Miten pääsit eroon tupakasta?

Tulin vahingossa raskaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Tulin vahingossa raskaaksi.

Tällä se täytyy koittaa, jollei muita onnistumisia ole.

Poltin 11vuotta punasta pallmallia. Aloitin tyhmänä teininä jo 14-vuotiaana ja muutaman kk jälkeen olinkin täysin riippuvainen. Tupkkaa meni noin 10päivässä. Jos esim ruoan/kahvin jälkeen ei heti saanut nikotiiniä elimistöön nii kirjaimellisesti maha meni ihan ripulille ja alkoi armoton pää särky. Äitikin nuorena sanoi, että maksaa mulle tonnin jos vaan lopetan. En ees harkinnut. Lääkörit valitti kun olin useasti vuodessa keuhkotaudeissa. Ei kiinnostanut, ei ollut motivaatioita lopettaa itseni takia.

Olen aina sanonut, että lopetan sitten kun olen raskaana. Itseni takia ei ollut lotivaatiota edes yrittää, mutta vauva tulisi olemaan sellainen. Kukaan ei oikein uskonut.

Sitten nyt heinäkuun lopulla tein positiivisen raskaustestin! Olin syö yt e-pillereitä 11-vuotta, saman verran kun rööknnut. Olin varma että raskaurumisessa kestää puolivuotta-vuosi, ainakin. Mutta ei, tulin raskaaksi heti. Ja samoin tein loppui myös röökin veräminen. Oli vähän "shokki" kun olin varautunut pitempään yrittämiseen :D mutta kyllä, sen jälkeen en oli röökiä polttanut. Ekat kolmw päivää oli kamalia, oksensin ja ripuloin. Itkin kun tärisytti ja koski päähän. Oli oli kamala. On edelleen, reilu 2kk lopettamisen jälkeen. Olen kuitenkin käyttänyt niitä imeskelytabletteja pahimpaan oloon, noin 1-3kpl päivässä. Tarkoitus päästä niistäkin kokonaan eroon uhan lähiaikoina.

Neuvolassa sanottiin, että ne tabletit on 1000jertaa parempi kuin tupakka, siinä ei ole muuta haitallista kun nikotiini. Ei kaasuja, tervaa,häkää tms sikiöön kasvuun/elinoloihin vaikuttavia tekijöitä.

Mun vinkki: koita korvaushoitoa tai hankkiudu paksuks.

Ei se raskaaksi hankkiutuminen välttämättä auta kuin ensimmäisen vuoden. Itse lopetin tupakinpolton kuin seinään heti kun plussatestiin pärähti pari viivaa, mutta jo synnytyslaitoksella tuli jälleen hinku tupakkaan. En tietenkään polttanut, imetysajan (9kk) olin tupakoimatta mutta sitten se alkoi vähitellen. Ensin yksi iltalenkillä ja siitä pikkuhiljaa se lisääntyi taas raskautta edeltävään aikaan. Omatunto painoi ja yritin lopettaa, mutta aina löytyi selitys miksi siihen ei pystynyt (unettomuus, stressi, tylsyys -mikä vaan). Nyt olen 4 vuotta jo poltellut sähköröökiä, eli nikotiinikoukku on edelleen mutta ainakaan ei enää tule tupakkaa laitettua suuhunsa.

Mieheni pääsi siitä eroon lopettamalla tupakan polttamisen. Ihan vain niin. Ehkä aikuistuminen + syövän eli kuoleman pelko ja terveyden sekä kunnon ajatteleminen oli siellä taustalla. Rahan säästäminen miellytti häntä myös.

Ajattele kuten mies ja onnistut :)

Lopetin sen polttamisen

Siirryin sähkötupakkaan. Ei tämä ainakaan niin myrkkyä ole kuin tavallinen rööki. Tosin palstaillessa tutti on kokoajan suussa... mutta mitäpä sitten. Ihan miellyttävä tuoksu tuosta tulee.

