellit sekaisin.
Aika hyvin pitää tuntea ihminen, jos pystyy sanomaan, ettei "hän selvästikään ole introvertti." Minä en siis ole ujo työelämässä, vaan vaikutan varmasti ihan ulospäinsuuntautuneelta ja puheliaalta ihmiseltä. Kuitenkin haluan viettää vapaa-aikani yksin, koska en jaksa muita ihmisiä yhtään enempää kuin sen pakollisen työajan. Eiväthän ihmiset, joita tapaan työssäni, tunne minusta tätä puolta ollenkaan, ja joku on joskus todella yllättynyt, kun olen kertonut olevani introvertti. Yleensä en sitä edes kerro kellekään, mutta on tullut joskus puhuttua esim. vapaa-ajan vietosta, ja se on tullut sitten siinä esiin, kun olen selitellyt erakkomaista ajanviettoani.
No jos kyseinen ihminen on jokapaikassa kertomassa harrastuksistaan ja tekemisistään, eli on kova matkustelemaan ja hänellä on paljon sosiaalisia piirejä, harrastuksia ihmisiin liittyen ja käytännössä koko ajan menossa, niin ei siitä nyt kauheasti ainakaan tule mieleen että tyyppi nyhjää kotonaan paljon muuten. Voihan hän tietenkin värittääkin sanomisiaan, mutta ainahan sitä ihminen antaa jonkinlaisen kuvan ihmisille itsestään. Mutta siis vähän sama kun joku löisi jota kuta turpaan ja sanoo samalla rakastavansa tätä. teot puhuu enemmän kuin sanat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ainakin introverttinä ärsyttää, kun ihmiset olettaa sen tarkoittavan ujoa ja arkaa, sosiaalikammoista ihmistä. Omalla kohdallani se on sitä, että saan ihmisistä tarpeekseni jossain välissä. Kesken juhlien saatan vaan huomata että ihmiset ei kiinnosta ja menen syrjään istumaan tai lähden kotiin, ettei tarvis jutella muiden kanssa tai puuhaan jotain itselleni mieluista, esim. piirrän, eli sulkeudun ns. "Sisäiseen maailmaani". Pakko ladata akkuja, kun ihmiset rasittaa aina jossain määrin.
En ole itse mikään ujopiimä, esittäydyn ja jutustelen ja esiinnyn sujuvasti. Introverttiys onkin siinä, miten suhtaudut muihin ihmisiin: onko se voimavara vai voimavaroja vievä tekijä. Eksrovertit kaipaa seuraa, introvertit ei samoissa määrin.
Hyvin kuvailtu mitä introverttiys tarkoittaa! Tunnistin kohdan "ihmiset ei kiinnosta" ja tuntuu ettei heillä ole mitään annettavaa. Tykkään lukea muiden mielipiteitä mutta en halua olla osa heidän elämäänsä. Ammennan voimani hiljaisuudesta, musiikista ja haaveilusta, en muiden seurasta vaikka työni onkin sosiaalista ja ulospäin ei introverttiyteni näy. Kaikenlaiset juhlat on kauhistus.
Kyllä minä ainakin välitän muista ihmisitä ja uskon että heillä on paljonkin annettavaa. Uskon että välitän jopa tavallista enemmän muista ihmisistä, koska osaan samaistua heidän tunteisiin ja huomaan pienet asiat jotka menee monilta ohitse. En vain pysty olemaan heidän kanssaan niin paljon kuin ihmiset yleensä koska väsyn ja tarvin omaa rauhaa ja hiljaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä onko se muotia mutta tuntuu moni nykyään olevan introvertti omien sanojensa mukaan. Olen minäkin itsekseen paljon viihtyvä, ja tykkään kyllä puhua ihmisille eikä esitelmät koulussa/opiskelessa tai työelämässä aiheuta ongelmia, mutta olen todella väsynyt niiden päivien jälkeen kun on pitänyt olla paljon esillä ja puhua ihmisille.
Mulla oli viime viikolla monta sellaista menoa missä olin koko ajan ns. katseen alla. Laitoin yhdeksän jälkeen joka ilta nukkumaan kun olin vain niin uupunut. Viikonlopun sitten vietin kotona neljän seinän sisällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä näkisin, että ihminen joka nauttii yksinolosta (yleensä) ja siihen ei liity sosiaalista jännittämistä, on introvertti. Sama tyyppi voi olla ujo tai rohkea esiintyjä työelämässä.
Minä olen ujo ekstrovertti, eli pidän yksin olosta lähinnä siksi, ettei tarvitse jännittää, mutta nautin kun pääsen positiiviseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Esiintymistä jännitän ja keskustelun aloitusta.
