Kamala lutikoiden pelko

Voit varata ajan oman terveyskeskuksen lääkäriltä.Tai vaikka työterveyshuollosta ym.Reagoit ehkä stressiin tuolla tavoin.Se voi olla mielen puolustuskeino.On "helpompi" miettiä noita lutikoita kuin kohdata omaa ahdistusta.Mutta aina siitä ei pääse yli ilman ammattiapua.Eli älä jää yksin,tuota voidaan hoitaa.(Tiedän kun olen itsekin kärsinyt samankaltaisista jutuista).

Kuule, auttaako, jos kerron, että meillä oli lutikoita! Ei kamalan paljoa, mutta pitkään. Pureskelivat minua monta kertaa ennen kuin tajusin mistä on kyse. Olivat tulleet naapurista.

Nyt niitä ei enää ole, henkiin jäätiin eikä tehnyt tiukkaakaan. Ei  oikeastaan ollut kovin kamalaa eikä kestänyt loputtomiin. Jotkut ovat tosiaan sitä mieltä, että ei niistä juuri haittaakaan ole. Mun mielestä on ehdottomasti, mutta suurempiakin murheita on... Inhoan muuten ötököitä ja ahdistushäiriökin löytyy :)

Ei niitä huomaa vaikka niitä oliskin,ne tulevat ruokailemaan silloin kun ihminen nukkuu ja häipyvät ennen heräämistä.

Mullakin oli joskus aamulla joku kutiava purema,vähän kuin hyttysen purema mutta hyttysiä ei ollut,epäilin lutikan puremaksi.

Kokemusta on samasta asiasta. Itselläni on myös muita pelkojen kohteita. Menin lopulta psykologille ja sitä kautta sain mielialalääkkeen (escitalopram). Olin kanssa vähän skeptinen, että onko siitä apua, mutta TOIMII!! Ei tietenkään poista mahdolisuutta saada joskus luteita, mutta mahdollistaa normaalielämän, kun vie pahimman särmän peloilta. Tiedän miltä susta tuntuu, olen ollut samassa tilanteessa. Usko, apua saa, jos sitä hakee ja ottaa vastaan!!

Mulla on ollut vähän samaa kun työpaikalla oli luteita ja pelkäsin kuollakseni, että niitä tulee kotiinkin. Ei tullut ja kun vuoden tai ylikin olin pelännyt, tulin jotenkin järkiini. Mietin, että jos niitä tulisi niin takuulla huomaisin sen heti ja olisi helpompi päästä niistä eroon. Täitä on lapsilla ollut varmaan viisi kertaa ja aina niistä on päästy eroon. Senkin olen kestänyt ja minäkin luulin, että pyörtyisin jos niitä joskus olisi:) Sinun olisi hyvä päästä juttelemaan jonnekin, et pysty nauttimaan mistään jos koko ajan stressaat. Tsemppiä!

Itse teen lutikkasyynin aina uudessa paikassa. Pieni taskulamppu ihan sitä varten. Näkyisivät petarin ommelkohdissa.

Luin jostain blogista, joku oli reissulla ollut hosteleissa ongelmitta, mutta sitten kalliimmasta hotellista tullut puremia. Jos lutikat puree, kannattaa varoa ettei kuljeta tavaroissa kotiin.

Jos niitä tulee, niin tulee. Aivan turha pelätä, ei niihin kuole.

Niitä voi olla rikkailla ja köyhillä. Varakas eiralaismummo ei luovu antiikkikalusteistaan. Pelkojen tarkoitus on suojella vaaroilta ja pysyä valppaana.

Tämä ei kuitenkaan ole sellainen asia, että aiheuttaisi pysyvää tai hengenvaaraa, joten älä panikoi.

Vaarallisimpia on ihmiset jotka haluaa myydä kamat kirpparilla edelleen, vaikka tietävät niiden olevan saastuneita.

Mullakin kammo sokeritoukkia ja turkiskuoriaisia kohtaan. Kumpaakin näkyy kämpässä silloin tällöin. Tuskanhiki nousee ja vartaloa pitkin alkaa menemään ötökkätuntemuksia enkä saa nukutuksi. Ahdistaavaa tosiaan.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samaa, sit kuulin lämpötorjuntafirmasta nimeltä Helle muistaakseni? Se auttoi ja ne on oikeasti tehokkaita ja poistaa myrkyttömästi.

Mut mulla on nykyään sokeritoukkia ja turkiskuoriaisia kohtaan tää pelko. Niitä ei saa helposti tai millään pois... :-( ja niitä meillä on, eikä vain wc:ssä ja lattioilla.

