Vielä yksi: aloin seurustella ja ystäväni suuttui

Mitäs teini-ikäisiä te olette? Aika kummalliselta kuulostaa "ystävän" käytös. Onko mustasukkainen ajastasi, kateellinen että sulla parempi mies luin oletti, oot muuttunut ärsyttäväks parisuhteen ensihuuman myötä ja kostaa sen noin....? Paha sanoa. En oo ollut vastaavassa tilanteessa, eli taidan neuvoa: Hanki oikeita ystäviä äläkä kaveeraa kateellisten ja hankalien ämmien kanssa

Vierailija kirjoitti:

Mitäs teini-ikäisiä te olette? Aika kummalliselta kuulostaa "ystävän" käytös. Onko mustasukkainen ajastasi, kateellinen että sulla parempi mies luin oletti, oot muuttunut ärsyttäväks parisuhteen ensihuuman myötä ja kostaa sen noin....? Paha sanoa. En oo ollut vastaavassa tilanteessa, eli taidan neuvoa: Hanki oikeita ystäviä äläkä kaveeraa kateellisten ja hankalien ämmien kanssa

Ihan kolmekymppisiä ollaan, kiitos vain. Mut tosiaan tällainen ilkeämielisyys on ystävässäni aivan uutta. Kun aloitimme mieheni kanssa yhteiselon, ystävänikin oli vielä parisuhteessa, sittemmin eronnut. Katkeruus siis varmasti voi olla yksi syy, mutten tosiaan haluisi uskoa sitä! Kävin itse läpi vaikean eron ja pitkän sinkkuuskauden enkä silti kiukutellut asiasta tälle ystävälleni saati hänen silloiselle miehelleen, vaan olin onnellinen heidän puolestaan. Ja jos parisuhteilu vitutti, jätin kerran pari menemättä tai näyttelin. Ihmeellistä ettei aikuinen ihminen osaa edes näytellä käytöstapoja, olen hirveän pettynyt tällaseen. Kaikista ei tarvitse tykätä, mutta ystävällinen voi olla kaikille. :( -ap

Parisuhde maksaa aina aikankin sen yhden ystävän. Ystävyyssuhteetkaan ei aina auttamatta kestä hautaan asti ja päättyvät siinä missä parisuhteetkin, kun ne alkuperäiset ystävyyssuhteen motiivit ei enää täyty.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde maksaa aina aikankin sen yhden ystävän. Ystävyyssuhteetkaan ei aina auttamatta kestä hautaan asti ja päättyvät siinä missä parisuhteetkin, kun ne alkuperäiset ystävyyssuhteen motiivit ei enää täyty.

Tää on niiiin totta! Toi ap:n tilannekin kuullostaa ihan samalta mitä itellä oli tossa pari vuotta sitten, kun porukan ikisinkkuna vihdoin löysin ihanan parisuhteen joka teki mut onnelliseksi. Oli muutkin parisuhteessa, mut se ei enää ollut hauskaa kun mä en ollutkaan se jota saa sääliä ja jolle antaa neuvoja kuin mitkäkin rakkausasiantuntijat... Naiset, älkää olko niin julmia toisillenne. Mut ap: älä välitä, jos ei kaveri tosta toinnu niin anna mennä, et tarvii tollasta lapsellista menoa ympärilles.

Voiko olla, ettei aidosti pidä miestä hyvänä sinulle?

On ihan selvästi niin kade.

Ootko ap siis edelleen tekemisissä Sannan kanssa? Varmaan kuitenkin vähemmän kuin ennen seurustelua? Jos se on kateellinen ja mustasukkainen, ettei sinkkukamu enää ookaan aina vapaana bilettää. Silti kyllä loukkaavaa käytöstä, kuulostaa ettei oo toi ihminen kasvanut vielä ihan aikuiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhde maksaa aina aikankin sen yhden ystävän. Ystävyyssuhteetkaan ei aina auttamatta kestä hautaan asti ja päättyvät siinä missä parisuhteetkin, kun ne alkuperäiset ystävyyssuhteen motiivit ei enää täyty.

Tää on niiiin totta! Toi ap:n tilannekin kuullostaa ihan samalta mitä itellä oli tossa pari vuotta sitten, kun porukan ikisinkkuna vihdoin löysin ihanan parisuhteen joka teki mut onnelliseksi. Oli muutkin parisuhteessa, mut se ei enää ollut hauskaa kun mä en ollutkaan se jota saa sääliä ja jolle antaa neuvoja kuin mitkäkin rakkausasiantuntijat... Naiset, älkää olko niin julmia toisillenne. Mut ap: älä välitä, jos ei kaveri tosta toinnu niin anna mennä, et tarvii tollasta lapsellista menoa ympärilles.