Olen myös sivuhuomiona "erityisherkkä", lähes kaikki tuntomerkit osuvat, myös fyysiset oireet, kuten koko elämän kestänyt ääniherkkyys.
Voihan sitä olla samaan aikaan intro ja ujokin. Eivät sulje toisiaan pois.
Niinhän tuossa ekassa kappaleessa sanoinkin. Tarkoitin, ettei yksin viihtyminen johdu siitä, että jännittää muita, vaan aidosti viihtyy yksinään enemmän kuin positiivisessa sosiaalisessa tilanteessa oli sitten muutoin ujo tai ei.
Totta! Sori, meni ohitse kun luin tuon ekan lauseen vaan jossa sanoit että jos ei liity sosiaalista jännittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen introvertti (väsyn sosiaalisista tilanteista ja koen ne jopa ahdistaviksi, vaikka niistä selviänkin). Mutta työelämässä en näytä introverttiyttäni, vaikka hieman hiljaisempi hissukka olenkin, sillä siellä on pakko tehdä tiimityötä ja olla palavereissa ym.
Mutta en minäkään vapaa-ajalla juuri perheen ulkopuolista seuraa kaipaa. Ennen perhettä vietin yleensä illat ja viikonloput yksin ja tapasin kavereitani ehkä kerran kuukaudessa vapaa-ajallani.
Veikkaan, että ihmiset vain kehtaavat nykyään tunnustaa introverttiytensä, mikä on siis hyvä asia. Kun kuitenkin väestöstä merkittävä osa on introverttejä. Ennen sitä peiteltiin enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen introvertti (väsyn sosiaalisista tilanteista ja koen ne jopa ahdistaviksi, vaikka niistä selviänkin). Mutta työelämässä en näytä introverttiyttäni, vaikka hieman hiljaisempi hissukka olenkin, sillä siellä on pakko tehdä tiimityötä ja olla palavereissa ym.
Mutta en minäkään vapaa-ajalla juuri perheen ulkopuolista seuraa kaipaa. Ennen perhettä vietin yleensä illat ja viikonloput yksin ja tapasin kavereitani ehkä kerran kuukaudessa vapaa-ajallani.
Veikkaan, että ihmiset vain kehtaavat nykyään tunnustaa introverttiytensä, mikä on siis hyvä asia. Kun kuitenkin väestöstä merkittävä osa on introverttejä. Ennen sitä peiteltiin enemmän.
Nimenomaan introverttiyttä ei ole hyväksytty vaan siitä on pyritty kasvattamaan pois, vaikka suomalaisista monet ovat luonnostaan introverttejä. Mutta en tiedä hyväksytäänkö sitä nykyäänkään oikeasti sen enempää, kun sosiaalisuus on kaikilla elämänalueilla yhä enemmän must. Siitä voi ehkä puhua mielenkiintoisena luonteenpiirteenä, mutta se ei saa muuten näkyä sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introverttiys,erityisherkkyys,gluteenittomuus,superfoodit,fitness...näitä tyhjäpäisien naisten trendejä tulee ja menee.Yhteistä näille on egon vahvistaminen jonkin erityispiirteen kautta,säälittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen introvertti (väsyn sosiaalisista tilanteista ja koen ne jopa ahdistaviksi, vaikka niistä selviänkin). Mutta työelämässä en näytä introverttiyttäni, vaikka hieman hiljaisempi hissukka olenkin, sillä siellä on pakko tehdä tiimityötä ja olla palavereissa ym.
Mutta en minäkään vapaa-ajalla juuri perheen ulkopuolista seuraa kaipaa. Ennen perhettä vietin yleensä illat ja viikonloput yksin ja tapasin kavereitani ehkä kerran kuukaudessa vapaa-ajallani.
Veikkaan, että ihmiset vain kehtaavat nykyään tunnustaa introverttiytensä, mikä on siis hyvä asia. Kun kuitenkin väestöstä merkittävä osa on introverttejä. Ennen sitä peiteltiin enemmän.
Nimenomaan introverttiyttä ei ole hyväksytty vaan siitä on pyritty kasvattamaan pois, vaikka suomalaisista monet ovat luonnostaan introverttejä. Mutta en tiedä hyväksytäänkö sitä nykyäänkään oikeasti sen enempää, kun sosiaalisuus on kaikilla elämänalueilla yhä enemmän must. Siitä voi ehkä puhua mielenkiintoisena
luonteenpiirteenä, mutta se ei saa muuten näkyä sen enempää.
