Haluaisin jakaa lapsuuden "trauman" en ole ikinä kertonut kellekään
No ei tämä iso juttu ole... Olin lapsena lähdössä eskariin ja löysin pihamme viereisen ojan penkasta koppelon jolla oli siipi vahingoittunut. Sanoin äidilleni että voidaanko viedä se eläinlääkäriin mutta äitini sanoi että kyllä kettu tai supi sen hoitaa..Tulen vieläkin niin surulliseksi kun vasta koulussa tajusin mitä äitini "hoitamisella" tarkoitti ja rupesin itkemään. Mitä tämä voisi kertoa että on vieläkin mielessä?
Kommentit (15)
Olet herkkä ja empaattinen ihminen. Itsekin olen lapsena järkyttynyt siitä kuinka raakaa on eläinten elämä
Vierailija kirjoitti:
Koppelo?
Naaras metso:)
Ajattelitko, että kettu ja supi tulevat paikalle ensiapulaukun kanssa ja hoitaa koppelon siiven kuntoon? Supi pistää koppeloon ensin puudutusainetta, minkä jälkeen kettu lastoittaa siiven. Sen jälkeen supi ja kettu nostavat koppelon paareille ja kantavat tämän metsään, eläinsairaalan vuodeosastolle toipumaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsi tiedä mikä koppelo on.
No, kyllä maaseudun lapset tietää.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsi tiedä mikä koppelo on.
Ei ainakaan wt:n lapsi joka ei ole kirjaa koskaan kädessään pitänyt.
Kyllä meidän lapset ainakin tietää mikä on koppelo.
Mulla on vähän samantapainen kokemus, kun löydettiin tienvarresta pahasti haavoittunut lintu. Isäni, joka ei normaalisti tee pahaa kärpäsellekään, väänsi siltä niskat poikki. Itkin ja olin pitkään vihainen isälleni. Vasta vanhempani ymmärsin, että se oli inhimillinen teko siinä tilanteessa, paljon inhimillisempi kuin jättää kitumaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsi tiedä mikä koppelo on.
Tietääkö sun lapset, mikä on kettu tai supi?
Vierailija kirjoitti:
Ajattelitko, että kettu ja supi tulevat paikalle ensiapulaukun kanssa ja hoitaa koppelon siiven kuntoon? Supi pistää koppeloon ensin puudutusainetta, minkä jälkeen kettu lastoittaa siiven. Sen jälkeen supi ja kettu nostavat koppelon paareille ja kantavat tämän metsään, eläinsairaalan vuodeosastolle toipumaan.
Awwww
Voi j....mikä trauma toi on. Onhan se surullista mutta..
Varmasti tapahtuma aiheutti niin suuria tunteita, että on sen takia edelleen muistissa. Lapsille kuolema on kuitenkin jollain tasolla vielä niin vieras asia, että sen kanssa tekemisissä oleminen varmasti aiheuttaa toisinaan tunnekuohuja, jotka muistaa vielä vanhanakin.
Minäkin pienenä hautailin rottien peppuja, joilta kissamme olivat syöneet ja ylävartalon.