En oikein itse osaa selittää, pidän sitä ihmeenä. Poltin noin 23 vuotta, ja muutaman viime vuoden aikana huomaamatta vain vähensin tupakointiani, väliin mahtui jopa muutamia viikkoja etten polttanut, ei vain tehnyt mieli. Sitten oli jo pari muutaman kuukauden taukoa, mutta niidenkin jälkeen repsahdin polttamaan. Mutta huomaamatta olen kulkenut tätä tilannetta kohti, eli nyt olen ollut 8 kuukautta polttamatta, eikä enää ole edes tehnyt mieli tupakkaa, nykyään se ei enää tule edes uniin. Mutta en tiedä miten näin kävi. En mitenkään erityisesti suunnitellut tätä.

Alan Carr: Vihdoin vapaa tupakasta - kirja. Suosittelen!

Lopetin polttamisen "nyt loppui" päätöksellä .

Aski päivässä meni aikaisemmin noin 10 vuotta.

Jossain vaiheessa tajusin, ettei se tupakan himo,ole mikään syy polttaa tupakkaa. Vieroitusoireet tuntuu hetken aikaa pahalta mutta ne ei ole koko ajan päällä vaan ne tulee ja menee. Jos olet valmis sietämään sitä epämukavaa oloa muutaman hetken, himo menee ohi ja,tulee aina sitten harvemmin ja harvemmin.

Tajusin, että voin itse päättää etten ota sitä tupakkaa käteeni enkä sitä sytytä. Vieroitusoireisiin ei kuole, toisin kuin tupakan polttoon.

Ensimmäiset pari viikkoa jouduin useasti päivässä muistuttamaan itselleni, että vaikka nikotiiniriippuvuuteni tuntuu pahalta jos en. tupakkaa sytytä, ei minun silti ole pakko sitä tupakkaa sytyttää.

näin onnistui lopettaminen ilman mitään poppakonsteja tai korvaushoitoja, ja tästä on jo 15 vuotta aikaa joten voin sanoa että onnistuminen on pysyvä eikä retkahduksia enää tule.

Olette itse oman toimintanne herroja, on ihan itsstä kiinni antaako riippuvuuden hallita omaa käyttäytymistä vai hallitseeko sitä itse.

Kolme vuotta sitten hypnoosin avulla lopetin 15 v tupakoinnin kun seinään.

En tiedä oliko oma päätös vai hypnoosin vai yhdistelmä niin tehokas, että kertaakaan en ole sortunut.

Mietin ja tein päätöstä puoli vuotta ja päätin päivämäärän kuukausia ennen.

Ei se lopettaminen kivaa ollut, mutta ei syöpäkään kovin kiva olisi. Eli terveyssyistä lopetin. Tupakointi oli rentouttavaa ja kivaa. Siitä luopuminen oli fyysisiä oireita vaikeampaa.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys onkin jo otsikossa. Kaikenlaisia vaihtoehtoja on tarjolla. Haluaisin kuulla miten oikeasti on onnistuttu.

En jaksanut käydä kaupassa. Siihen se jäi kuukausiksi. Työkokeilussa korpesi ja aloitin uudestaan.

Lopetin aikoinaan raskauden myötä jo teini-iässä alkaneen tupakoinnin. Siitä imetyksen jälkeen se sitten alkoi lipsumaan vaan takaisin, viimeiset 10 vuotta poltin satunnaisesti. Viime vuosina poltin noin 2-3 tupakkaa päivässä, ekan vasta illalla (koskaan mun tupakointihistoriassa ei oo ollut pakko päästä heti aamulla röökille). Niin ja ravintola-iltana enemmän. Nyt olen muutaman viikon ollut niin, että poltan vaan viinilasin jälkeen, jos siltä tuntuu (max. kerran viikossa). Mulla on ollut lopettaminen helppoa silloin kun sitä ei ole ajatellut ikuisuutena (ei varmasti koskaan enää yhtään röökiä), vaan poltan jos siltä tuntuu.