Totta. Nykypäivän some maailmassa edes kotonaan ei saisi olla rauhassa vaan silloinkin pitäisi päivitellä tekemisiään ja olla yhteyksissä muihin. Itseäni stressaa kun en todellakaan jaksa kaiken pakollisen sosiaalisen pullan lisäksi olla vielä erilaisissa someissakin pyörimässä, mutta yhteisö painostaa siihen. Sitten jos et ole osa tätä niin olet outo, epäsosiaalinen ja mahdollisesti jokin puukko-ukko pusikossa vaanimassa koska sulla ei ole edes facebookkia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisia nää self-made-introvertit kuin erityiskusipäät (eli erityisherkät). Vaativat erityisvapauksia itselleen ja perustelevat tällä piirtellään, ettei esim. työkavereille tarvitse olla kiva.
Juurikin näin. Ja usein varsinkin "erityisherkät" ovat kovia ruinaamaan "diagnoosillaan" sairauslomia, vaikka kyseessä on pelkkä laiskuus ja vastuunsiirto muille. Vittuako tuota kaunistelemaan, nähty juttu liian monta kertaa.
Teidän kuvailemat erityisherkät eivät ole kyllä erityisherkkää nähneetkään. Ei erityisherkkyys aiheuta sairaslomia tai erityiskohtelua. Itsellä tosiaan lähes kaikki kohdat täyttyy ja lähinnä olen sisäisesti hieman tunteellisempi ja empaattisempi kuin keskiarvoisesti ihmiset ja en kestä kirkkaita valoja ja "kovat" äänet tuntuvat todella pahalta korvissa. Eikä kyse ole sairaudesta vaan reaktioiden vahvuudesta, joka on vain yksi ominaispiirre muiden joukossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samanlaisia nää self-made-introvertit kuin erityiskusipäät (eli erityisherkät). Vaativat erityisvapauksia itselleen ja perustelevat tällä piirtellään, ettei esim. työkavereille tarvitse olla kiva.
Juurikin näin. Ja usein varsinkin "erityisherkät" ovat kovia ruinaamaan "diagnoosillaan" sairauslomia, vaikka kyseessä on pelkkä laiskuus ja vastuunsiirto muille. Vittuako tuota kaunistelemaan, nähty juttu liian monta kertaa.
Teidän kuvailemat erityisherkät eivät ole kyllä erityisherkkää nähneetkään. Ei erityisherkkyys aiheuta sairaslomia tai erityiskohtelua. Itsellä tosiaan lähes kaikki kohdat täyttyy ja lähinnä olen sisäisesti hieman tunteellisempi ja empaattisempi kuin keskiarvoisesti ihmiset ja en kestä kirkkaita valoja ja "kovat" äänet tuntuvat todella pahalta korvissa. Eikä kyse ole sairaudesta vaan reaktioiden vahvuudesta, joka on vain yksi ominaispiirre muiden joukossa.
Ja mistä sinä tiedät miten "keskiverto"-ihmiset kokevat asiat ja tunteet? Jospa oletkin vain ihan tavallinen, mutta muut eivät koe tarpeelliseksi korostaa kuinka heitä nämä asiat rasittavat?
Jos et koskaan asioita erityisen vahvasti, vaan olet vain valittaja? Koska sinä et ole mikään määrittelemään miten muut tuntevat asioita, etkä voi sitä tietääkään, koska et ole muut.
Varsinkin kun tuo erityiskusipäisyys on pelkkä pseudopsykologinen "diagnoosi", jolla jonkun jenkin oli tarkoitus myydä self-help-kirjoja. Psykologia ei tunne käsitettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai se introverttiys mitään "muotia" ole, just luin eilen lehdestä, että yksinäisyys on Suomessa hirveä ongelma ja monet ihmiset kärsivät yksinäisyydestä.
Se nyt on vaan asia, josta on viime aikoina puhuttu enemmän. Olen aina ollut sosiaalinen erakko, ja minusta on kiva, että tällekin on nyt "nimi" ja tästäkin puhutaan. Se on ainakin jollain tasolla helpottanut mun kevyttä häpeääni siitä, etten oikein jaksa ylläpitää ystävyys- tai seurustelusuhteita. Että olen silti normaali, vaikka viihdyn mieluiten yksin vapaa-ajallani.
Hyvä että aiheesta puhutaan, mutta itseäni kyllä häiritsee jos ihmiset joilla ei ole harmaan haisuakaan siitä mitä introverttiys on jalkavat sen seurauksena julistavansa olevansa introverttejä vaikka kaikella olemuksellaan olisivat juuri ekstroverttejä. Kertovat siihen samaan syssyyn että ihmiset yleensä yllättyvät tämän kuullessaan. Jo miksiköhän? En siis tajua miksi ihmeessä pitää kertoa olevansa jotain mitä ei selvästikkään ole. Itseänikin nimittäin helpotti kuulla samalla tavalla kuin sinua itroverttiydestä ja nyt jos yhä useampi ekstroverttikin kaakattaa olevansa introvertti niin menee taas puurot ja vellit sekaisin.
