Te joilla ei ole varaa ostaa ruokaa, onko teillä lapsia?
Miten selitätte lapsille sen että joutuvat olemaan nälässä?
Kommentit (6)
Eivät asu kanssani. Eikä ole varaa tavata.
Vaikka mun tilillä ei ole latiakaan, niin ei meillä nälkää nähdä. Silloin vietetään pakkasen tyhjennyspäiviä. Syödään lihaa ja marjoja. Kuivakaapit täytän aina, kun rahaa tulee. Käyn kerran viikossa korkeintaan kaupassa. Ei meillä kukaan nälkäisenä nukkumaan mene, on sen verran ruuanlaittotaitoja talossa. Leipääkin tulee hetkessä, kun itse leipasee. Aina pakkasessa hiivaa ja kaapissa jauhoja.
Ei ihminen kuole nälkään, vaan saamattomuuteen..
Ei ole lapsia. Nälkäkin on valitettavasti tullut tutuksi viime aikoina. Onneksi huomenna voin mennä leipäjonoon.
Köyhyys pilaa kaiken. Jopa opiskelumahdollisuudet.
Minulla on ollut rahattomuuden takia nälkä vain lukioikäisenä, kun asuin jo poissa kotoa. Söin liian kalliisti leipää, jugurttia ja juustoa, kun minulla ei ollut oikein minkäänlaisia ruuanlaittotaitoja. En kehdannut sanoa asiasta kenellekään, kotiväelle nyt varsinkaan.
On yksi lapsi ja menee isälleen, kun minun rahat loppu. Esimerkiksi nyt saa mennä jo torstaina, koska eilen viimeksi pystyin käymään kaupassa. Asumistuki tulee maanantaina, niin sitten on taas minun luona.
Kaapissa on aina kaurahiutaleita ja muuta vastaavaa, mutta kun ei moneen päivään ole lihaa, hedelmiä tai tuoreita kasviksia, yleensäkään monipuolista ruokaa, niin kyllä se lapsen kannalta nälkää on. Pakastemarjoja on onneksi, mutta nurisee silti. Haluaisi jogurttiakin, kaikkea tuollaista pientä. Parempi mennä silloin isälle. Minä aikuisena pärjään pitempään hapankorpulla ja kaurapuurolla.
Ei ole lapsia eikä muita huollettavia.