Niinhän se taitaa mennä, että ajat muuttuu ja samalla ihmiset ympärillä.. Tästä ystävästä en vain olisi sitä osannut odottaa! :( Ja kieltämättä on tullut olo, ettei tämä ystävä edes haluaisi että mulla menee hyvin. Silloin kun itse oli parisuhteessa oli kyllä aina neuvomassa; kai nyt sitten menetti hauskuutensa, kun en olekaan (hänen parisuhdekeskeisestä näkökulmastaan) se reppana. Kurjaa huomata. -ap

Vierailija kirjoitti:

Näitä on nyt tässä viime aikoina ollut, mutta haluan avautua siitä miltä tuntuu, kun oma (naispuolinen) ystävä suuttuu!

Olemme nyt mieheni kanssa olleet yhdessä 6kk. Koko tämän ajan on eräs ystäväni ollut erittäin hankala ja itsekäs. Ennen kuin ystäväni "Sanna" tapasi mieheni, hän suhtautui asiaan positiivisesti - olin ollut 2v sinkkuna ja nyt rakastuin suin päin.

No annas olla kun Sanna ja mieheni tapasivat. Sen jälkeen Sanna on esittänyt, kuin miestäni ei olisi olemassakaan. Kysyy kuulumisia puhelimessa (ei ikinä erikseen miehestä/meidän suhteesta/sano terveisiä tms) siten, että olisin sinkku. Ei sanallakaan mitään parisuhteeseen viittaavaa, vaikka ennen ollaan noista aiheista (ja hänen suhteestaan edelleenkin) puhuttu. Jos sanon että tehtiin "Pertin" kanssa sitä ja tätä, Sanna ohittaa koko asian. Jos näen Sannaa, saattaa suoraan vinkkailla minulle että hei, tuossaoa käveli komea mies, siitäpä saisit ihanan miehen/voi että kun se Vilman mies on niin maailman ihanin.... Siis kaikin tavoin viestittää että Pertti on vastenmielinen, hyvä jos olemassa.

Olen tästä todella loukkaantunut. Ekan tapaamisen jälkeen kysyin miksi Sanna oli niin nuiva (ei kahvila edes katsonut Perttiin päin eikä tehnyt yhtään kysymystä ja keskustelu pyöri lähinnä minun ja mieheni avustuksella. Hänkin kyseli Sannalta paljon joihin hän vastasi yhdellä sanalla...) ja sanoi, että Pertti ei kuulemma vastaa HÄNEN odotuksiaan mutta HYVÄKSYY hänet jos kerran nyt olen onnellinen. Jaaha.

Aivan raivostuttavaa, ja todella loulaavaa, kun Pertti on todella yrittänyt olla mukava ja tehdä tuttavuutta. En välittäisi enää edes tavata Sannaa, kun hän pyyhkii rakkaan ihmisen taivaan tuuliin. Vastaavia kokemuksia? Millä tästä pääsisi yli?

Mulla on vähän vastaava tilanne. Tapasin kivan miehen, tapailimme muutaman kuukauden ja lopulta aloimme seurustella. Minulla oli takanapäin tosi vaikea ja onneton parisuhde mutta tämän uuden miehen myötä tulin tosi onnelliseksi. Kuitenkaan ystäväni ei ollut onnellinen puolestani vaan muuttui kylmäksi ja vittuilevaksi, täysin eri ihmiseksi. Kyse ei ollut siitä etten huomioinut häntä. Käytiin baarissa, kahvilla yms. Ystäväni ei vieläkään tule toimeen mieheni kanssa mitä mun on ollut tosi vaikeaa hyväksyä ja sitten tekee asioita toisen ystävänsä ja hänen miehensä kanssa ja hehkuttaa heistä. Muut kaverini ovat olleet iloisia meidän puolesta. En vaan ymmärrä tuollaista lapsellista käytöstä ja ap, tiedän valitettavasti kuinka paskalta tuo tuntuu:(

Vierailija kirjoitti:

Voiko olla, ettei aidosti pidä miestä hyvänä sinulle?