Aika hyvin pitää tuntea ihminen, jos pystyy sanomaan, ettei "hän selvästikään ole introvertti." Minä en siis ole ujo työelämässä, vaan vaikutan varmasti ihan ulospäinsuuntautuneelta ja puheliaalta ihmiseltä. Kuitenkin haluan viettää vapaa-aikani yksin, koska en jaksa muita ihmisiä yhtään enempää kuin sen pakollisen työajan. Eiväthän ihmiset, joita tapaan työssäni, tunne minusta tätä puolta ollenkaan, ja joku on joskus todella yllättynyt, kun olen kertonut olevani introvertti. Yleensä en sitä edes kerro kellekään, mutta on tullut joskus puhuttua esim. vapaa-ajan vietosta, ja se on tullut sitten siinä esiin, kun olen selitellyt erakkomaista ajanviettoani.
No jos kyseinen ihminen on jokapaikassa kertomassa harrastuksistaan ja tekemisistään, eli on kova matkustelemaan ja hänellä on paljon sosiaalisia piirejä, harrastuksia ihmisiin liittyen ja käytännössä koko ajan menossa, niin ei siitä nyt kauheasti ainakaan tule mieleen että tyyppi nyhjää kotonaan paljon muuten. Voihan hän tietenkin värittääkin sanomisiaan, mutta ainahan sitä ihminen antaa jonkinlaisen kuvan ihmisille itsestään. Mutta siis vähän sama kun joku löisi jota kuta turpaan ja sanoo samalla rakastavansa tätä. teot puhuu enemmän kuin sanat.
Miksi matkustelu ja harrastukset on ristiriidassa introverttiyden kanssa?
Minä olen introvertti, joka on sosiaalinen työpaikallaan, mutta vapaa-ajalla sosiaalisuus rajoittuu ystävien näkemiseen kerran tai kaksi viikossa. Introverttiys ja vapaa-ajan epäsosiaalinen käytös ei kuitenkaan tarkoita, että ainoastaan nyhväisin kotona, vaan lähden vaikkapa pienelle kaupunkilomalle yksikseni sillä vapaa-ajalla. Tai katsomaan leffaa tai lenkille tai vaikka ihan jumppaan. Teen näitä asioita nimenomaan mieluiten yksin, koska niiden aikana saan kerättyä energiaa, jolla jaksan hoitaa sosiaalisen työni hyvin.
Mulla on oikeasti vielä melko laaja tuttavapiiri, mutta hyvin harvoja ihmisiä näen säännöllisesti ja oikeasti sosiaalisissa tilanteissa eikä vaan ohikulkiessa moikaten. Ystäviä löytyy jonkin verran, mutta heistäkin valtaosaa näen ehkä kerran kuukaudessa tai parissa.
Parisuhteen tavoittelusta olen luopunut todettuani, ettei mulla vaan riitä energiaa töiden jälkeen huomioida toista joka ilta. Mieluummin olen yksin ja teen omia juttujani itsekseni.
Itse luulen olevani erittisherkkä kun liikutun ihan kyyneliin todella herkästi, enkä voi sille mitään. Ennemmin häpeän herkkyyttäni kuin olen siitä ylpeä, tunnen ikäänkuin tunteet todella vahvasti.
Introvertti koen olevani myös kun rasitun jos esim saman päivän aikana käy 2eri ihmistä kylässä kun olen äitiyslomalla. Tulee vaan liikaa sosiaalista kanssakäymistä ja lopulta joutuu tsemppaamaan, että jaksaa olla vuorovaikutuksessa. En jaksa omia asioitani jauhaa kaikille, mieluummin kuuntelen. Töissä käydessäni (hoitoala) jaksoin aina sen työpäivän olla sosiaalinen, mutta illalla olin ihan väsynyt.
Olen aina tuntenut, että pitäisi olla reippaampi ja puheliaampi ja sosiaalisempi, mutta onneksi nyt on tullut introverttien vallankumous. :D Suosittelen kaikille muuten lukemaan sen nimisen kirjan.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä että aiheesta puhutaan, mutta itseäni kyllä häiritsee jos ihmiset joilla ei ole harmaan haisuakaan siitä mitä introverttiys on jalkavat sen seurauksena julistavansa olevansa introverttejä vaikka kaikella olemuksellaan olisivat juuri ekstroverttejä. Kertovat siihen samaan syssyyn että ihmiset yleensä yllättyvät tämän kuullessaan. Jo miksiköhän? En siis tajua miksi ihmeessä pitää kertoa olevansa jotain mitä ei selvästikkään ole. Itseänikin nimittäin helpotti kuulla samalla tavalla kuin sinua itroverttiydestä ja nyt jos yhä useampi ekstroverttikin kaakattaa olevansa introvertti niin menee taas puurot ja vellit sekaisin.