Muistatko millaisia iltarituaaleja teidän perheessä oli kun olit lapsi?

Teurastettiin vuohi kynttilänvalossa ja juotiin veret. Joka ilta.

Ai että naurattaa tuo ensimmäinen vastaus :D

Itse piti pestä hampaat ja mennä sänkyyn. Iltarukous piti lukea ääneen, mutten muista, kuunteliko äiti sitä. Isä ei osallistunut lapsista huolehtimiseen millään tavalla.

Sen muistan, että äiti lausui aina iltarukouksen sängyn vierellä ennen nukkumaan menoa. Oikeastaan vähän erikoista, koska emme olleet mitenkään erityisen uskonnollinen perhe.

Ihan se normi. Iltapala yhdessä, hammaspesu, pisu, iltasatu ja nukkumaan.

Iltapalaa eivät vanhemmat syöneet, söin veljen kanssa kaksin. Äiti tai isä luki meille kirjaa tai kertoi jonkun tarinan ja lopuksi rukoiltiin yhdessä. 

Muistan liiankin hyvin. Ennen kouluikää äiti vielä jaksoi tsempata, mutta sen jälkeen illat koostui äidin odottamisesta baarista kotiin, pienen veljen huolehtimisesta unille, kännisen äidin auttamisesta sänkyyn ja koko yön murehtimisesta siitä, miten herään aamulla ajoissa kouluun.

Omille lapsilleni ymmärrettävästi haluan tarjota hieman erilaiset eväät elämään.

Illalla kuunneltiin Heikki Kahilan juontama uutislähetys.

Iltapala syötiin vain satunnaisesti yhdessä. Iltapesua ei ollut, edes hampaita ei pesty. Nukkumaan peiteltiin. Ei iltasatua.

Söin yksin iltapalaa, mutta yleensä äiti oli jossain lähellä ja koitin keksiä vaikka mitä ettei tarvisi syödä ja mennä nukkumaan. Sitten kävin iltapesulla (varmaan sielläkin hidastelin niin paljon kuin pystyi) ja sängyssä kinusin äitiä joko silittelemään mun selkää tai lukemaan iltasadun, mulla oli sellainen jättiläismäinen satukirja jossa oli lyhyehkö satu vuoden jokaiselle illalle ja melkein joka ilta äiti sitä lukikin. 

Yleensä sitten vielä tunnin sisällä hiippailin pois sängystä juomaan, syömään tai käymään vessassa :D Ihan vaan että sais valvoa vielä hetken, mutta tietysti äiti patisti takaisin nukkumaan kun yritin edelleen hidastella. 

Mun vanhemmat erosi kun olin 7v, enkä yhtään muista miten isä osallistui iltajuttuihin vai osallistuiko ollenkaan :D Kai se kävi ainakin hyvät yöt toivottamassa ja halaamassa, mutta äiti oli kyllä enemmän läsnä.

Syötiin iltapala, sitten pesin hampaat, puin yöpuvun ja menin sänkyyn. Sanoin hyvää yötä. Ei halauksia, ei iltasatua, ei päänsilittelyä, ei paijausta. Äiti luki lehteä keittiössä tai ehkä katsoi teeveetä. Jätettiin yövalo palamaan, kunnes nukahdin. Ennen nukkumaanmenoaan äiti kävi sammuttamassa sen.

Ihanan helppoa. Siis vanhemmalle.

Olin todella kilpailuhenkinen lapsi.

Jossain vaiheessa illalla telkkarin ääressä joku aina sanoi, että hae yläkerrasta silmälasit/villasukat tms unohtunut esine.

Sitten mitattiin sekuntikellosta aika ja ponkaisin menemään. Helppo niksi saada oli saada kersa palvelemaan - halusin parantaa aina aikaa. Paitsi että kaikki vain keksivät hatusta jonkun ajan, mutta olin tyytyväinen.

Istuin tietokoneella sillä aikaa kun äiti riiteli humalaisen isän kanssa.

Aina yheksän aikaan juotiin perheen kesken teetä ja samalla syötiin iltapala. 

Toki joskus oli tilanteita ettei samaan aikaan kaikki päässeet pöyän ääreen mutta noin yleensä kuitenkin.

Juteltiin siinä teen ja iltapalan äärellä. Tosin kyllä meillä kokoonnuttiin iltaruuallekin syömään koko perhe aina samaan aikaan ja siinäkin juteltiin, mutta se oli yleensä klo 17-18 aikaan.

Sitten oli muita iltapuuhia jotka oli vähän satunnaisempia. Esim ihan pienenä saattoivat lukea iltasatuja meille kaikille kolmelle yhtä aikaa.

Sänkyyn päästyä äiti tai isä tuli lukemaan iltarukouksen jokasen lapsen  kanssa erikseen yhessä ääneen. Äiti usein myös lauloi iltalauluksi. Mieleen on jäänyt laulut pienestä oravasta kuusen latvassa ja perinteisempi sininen uni :) 

Tän jälkeen saatoin hetkisen vielä lukea kirjaa itsekseni tms. Alakoulun loppupuoolella ne lukutuokioni venyivät usein sen verran että vanhemmat tuli jo komentamaan valojen sammuttamiseen ja nukkumiseen x)

Ja millaset on nyt... noh sinkkuna yksinasuvana opiskelijana rutiinit on aika hukassa. Usein teen kouluhommia tai lagaan netissä pitkälle iltaan ja yöhön, iltavirkku kun olen. 

Mutta kun meen sänkyyn niin yleensä luen yhä kirjaa ensin hetken. Iltarukouksen luen myös yhä melko usein, tosin vapaamuotosemman enkä lapsuuteni iltarukousta joka on aika lorumainen.