Mitään oikeaa syytä tähän ei ainakaan ole... Tosin kysyessä hän luetteli, ettei miehelläni kuulemma ole oikealainen vaatetyyli, puheääni, hiukset - ystäväni makuun! Tämä lista siis oli vastaus, kun kysyin miksi suhtautuu mieheeni niin kylmästi. Kukaan ei ole niin pinnallinen että nuo olisivat oikeita syitä tylyttämiseen (jota on jatkunut nyt yli 4kk); oikeita syitä voin vain arvailla. Kenties se on sitten katkeruutta omasta erosta ja kateutta siitä, että minä olen onnellinen. Edelleen vaikea hyväksyä, etä asia olisi näin. -ap

Vierailija kirjoitti:

Ootko ap siis edelleen tekemisissä Sannan kanssa? Varmaan kuitenkin vähemmän kuin ennen seurustelua? Jos se on kateellinen ja mustasukkainen, ettei sinkkukamu enää ookaan aina vapaana bilettää. Silti kyllä loukkaavaa käytöstä, kuulostaa ettei oo toi ihminen kasvanut vielä ihan aikuiseksi.

Ollaan tän ystäväni kanssa edelleen viikottain tekemisissä, vaikka asutaankin eri paikkakunnilla ja eletään kiireistä elämää. Olen siis priorisoinut hänet elämässäni merkittäväksi osaksi, mutta nyt alkaa tuntua siltä, ettei maksa vaivaa. Soitellaan ja tavataan kun ehditään, viime aikoina enemmän ystäväni aloitteesta, kun oma motivaatio on ollut alhaalla... En odota että hänen täytyisi olla sydänystävä mieheni kanssa, mutta saisi lopettaa tuon esittämisen, ettei häntä edes ole olemassa. Se tuntuu oikeastaan loukkaukselta minua itseäni kohtaan. Bilehile en ole ikinä ollut, joten missään bailujen määrässä ei ole ollut muutosta vakiintumisen myötä. -ap

Mulla samanlainen tilanne nyt. Kertokaa lisää vastaavia kokemuksia. Ikisinkku kaveri suhtautuu tosi nuivasti minuun nykyään kun en ole enää se toinen sinkku porukassa. Haukkuu eksiäni mulle päin naamaa, ei tee edes mieli esitellä tätä uutta hänelle nyt. Piikittelee vitsin varjolla ja saa aikaan pahan mielen. Ollaan oltu ystäviä kauan ja tietääkseni olen aina suhtautunut häntä kohtaan kivasti niin vähän yllättää tämä nykymeno.

Mä en siedä yhden ystävän poikaystävää. Syy: puhuu vittuilevaan sävyyn kuin teini-ikäinen, vähän kuin olisi juuri kuullut sarkasmista ja sitä nyt heikolla menestyksellä harjoittelee. Kesken täysin mukavan keskustelun saattaa sanoa jonkun hyökkäävän kommentin johon ei voi reagoida kuin myötähäpeällä. Juttujen sävy välillä myös rasistinen.

Ei tule suostuttua enää tämän kaverin pyyntöihin, kun tämä riippakivi on siellä aina mukava.

Vierailija kirjoitti:

Mulla samanlainen tilanne nyt. Kertokaa lisää vastaavia kokemuksia. Ikisinkku kaveri suhtautuu tosi nuivasti minuun nykyään kun en ole enää se toinen sinkku porukassa. Haukkuu eksiäni mulle päin naamaa, ei tee edes mieli esitellä tätä uutta hänelle nyt. Piikittelee vitsin varjolla ja saa aikaan pahan mielen. Ollaan oltu ystäviä kauan ja tietääkseni olen aina suhtautunut häntä kohtaan kivasti niin vähän yllättää tämä nykymeno.

Mitä yllättävää siinä on? Kaikki muut saavat pariutua, mutta hän ei saa ketään. Eikö ole ihan luonnollista, että sattuu. Vähän niin kuin menisi kaverin kanssa bileisiin, jossa ei tunne ketään tai menisi samoihin bileisiin yksin. Ihan eri tilanne

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla samanlainen tilanne nyt. Kertokaa lisää vastaavia kokemuksia. Ikisinkku kaveri suhtautuu tosi nuivasti minuun nykyään kun en ole enää se toinen sinkku porukassa. Haukkuu eksiäni mulle päin naamaa, ei tee edes mieli esitellä tätä uutta hänelle nyt. Piikittelee vitsin varjolla ja saa aikaan pahan mielen. Ollaan oltu ystäviä kauan ja tietääkseni olen aina suhtautunut häntä kohtaan kivasti niin vähän yllättää tämä nykymeno.