Tuo satunnainen tupakointi ei mulla lähde helposti lapasesta. Nyt vastaantulevien tupakka haisee tosi pahalle jne. Jos joskus illalla tulee mieleen, että tekee mieli röökiä, niin syön salmiakkia -> menee kohta ohi. "Satunnaisen lopettamisen" taustalla on tietysti pelko sairauksista (keuhkoahtauma, -syöpä, astma jne.) mutta psyykkaan itseäni myös sillä että iho huonontuu, ilman tupakkaa on helpompi juosta ja urheilla jne. Ehkä siinä on myös jotain haastetta itselle, että löytyykö selkärankaa vai ei. Kaipa tuo satunnainen polttaminenkin jää jossain vaiheessa pois, kunhan elämäntilanne jossain vaiheessa helpottaa.. Mutta en oo tehnyt nyt siitä itselle isompaa ongelmaa tai stressinaihetta, jos joskus viinilasin jälkeen poltan yhden tai kaksi. Jossain vaiheessa varmaan alkaa taas maistumaankin niin pahalle, ettei pysty enää ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Lopetin sen polttamisen

Sama täällä. Päätin, että nyt se loppuu ja siihen se loppui.

Poltin kymmenen vuotta ja sain tarpeekseni siitä. Koitin lopettaa laastareilla ja purkalla mutta ei onnistunut. Lopulta tilasin sähkötupakan ja nyt olen ollut puoli vuotta ilman tupakkaa. Nesteetkin on hitaasti pudonnut nikotiinittomiksi jonka johdosta höyryttely on vähentynyt ihan itsestään. Tarkoitus olisi lopettaa tämäkin vuoden loppuun mennessä ja aika hyvät fiilikset on onnistumisesta :) Sähkötupakka vaatii sitoutumista silti, ei se ollut helppoa säätää alussa, tupakkaa teki mieli ja paljon. Kun siihen tottui ei enää kaivannutkaan röökiä, vaan halusi mennä höyryille juurikin. tupakkaa en enää ikinä aio polttaa. Kun siihen on aiemmin ratkennut ja lopettaminen kaatunut siihen niin tiedostaa miten pirun koukuttavaa myrkkyä se on. Parasta vaan olla koko loppuelämä ilman ettei vahingossakaan enää jää koukkuun :D

Ai niin, latasin myös sovelluksen kännykkään joka kertoo kuinka kauan olen ollut polttamatta, säästetyt rahat, ajan ja terveys vaikutuksia jne.. Se motivoi myös, nähdä konkreettisesti että kuinka paljon säästää rahaa, lähdetään miehen kanssa ensi syksynä Australiaan, jo nyt matkakassassa on 1000€ :)

Ymmärsin, että en enää koskaan voi polttaa yhtään tupakkaa. Minusta ei voi tulla juhlapolttelijaa - aikaisemmat yritykset olivat aina kaatuneet tähän. Luin vaikuttavan kirjan, jonka nimeä en enää muista, mutta jossa selitettiin faktojen avulla, miksi yksi tupakka voi kaataa koko homman. Kun ymmärsin, etten voi enää ikinä polttaa, lopetin haikailun ja keskityin selviämään ilman tupakkaa ensin päivästä toiseen, sitten viikosta toiseen jne.  

Poltin n 10 vuotta ja lopettaminen ei oikein koskaan onnistunut. Lapset alkoivat olla sen verran isoja että päätin että nyt on aika lopettaa. Kesäloma viikon käytin lopettamiseen, kun vaimo ja lapset olivat mummolassa. Päätin että en käytä nikotiinikorvausta kuin pakon edessä ja illalla otin mikrotabletin ja joskus päivällä. Aina kun teki mieli polttaa söin porkkanan tai lähdin kävelylle. Nikkikset loppui oikeasti parissa päivässä ja sen jälkeen kyse olikin vain siitä että mitä keksisi tekemistä kun ei polttanyt ja baariinkaan ei voinut lähteä ettei heti repsahda.

Poltin noin 10vuotta askin päivässä. Vaihdoin sen vuosi sitten nuuskaaṇ. Huono tieten vaihtaa yhdestä paheesta toiseen. Minulle se oli helpotus ja vaikutukset näen heti. Ei keltaisia kynsiä, tuskaa lenkillä, maistaa paremmin,yms. Suosittelen tätä, jos ei ihan mikää muu tehoa. Minä ja mieheni ollaan samassa veneessä :)

Nuuskalla pääsee hyvin irti! Työkavereiden kanssa vaihdoimme nuuskaa kaikki!