Missä kaikkialla teillä on sokeritoukkia? Mun kämpässä olen löytänyt wc:stä ja keittiöstä pöydältä sekä lattialta. Kammoan näitä ihan tuskanhikeen asti ja pelkään, että joku päivä ryömivät sänkyyn :'(

Ap, nyt on kyllä ihan oikeasti niin, että sulla on mitä kutsutaan määräkohtaiseksi fobiaksi. Tähän sarjaan voisi lukea vaikka sosiaalisten tilanteiden pelon, avointen paikkojen pelon jne. Tämän tunnista siitä, että jokin asia saa ihan suhteettoman piirteet ja pelot ja vaikuttaa jo normaaliin elämään haittaavasti. Ehkä juuri tuo elämässäsi oleva stressi on nyt taustalla. Kyllähän lutikoita voi pelätä, mutta ei nyt niin paljon, että tuntuu että pää sekoaa. Menet nyt heti ensisijassa lääkärin ja kerrot rehellisesti tilanteesta ja ajatuksistasi. Sinun on hyvä päästä puhumaan jollekin peloistasi!

Mulla on ollut myös paljon elämää hallitsevana pelkona ihan sama, mulla koskee myös täitä ja kihomatoja. Olen käynyt terapeutilla asian takia. On osittain auttanut. Lisäksi pelko on osittain hellittänyt pahimmasta vaiheestaan, kun pikkulapsivaiheen valvomiset ovat loppuneet.

Kiitos paljon rauhoitteluista. Pelko on vaan tosissaan niin paha. Ja nyt kun on jotain näppyjä jaloissa, oon tietenkin ihan sekaisin ja 100 varma, että mun kämpässä on lutikoita. Tuntuu vaan, että oon niin yksin kaikkien asioiden kanssa ja miten selviän yksin jos niitä tulee mun kämppään. Stressi on muutenkin kamala. Ja ei tunnu kivalta olla kotona, pyörin tunteja yksin kaupungilla vaan sen takia, kun ahdistaa mennä kotiin. Tuntuu, että elän painajaisessa, joka ei lopu. Ja että elämällä ei ole mitään hyvää tarjottavaa minulle. Kaikki on vaan kurjaa ja lisää kurjuuksia ilmestyy koko ajan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on ahdistuneisuushäiriö

Varaa aika lääkärille

Et ole ainoa, joka on sanonut noin minulle... Soittelen viikottain vanhemmilleni puheluita, joissa itken pelkoani, molemmat on sanoneet, että hanki hoitoa... Mutta mikä hoito voi auttaa siihen, että koskaan en voi olla varma, tuleeko mun kämppääni lutikoita? Se on ajatuksena niin kamala ja lamauttava. En usko, että selviän siitä psyykkisesti, jos niin käy.

Ap

Mulla on edelleen ötökkäkammo, mutta aiemmin menin itkupaniikkiin jokaisesta ötökästä. Enää ne iljettävät ja ovat vastenmielisiä, mutta ötökän kohtaaminen ei vie toimintakyvyttömäksi ahdistuksessa.

Mulla masennuksen lisäksi siis myös määrittelemätön ahdistus, mutta tuo ötökkäkammon ylireagointi helpotti samalla kun masennuslääkkeet alkoivat tehota. Olin aiemmin ihan samanlainen kuin sinä. Kammosin että kotiini tulee ötököitä ja olin todella neuroottinen.

Apua voi todellakin saada. Tuo pelko ja ahdistus on tosi kuormittavaa.

Ahdistaaaa. Mulla on siis jotain näppylöitä jaloissa ja kyljissä. En tiedä mitä ne on, onko hiki aiheuttanut, finnejä, stressistä johtuvaa vai onko ne sittenkin lutikan puremia :( :( Ahdistaa ihan tosi paljon. Tuntuu että kuolen.

Ap

Onhan näitä... Mun yksi tuttu ei pysty syömään muuta kuin itse tekemäänsä ruokaa, koska pelkää aivan hysteerisenä että hänet myrkytetään. Ei, vaikka noutopöydästä kaikki muutkin ottaa ihan sitä samaa ruokaa ja kukaan ei kuole. Yksi pelkää tukehtumista niin pahasti että ihan kaiken ruuan täytyy olla soseutettua, ja senkin syöminen on työn ja tuskan takana. Yksi on niin bakteerikammoinen että ei pysty koskettamaan mitään, mitä ei ole puhdistanut itse ihan just. Käsien pesua tai desinfiointia aivan jatkuvasti.

Itse aloin lapsena pelkäämään avaruusolioita sen jälkeen, kun ukki kuoli. Sattui samoihin aikoihin kun joku Johan af Grann vai mikä se oli, ja sit se joku hörhö nainen jonka nimeä en muista, tuli julkisuuteen juttujensa kanssa. Oikeastihan ahdistukseni liittyi ukin kuolemaan, asiaan jota ei mulle koskaan kunnolla selitetty, siinä oli kaikkea epämääräistä... Vieläkään en tiedä, kuoliko hän viinaan vai tappoiko hänet ryyppykaveri.

Hyvä, että saat ap apua tähän.