Mitä yllättävää siinä on? Kaikki muut saavat pariutua, mutta hän ei saa ketään. Eikö ole ihan luonnollista, että sattuu. Vähän niin kuin menisi kaverin kanssa bileisiin, jossa ei tunne ketään tai menisi samoihin bileisiin yksin. Ihan eri tilanne

Minä purin kiukkuani muihin noin ehkä siinä teininä/parikymppisenä vielä, mutta nyt 30v en todellakaan purkanut pahaa oloani ystäviin! Eli ymmärrän mutten ymmärrä. Miksi minä saan tuta hänen pahan olonsa piikkeinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla samanlainen tilanne nyt. Kertokaa lisää vastaavia kokemuksia. Ikisinkku kaveri suhtautuu tosi nuivasti minuun nykyään kun en ole enää se toinen sinkku porukassa. Haukkuu eksiäni mulle päin naamaa, ei tee edes mieli esitellä tätä uutta hänelle nyt. Piikittelee vitsin varjolla ja saa aikaan pahan mielen. Ollaan oltu ystäviä kauan ja tietääkseni olen aina suhtautunut häntä kohtaan kivasti niin vähän yllättää tämä nykymeno.

Mitä yllättävää siinä on? Kaikki muut saavat pariutua, mutta hän ei saa ketään. Eikö ole ihan luonnollista, että sattuu. Vähän niin kuin menisi kaverin kanssa bileisiin, jossa ei tunne ketään tai menisi samoihin bileisiin yksin. Ihan eri tilanne

Minä purin kiukkuani muihin noin ehkä siinä teininä/parikymppisenä vielä, mutta nyt 30v en todellakaan purkanut pahaa oloani ystäviin! Eli ymmärrän mutten ymmärrä. Miksi minä saan tuta hänen pahan olonsa piikkeinä?

Koska sinä olet se, joka "jätti hänet" yksin yksinäiseksi. Pahoja asioita on helpompi kestää, jos niistä joutuu muutkin kärsimään ts. vertaistuki

Vierailija kirjoitti:

On ihan selvästi niin kade.

Av:n vakioselitys kaikkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla samanlainen tilanne nyt. Kertokaa lisää vastaavia kokemuksia. Ikisinkku kaveri suhtautuu tosi nuivasti minuun nykyään kun en ole enää se toinen sinkku porukassa. Haukkuu eksiäni mulle päin naamaa, ei tee edes mieli esitellä tätä uutta hänelle nyt. Piikittelee vitsin varjolla ja saa aikaan pahan mielen. Ollaan oltu ystäviä kauan ja tietääkseni olen aina suhtautunut häntä kohtaan kivasti niin vähän yllättää tämä nykymeno.

Mitä yllättävää siinä on? Kaikki muut saavat pariutua, mutta hän ei saa ketään. Eikö ole ihan luonnollista, että sattuu. Vähän niin kuin menisi kaverin kanssa bileisiin, jossa ei tunne ketään tai menisi samoihin bileisiin yksin. Ihan eri tilanne

Minä purin kiukkuani muihin noin ehkä siinä teininä/parikymppisenä vielä, mutta nyt 30v en todellakaan purkanut pahaa oloani ystäviin! Eli ymmärrän mutten ymmärrä. Miksi minä saan tuta hänen pahan olonsa piikkeinä?

Koska sinä olet se, joka "jätti hänet" yksin yksinäiseksi. Pahoja asioita on helpompi kestää, jos niistä joutuu muutkin kärsimään ts. vertaistuki

No, oikeastaan tää kaveri on parikin kertaa "hylännyt" mut kun on tullut uusi paras kaveri. Olen mennyt itsekin tässä siis vaan eteenpäin ja jättänyt kaveria vähän taka-alalle, uusia ihmisiä elämään. Surin tilannetta aikani mutta hyväksyin että okei, meidän ystävyys on nyt vähän etäisempää. Kyllä se kävi mulle. Ja nyt hän onkin loukkaantunut vai?

Pertillä ja Sannalla on aiemmin ollut suhde. Siksi välit niin kireät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On ihan selvästi niin kade.

Av:n vakioselitys kaikkeen.

Mutta tässä tapauksessa erittäin toimiva selitys.